Elämäni menee hukkaan. Ei ole kavereita, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan, eikä tässä iässä enää edes liikuta missään kaveriporukoissa. En voi ikinä kelvata kenellekään kun en ole tähän mennessäkään kelvannut enkä ikinä saa parisuhdetta.
Muut mun ikäiseni akat on olleet jo kymmenen vuotta parisuhteessa ja niillä on kolme lasta.
Muut mun ikäiseni akat on olleet jo kymmenen vuotta parisuhteessa ja niillä on kolme lasta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Iän myötä uusien ja luotettavien ystävyyssuhteiden muodostaminen tulee varmasti jossain määrin vaikeammaksi, mutta ei missään nimessä mahdottomaksi. Nuoruusvuosina uudet ihmissuhteet tulevat lähinnä uusien ympäristöjen kautta; vaihdetaan kouluja, päästään opiskelemaan, aloitetaan uusi harrastus. Erityisesti harrastusten kautta pysyviä ystävyys- ja parisuhteita on mahdollista solmia vielä vanhemmallakin iällä. Fakta on se, että myös nyt seurustelevat päätyvät 50% todennäköisyydellä eroon ja sitä myötä etsivät uutta suuntaa elämäänsä. Muutto uudelle paikkakunnalle, uusi työ, uudenlaisia harrastuksia ja näissä ympäristöissä sosiaalinen asenne tuottaa mitä todennäköisimmin tuloksia. Tsemppiä.
Kaikki toivovat että tappaisin itseni.
Minulla on nyt syksyn aikana ja uuden opiskelun aloittamisen myötä ilmaantunut samansuuntaisia ajatuksia. Uudella paikkakunnalla enkä tunne valmiiksi ketään - tuntuu että kaikki opiskelutoverit ovat paikallisia tai tuntevat valmiiksi jo ihmisiä, eivätkä halua tutustua. Ja vaikka kuvittelin, että ala jolla nyt opiskelen olisi minulle sopiva, aiheuttaa opiskelu ahdistusta - joudun aamuisin pakottamaan itseni lähtemään kotoa, ja usein "karkaan" jo ruokatunnilta takaisin kotiin. Tolkutan itselleni, että haluan opiskella ja vamistua, mutta ei se auta, kun itkettää ja turhauttaa sekä ahidistaa jatkuvasti.
Olen myös alkanut kyseenalaistaa, onko minusta työntekijäksi ja veronmaksajaksi, koska jos jo pelkkä opiskelu ottaa näin lujille, niin kuinka työelämässä sitten?
Minut pitäisi tappaa.
Minut pitäisi tappaa. Kaikki toivovat että tappaisin itseni.