ihmetystä on suuresti (myös varmuutta täältä poistumiseen) lisännyt yritykseni etsiä itsemurhan mahdollisia vaikutuksia velkoihin/perheeseen. Ainoastaan sitä tietoa kaipaisin, että eihän muksuille taikka vaimolle jää velkojani maksettavaksi, ja saavathan nämä kertyneet eläkkeeni. Tilanne kun on vain se, että minusta on enempi hyötyä kuolleena kuin elävänä.
Ainoat asiat mitä tulee nettietsinnöillä, on jotakin vtun isä seebeotin ja äiti ammamin oppeja. Uskonto ja drugs dont work, so do not bother. Itse asiassa molemmat voisi pamauttaa eetteriin muassani. Myöskin terapialle kiitos. Tosin moni tapaamistani kaipaisi itse aika jyrkkää terapiaa.
Ainoat asiat mitä tulee nettietsinnöillä, on jotakin vtun isä seebeotin ja äiti ammamin oppeja. Uskonto ja drugs dont work, so do not bother. Itse asiassa molemmat voisi pamauttaa eetteriin muassani. Myöskin terapialle kiitos. Tosin moni tapaamistani kaipaisi itse aika jyrkkää terapiaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo ei jää sun velat maksettavaksi kenellekään. Mutta jos lapsesi saisivat valita, he maksaisivat kyllä velkasi, jos vain saisivat pitää isänsä. Ja sama pätee varmaan vaimoonkin.
Samaa mieltä terapeuttien ja useiden psykiatrien suhteen omankin kokemukseni mukaan:D.
Olen todella varma, että lapsesi tarvitsevat Sinua kuin myös muut läheisesi!! Joskus negatiivinen kierre, vastoinkäymiset saavat asiat näyttämään vääristyneeltä. Kai sitä voi depressioksikin sanoa. Ihan sama mutta anna itsellesi/perheellesi mahdollisuus. Meillä on tiettävästi vain tämä yksi elämä niin ehkä sen voi katsoa loppuun asti? Et ole korvattavissa kenelläkään toisella ihmisellä myöskään. Tsemppiä.
Kun täätlä apua etsit niin saat myös vastauksia erilaisilta henkilöiltä. Et kaipaa neuvoja ämmilltä ja uskovaisilta, mutta kun olin uskovainen ja velllinen, niin ei minulla ainakaan elämä ollut silloin niin toivotona että olisin itseni tappaa halunnut.
Jokainen itse tekee loppujen lopulta päätöksen tappaako itsensä vai ei. Jos tapat itsesi niin tuskin lapsilla on kovin mielekästä jatkaa elämää ja olet heille toivoton esimerkki ratkaistessa elämän kriisihetkiä.
Itsemurhan tehneen omaisilla on lisäksi lastina loppuelämän nippu ??? Miksi hän jätti meidät ja lipeni pois pelistä.
Olen uskovainen ja koen elämäni elämisen arvoiseksi. Mitä siihen on sitten sanomista sellaisella, jolla ei ole syytä etes elää?
Luin äskettäin kirjan suomalaisista, jotka ovat menettäneet läheisen itsemurhan kautta. Se on kauheinta mitä voi läheiselleen sallia. Eräskin isä totesi, että ei ole niin pahaa vihamiestä, jolle tuollsien kohtalon sosisi. Moni jälkeenjäänyt sairastuu itse tai tekee itsemurhan juuri tuon surun ja metusken murtamana.
Sinunkin lapten elämä invalidisoituu aivan varmasti, vaikka velat eivät heitä kosketa. Jos pysyt perheesi rinnalla kaikesta huolimatta niin asiat kyllä ajallaan järjestyvät ja lapset muistelevat sinua aikuisenakin miehenä joka meni yli harmaan kiven ja elämän ei häntä lannistanut.
Älä jätä heitä pohjattomaan suruun. Ei mammona kaikkea ratkaise. Olet nyt väsynyt ja tilanne painaa, mutta asioiden on tapana selvitä.
Minun isäni tappoi itsensä kun olin lapsi ja minä ja äitini jouduimme selittelemään aina miksi isä ei ollut enää siinä. Itse vielä lapsena yritin oman suruni keskellä pitää itkevää äitiänikin jotenkin koossa. Äitini syyllisti itseään myrsyisän avioliiton vuoksi ja kyseli lakkaamatta mitä olisi voinut tehdä toisin.
Itse jouduin vielä isättömyyteni vuoksi kiusatuksi ja lopulta vuosien saatossa äitini muuttui katkeraksi minua kohtaan mentyään uusiin naimisiin. Muistutin liikaa isääni ja toin muistoja menneestä.
Kaipasin surkeana isääni ja uusi isäpuoleni oli aivan kamala. Kaipaan isääni vieläkin todella paljon, vaikka tapahtumasta on jo yli 30 vuotta. Tuo tuska ei koskaan häviä. En ikipäivänä soisi kenellekään sitä, että joku läheinen tekisi itsemurhan. Antaisin mitä vain, aivan kaiken, että saisin edes 5 minuuttia vielä isäni kanssa. Ottaisin millaisen luuseri-isän vain, kun vain hän olisi vielä vain elossa.
Itselläni on enää hautakivi toisella puolella Suomea muistona. Joka vuosi haudalla käydessäni on yhtä raskas ja aina itken kivellä yhtä katkerasti isääni kaivaten. Se tyhjyys ja loputtomat kysymykset ja jossittelu on seuranani lopun elämääni.
Älä SINÄ tee sitä kenellekään!
Surusi on suunnaton. Sinun hekilökohtainen kokemus voi olla rohkaisuna noille jotka miettivät juuri nyt, lähteäkkö täältä ja jättää läheiset ikuiseen suruun. Aloittaja rakstaa perhettään, mutta on väsynyt ja toivoton taloudellisen taakan alla. Kyllä elämässä selviää vaikka joutuu aloittamaan jälleen tyhjästä. Siitä on valtavasti esimerkkejä. Aineellinen voi tulla ja mennä. Monesti jälleen aineelisesti tyhjästä aloittaneet löytävät elämisen arvot aivan kuin uudestaan. Kun vuosia kuluu, he huomaavatkin että tuo ahdinko avasikin heille aivan uuden elämisen ulottuvuuden.
Suurin voitettava on varmaan hekilökohtainen häpeä kun tulee konkurssi ja velkakriisi, mutta juuri vaikeudet kasvattavat ja pysäyttävät ihmisen.
Toivon aloittajalle uskoa ja rohkeutta. Hänellä on kuitenkin valtava pääoma: perhe. Kyllä te yhdessä selviätte ja saatte uuden alun ja apua. Hyvä on saada sanoin tuullettaa ja vaikka haitatellakin ....
Jos hakeutuisi velkasaneeraukseen, velkaneuvonnnan kautta?
Jos sinne on pitkä jono niin sitten seurakunnan diakonille puhumaan.
Kannattaako henkeä riistää rahan takia? Aika heikko perustelu.