ihastunut, mutta surullinen!

Hukassa! kirjoitti:

olen tutustunut ihanaan naiseen, johon olen silmäillyt ja halunut tutustua iät ja ajat. eräänä aamuna lenkkeillessäni tapasin hänet, päätin jututan hänelle ja niin teinkin. siitä alkoi meidän hyvän ystävyyssuhteemme. olimme harrastuksen takia useinkin yhdessä, käymme paljon keskustelua ja nautinkin paljon hänen kanssa olemisesta. viimeksi ollessamme kahdestaan hän kysyinkin vitsaillen minulta että ”oletko ihastunut minuun ja vitsaillen vastasin että olen kyllä sinuun ihastunut jo edellisessä elämässä, mutta tajusit sitä vasta tässä elämässä. kyllä on se vienyt sinulta kauan hoksaa sitä”. on se jälkeen vatsassani tuntenut aina perhosta joka kertaa kun olemme yhdessä. surullista tässä on tapauksessa on se, että olen huomannut viime aikoina tunteneeni ihastusta häntä kohtaan. se tunne tuli salakavalasti ja yllätyksenä (en mahtanut sille mitään). mutta olen naimisissa oleva mies ja on myös hänen laita. tunnemme toistemme perheet hyvin. enkä halua menetä häntä eikä perhettäni. tunsin aika ajoin suuttumusta itseäni kohtaan ja kaduin myös siitä että miksi tapasin hänet tai ylipäätänsä ystävystyimme. kaikki olisi jäänyt vain ohi meneväksi tutuksi. mitä teen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä