Bloodinmyheart.

Brokenarrow kirjoitti:

Pelkään, että ihmiset saisivat selville suuren sydämeni ja käyttäisivät sitä hyödykseen loukatakseen minua. Olen siis ihminen joka tuntee täydellä sydämellä ja kokee sen heikkoideksensa. En ole koskaan päässyt tästä yli, olen siis tullut petetyksi ystävyys ja kaverisuhteissa sekä perheenkin kanssa, olen pettänyt itseäni kun olen uskonut liian pitkään tämän elämän olevan jotain muuta, kuin olen saanut kokea. En kestä, koska pelkään yli kaiken toisia ihmisiä, salaa.. Läheisille ystävilleni puhun todella paljon ja vietän hyvää aikaa, kuitenkin peitän heikkouteni. Olen juuri saanut puhuttua siitä pari sanaa. En koskaan voisi kuvitellakaan asuvani kenenkään kanssa kahdestaan, tukehdun jo ajatukseenkin.. Seksiä en pystyisi koskaan harrastamaan vaikka olen kuulemman normaalipainoinen nainen, en hyväksy itseäni ollenkaan.. Olen kuin musta lammas joka suunnassa. Mitä jos olenkin epänormaali? Mitä jos olen outo? Miksi en voi olla jotain muuta kuin olen? .. Onko tällä elämällä merkitystä jos uskon todella vahvasti itsessäni olevan joku vika jota ei voi korjata? Ainakin se vika on, että elän särkyneellä sydämellä joka ei halua päästää toista lähelleen, sillä enään en halua ajatella riskiä kuolla. Jos kuolen yhtään enemmän henkisesti, en kestä enään vuodattaa kyyneleinä tulisia liekkejä jotka muuttuvat pian vihaksi ja satuttavat toisia ihmisiä. Pelkään myös tulevaisuuttani todella paljon ja olen jopa päättänyt, että sitä ei tule, niin paljon pelkään menettää itseni kadotukseen asioiden kanssa joita pitäisi tehdä, enhän opi niitä koskaan.. En jaksa enään, koska en koe tätä itselleni reiluksi että joudun lentämään revityin, paperisin siivin. Tuntuu kuin sydämeen olisi kaiverrettu joku teksti jonka perusteella erotun. Häpeän tunteitani. Reagoin siis muutenkin sydämeni kautta, enkä vatsani kautta tunteisiin kuin ihmiset yleensä. Eli tulee vahva tunne.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä