Elän mielenkiintoisessa kuviossa, jossa asun suhteellisen lähellä exääni tyttäreni kanssa. Exällä on uusi emäntäkokelas ja tämän tytär on tyttäreni luokalla ja kokelas säätää lähes joka paikassa. En käsitä, miten tuo henkilö on niin yliaktiivinen ja tunkee suorastaan iholle.
Mitä siis voin tehdä? En oikein mitään: pitää vain kestää, että hän yrittää olla lapselleni enemmän äiti kuin minä. Hän säätää tyttäreni harrastusryhmässä (koska oma tytär harrastaa samaa ja hän ohjaa tuota toimintaa) ja kaikessa mahdollisessa koulutoiminnassa.
Miten ihmeessä joku ihminen osaa tehdä itsensä niin tykö ja tavalla tai toisella luikerrella vapaaehtoistoiminnan turvin kaikkialle?
Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta tämä ahdistaa!
Mun mielestä, kun hyppää uusperhe kuvioon, pitäisi asia tehdä maltillisemmin eikä tulla ja valloittaa koko kulmakunta.
Mitä siis voin tehdä? En oikein mitään: pitää vain kestää, että hän yrittää olla lapselleni enemmän äiti kuin minä. Hän säätää tyttäreni harrastusryhmässä (koska oma tytär harrastaa samaa ja hän ohjaa tuota toimintaa) ja kaikessa mahdollisessa koulutoiminnassa.
Miten ihmeessä joku ihminen osaa tehdä itsensä niin tykö ja tavalla tai toisella luikerrella vapaaehtoistoiminnan turvin kaikkialle?
Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta tämä ahdistaa!
Mun mielestä, kun hyppää uusperhe kuvioon, pitäisi asia tehdä maltillisemmin eikä tulla ja valloittaa koko kulmakunta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuulostaa ihan vain siltä, että sinä olet mustasukkainen ;)
Kysei ei ole siitä, että uusi puoliso olisi "yliaktiivinen" ja "tunkee iholle" vaan siitä, että sinun on vaikea käsitellä sitä että hän liikkuu samoissa piireissä kuin sinä, tai sinun sanojasi lainaten samoissa kulmakunnissa.
Totuushan on se, että ei tämä uusi puoliso ole tunkemassa sinun ihollesi, varastamassa sinun äitiyttäsi, luikertelemassa kaikkialle tai valloittamassa kulmakuntia. Sinusta vain tuntuu siltä, koska olet mustasukkainen/kateellinen.
Mitä pahaa on "yliaktiivisuudessa"? Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että ovat mukana erilaisissa toiminnoissa, harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä. Eivät he ole pahoja ihmisiä sen vuoksi. Todennäköisesti hän on "säätänyt" tyttäresi harrastusryhmässä jo ennen kuin alkoi seurustella ex-miehesi kanssa, jos kerran myös hänen tyttärensä harrastaa samaa ja hän on vieläpä toiminnan ohjaaja! Hän tuskin aloitti tätä toimintaa ihan vain sinun kiusaksesi :)
Ja tuskinpa kyseinen uusi puoliso on mukana vapaaehtoistoiminnassa vain luikerrellakseen sen turvin kaikkialle sinua kiusaamaan tai tehdäkseen itseään tykö. Aika huvittavaa ja ehkä vähän vainoharhaista kuvitella edes sellaista.
"Mun mielestä, kun hyppää uusperhe kuvioon, pitäisi asia tehdä maltillisemmin eikä tulla ja valloittaa koko kulmakunta. "
Eli ymmärränkö oikein: mielestäsi ex-miehesi uuden puolison pitäisi nyt uusperheelliseksi ryhdyttyään lopettaa harrastusten ohjaaminen, koulutoiminta ja vapaaehtoistyö, jotta hän pysyisi poissa sinun tieltäsi? Onhan tuo nyt aika kohtuuton ja sairaalloinenkin vaatimus. Ei se uusperhellisyys tarkoita sitä, että pitäisi alkaa elää "maltillisemmin" ja unohtaa entinen elämä ja työ ja harrastukset, jottei vain ahdistaisi läsnäolollaan toisen exää.
"Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta tämä ahdistaa!"
Niin kuulostaa, mutta ahdistuksesi kanssa on varmasti vaikea elää. Mutta sinun tehtäväsi on nyt vain niellä ylpeytesi ja lakata pitämästä ex-miehesi uutta puolisoa uhkana ja elämäsi keskipisteenä. Anna hänen elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi. Ei hän elä vain ollakseen sinulle kiusaksi!
Jäi kertomatta, että tuo exän uusi on ihan vaan muuttanut toiselta paikkakunnalta ja näin ollen sori vaan jälkikäteen työntänyt nenänsä joka paikkaan sinnekin missä tyttäreni on ollut ennen tämän uusperhekuvion alkua. (harrastuspaikka, koulu etc.)
Ymmärän osan vastauksestasi, mutta en kaikkea. Hyvää tässä onkin se, että ei näitä kaikkia tunteita voi sanoiksi pukeakaan ja tuskin kukaan tilannettani ymmärtää olematta itse samassa ja kohdatessaan/törmätessään tähän ihmiseen.
On valitettavaa todeta, että koska kuulen tyttäreltäni asioita viikonloppujen sujumisesta ym tilanteista, ei voi mitenkään todeta, että kaikki olisi hyvin.
Joten kiitos vastauksestasi: sairasta tai ei, tässä tapauksessa ollaan sitten molemmat sekä minä että exän uusi.
Enkä missään tapauksessa ole kateellinen, sillä en haluaisi olla tuon naisen kangissä tuntien kymmenien vuosien ajalta exäni ja hänen tapansa.
"Jäi kertomatta, että tuo exän uusi on ihan vaan muuttanut toiselta paikkakunnalta ja näin ollen sori vaan jälkikäteen työntänyt nenänsä joka paikkaan sinnekin missä tyttäreni on ollut ennen tämän uusperhekuvion alkua. (harrastuspaikka, koulu etc.)"
Mutta etkös juuri kertonut että hänellä itselläänkin on samanikäinen tytär kuin sinulla? Ehkä hän kuitenkin on "työntänyt nenänsä noihin paikkoihin" oman tyttärensä eikä sinun tyttäresi vuoksi. Jotkut ihmiset osallistuvat lastensa harrastuksiin ja ovat mukana koulun vanhempaintoimikunnassa ja vapaahtoistyössä, eihän siinä ole mitään pahaa.
"On valitettavaa todeta, että koska kuulen tyttäreltäni asioita viikonloppujen sujumisesta ym tilanteista, ei voi mitenkään todeta, että kaikki olisi hyvin."
Tarkentaisitko hieman? Siis eikö tyttärelläsi ole hyvä olla isänsä luona, miksi viikonloput isän luona eivät suju hyvin? Eikö tyttäresi pidä äitipuolestaan, onko tämä ex-miehesi uusi puoliso kohdellut häntä jotenkin huonosti?
"Joten kiitos vastauksestasi: sairasta tai ei, tässä tapauksessa ollaan sitten molemmat sekä minä että exän uusi. "
Miksi ex-miehesi uusi puoliso on mielestäsi sairas? Kohteleeko hän huonosti tytärtäsi? Vai senkö vuoksi kun on niin monessa toiminnassa mukana?
” Hän säätää tyttäreni harrastusryhmässä (koska oma tytär harrastaa samaa ja hän ohjaa tuota toimintaa) ja kaikessa mahdollisessa koulutoiminnassa. ”
Säätäminenhän on hänen tehtävänsä. Jos aktivoituisit harrastusryhmiin sinäkin, ei tarvitsisi keskittyä niin kauheasti muiden ”säätäjien” toimintaan :)
Ehkä hän haluaa olla mukana tyttärensä harrastuksessa ja koulun/luokan vapaaehtoistoiminnassa.
