kerroin nuorten puolella että oon masenutunu jne. ja yks tuli kommentoimaan, että eikö teillä masentuneilla ole mitää muuta (paha sana) elämää ku auomi sivut.... Mitä muuta pitäisi tehdä? :'( mitä te muut teette? :(
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä ollaan kyllä oikean kysymyksen äärellä. Olen itse kiinnittänyt huomiota siihen, että masennustilani korreloi aivan suoraan Suomi24-sivustolla vierailuun. Mitä masentuneempi olen, sitä useammin käyn katsomassa näitä sivuja. Välillä menee pari viikkoa, jolloin ei tule mieleenkään edes vilkaista Suomi24-palstaa, mutta väsymyksen ja pahan olon yllätettyä täällä tulee taas vierailtua.
käyn täälä päivittäin.. iltaisin, öisin. yleesä juuri silloin mieliala on alhaimmillaan. lähinnä katson vain tämän puolen uudet avaukset ja että onko kukaan vastannut omaani mitään
Mulla on niin paljon kokemuksia kaikenlaisista psyykelääkkeistä ja mielenterveysongelmista et hyvin mukavaa lukea keskusteluja kun itsellä ollut niin monenlaisia samanlaisia ongelmia. Kyl mä monenlaista muutakin teen. Katson televisiosta ainakin Salatut elämät, Simpsonit ja South parkin. Joskus pelaan kovasti pikashakkia livenä netissä, joskus innostun pelaamaan kovasti PS2-pelikonsolillani ja silloin kun innostun, niin se kestää monta viikkoa ja nautin siitä ehkä enemmän kuin mistään muusta. Konsolipelit saa sellaisen endorfiiniryöpyn mun aivoissa aikaan et luulisi et olen mennyt vetämään nenään kokaiinia. Ihan toista kuin passiivinen tv:n tuijotus.
Niin konsolipeleistä täytyy viel mainita et mul oli jonkin aikaa sit aikamoisia erektio-ongelmia. Sit innostuin varmaan viikon pelaamaan Fight Night 2 nyrkkeilypeliä. Voi hyvänen aika kun seksihalut ja kyvyt kasvoivat ku monta päivää matki pelissä vastustajia kunnolla turpiin. Ei olisi esim. pornofilmien katselu vaikuttanut samoin.
Olet ilmeisesti sellainen mies joka kiihottuu väkivallasta. Tällaista kannattaa naisten varoa.
Eikös sitten hyvä että on olemassa näitä suomi24-sivuja. Nämä ovat yksi tapa vaihtaa ajatuksia, purkaa sisintään: niin surussa kuin ilossakin. Saa varautua että kun anonyymeinä kirjoitellaan niin kaikenlaista palautetta sataa ja emmehän osaa aina kirjoittaa toistemme mieliksi vaikka ei tahtoisi loukata.
Jo se että kirjoittaa ja tietää että toinen ihminen sen lukee voi helpottaa. Saahan täältä myös veraistukea. Kasvottomana voi käsitellä kipeimpiäkin asioita. Olisi hyvä että tulisi myös niiden kijoituksia jotka ovat selvinneet ongelmista ja kriiseistään. Sitä helposti unohtaa, ja niin kai tavallaan hyvä onkin, tällaiset palstat. Itse olen ollut aikoinani vaikeuksissa ja elämä on ollut synkää, mutta nyt olen täysillä elämässä kiinni. Olen sanut paljon kirjoittamisesta: päiväkirja ja ystävien kautta. Halua nyt itse olla tukena vuorostani rohkaisemassa. Varmaan on hvyä jollekin, jos vaikka saa olla vihan sylkykuppina!