En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. En pysty opiskelemaan. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni. Mun pitäisi tappaa itseni.
En pysty opiskelemaan
M
3402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pystyt.
Sinä pystyt.
Sinä pystyt.
Sori, aioin näyttää sulle mitä itsensä suggeroiminen perusnegatiiviseen tilaan saa aikaiseksi, juuri sen yleisen negatiivisuuden. Mitä jos yrittäisit tsempata itsesi positiiviseksi? Ei maksa paljoa, en tiedä taustojasi, mutta kuka tahansa väsyy jos toistelee ettei jaksa, ja sitten kun ei jaksa enää mitään, niin alkaa tulla noita itsetuhoisia tekstejä päälle päätteeksi, joten :
Pystyn. Pystyn. Opiskelemaan. Pystyn opiskelemaan. Pystyn opiskelemaan ihan kevyesti. Pystyn opiskelemaan ihan kuin vettä vaan... jatka sä välillä...
tällasta täällä...:
-perheessä kaikkee skeidaa
-peruskoulun keskiarvo 9,6, lukion 9,0, 7 aineen yo
-4.välivuosi menossa, pätkätöitä kassalla, potkuja
-keskivaikea masennus, lääkitys vuoden, terapeutti vielä haussa, adhd
-rimakauhua, suorituspaineita, ahdistusta, syvä pettymys itseen, vihaa
-mielestäni kannattaisi yrittää yliopistoa, koska periaatteessa on mahkut pärjätä, siksi en ole mennyt amkin puolelle, teoria kiinnostaa enemmän kuin käytäntö, amkissa ei kiinnostavia linjoja
-en ole sosiaalinen, yksi (kiireinen) ystävä, joka on entinen miesystävä, siksi ristiriitainen suhde, suren vieläkin eroamme enkä ole varma teimmekö oikean päätöksen
-olen yrittänyt opiskella kursseilla jne. muttei onnistu
-nyt aijon luovuttaa ja hakea amkiin siedettävälle linjalle ja kitvuttaa kurssit jotenkin läpi
Elämässäni ei ole positiivisia asioita tällä hetkellä, jotka auttaisivat nousemaan. Olen käynyt läpi harrastusmahdollisuudet, syön terveellisesti ja nukun hyvin. Mietin päiväkotityötä, minkä joku jo mainitsi, siitä voisi saada tsemppiä. Myös maalausta harkitsen.
Mitä teen väärin, mikä tässä mättää???
Oonko ainut jolla on tällanen outo tilanne? Mielelläni kuulisin samaistuvien tarinoita.
Hei, mulla oli lukion jälkeen monta välivuotta, en ollut edes töissä.
Sitten menin päiväkotiapulaiseksi mutta en tykännyt siellä olla, ahdisti ja lopetin ja jouduin karenssiin. Apua en saanut. Myöhemmin menin koulunkäyntiavustajaksi, ja kohdalleni sattui aivan ihana luokka oppilaineen ja ope myös oli kiva. Lapset olivat ihania, pelastivat minut!
Vähitellen sain enempi töitä ja pääsin opiskelemaankin yliopistoon. Pääsin myös sattuman kautta töihin unelma-alalleni johon minulla ei ole edes varsinaista koulutusta, olen itseoppinut! Nykyisin olen myös osa-aikayrittäjä.
Nyt on muutama vuosi ollut vaikeaa. Joinakin päivinä ei pääse sängystä ylös. Gradu ollut kesken 6 vuotta ainakin. Viime kesänä vihdoin hakeuduin lääkäriin ja nyt olen pääsemässä psykoterapiaan.
Ei se elämä aina mene kuin muilla "onnistujilla". Tässä mennään päivä kerrallaan. Yritän löytää elämästäni hyviä asioita ja olla niistä kiitollinen mutta ei se poista pahaa oloa. Mutta kyllä tämän olon kanssa elää, ei tähän kuole.
Sosiaalisuutta olen itse joutunut opettelemaan. Olen välillä sosiaalisempi, mutta tällä hetkellä olen liian väsynyt tapaamaan ihmisiä kovin paljoa.