Miksi sinä et ole aktiivinen?
Kuulostaa tosiaan rasittavalta kuviolta. Varmaan alussa tuntuu sietämättömältä kun joutuu jatkuvasti törmäämään tuohon ihmiseen samoissa tilanteissa. On jo muutenkin kova kasvunpaikka itselle ensinnäkin hyväksyä "äitipuoli" oman lapsensa elämään saati että asutte noin lähekkäin. Itse ainakin koitin olla hyvin hienotunteinen "uutena" etten vain hyppinyt äidin varpaille. Siksi meille varmaan kehittyikin avoimet, lasten etua ajavat välit. Tsemppiä sinulle ja toivotaan että tilanne tasaantuu kun aikaa kuluu ja uudenkin pätemisenhalu kenties vähenee ;)
Niinpä. on se omituista että aina ne miehen uusikotovat ahnaita tunkemaan miehen exän ja lasten elämään ja tekemään siitä usein erittäin vaikeaa, mutta sitten kun miehen exä säätelee tämän uusikon ja sen pentujen elämää siitä nousee kauhee älämölö!! En tajua mikä hitoon oikeus heillä on vaikeuttaa toisten elämää ja heitä ei saa edes katsoa, tai sekin on väärin ja kamalaa!!!
Mä en ole koskaan laskenut ex miehen naisia meidän elämään ja lasten pariin on ehdoton kielto ollut aina. Ja sen olen todennut todella hyväksi ja parhaaksi ratkaisuksia jo alusta asti. Meile ei tule ulkopuolinen ihminen säätelemään meidän elämää eikä lapsia kiusaamaan. Yhdenk erran on yrittänyt tunkea, mutta estin onneksi ajoissa ja sanoin ex miehelle, että pidäpä naiset kurissa, sillä kovasti yritti tunkea meidän elämää sotkemaan. Ja sen jälkeen ei ole yrittäneetkään, mies piti naiset kaukana meistä, onneksi. Ei ole enää tunkeneet.
Käärmeparatiisissa jaa kannustit sitten itseäsi.
(mon ja heti rajat laitettev)
Ei sinulla enää ole paratiisia, vai sen käärmeenpesä josta pian lapsetkin lähtevät.
Olen tässä seuraillut keskustelua ja itsekin tehnyt ihan livenä empiiristä tutkimusta viikon ajan tähän aloittamaani aiheeseen liittyen.
Paljon täällä on lisäkysymyksiä, mutta en voi julkisessa foorumissa aivan kaikkea käydä erittelemään.
Sen verran ehkä, että toinen meistä on työssäkäyvä ja toinen työtön. Voitte sitten vaikkapa ihan itse päättää kumpi on kumpaa (minä vai exän uusi). Aktivoikaa te vaikka aivosolujanne pienellä pohdinnalla ;)
Teille, jotka ehdotatte aktivoitumista toivoisin hetken pohdintaa: lähtisitkö itse lapsesi harrastusryhmään (jos pääsisit ja sinulla on mahdollisuus) ohjaajaksi tai avustamaan, jos ryhmän aikuisten määrä on 4-5, olisit niistä itse yksi ja muut paikat olisivat "jaettuna" joillekin ulkopuolisille exäsi uudelle emännälle ja exällesi?
Jos tuohon sopeutuisitte minun kengissäni, niin onnea vaan oikein paljon.
Mun tilanteessani jätän kiitos vaan tilanteen edes harkinnan osalta väliin.
Vaatisi kyllä kokonaisuudessaan mieletöntä "huumoria" sekä minulta että ympäristöltä. Vai oletteko edelleen sitä mieltä, että aktivoidu akka perkele, äläkä siellä valita?
Teille, jotka olette empaattisia kirjoituksissanne tai niissä on sellainen lämmin vire, että ymmärrätte tilannettani