Pudasjärven kunnan talous on kuralla. Eletään lähinnä surkeiden verotulojen, valtionapujen ja bisnesmiesten armoilla. Kassassa ei juuri ole omaa rahaa. Ja jokainen uutinen mikä kunnasta tulee liittyy rahan hankkimiseen keinolla millä hyvänsä.
Viimeisin pohjattoman ahneuden osoitus oli kirjoitus siitä, miten kulttuuri valjastetaan kauhomaan Pudasjärvelle rahaa maailmalta musiikkiteatterin muodossa. Ei haittaa, että kulttuuri tuo myös rahaa, mutta sen ei pidä olla ensisijainen kulttuurin tekemisen motiivi. Kunnan kamreeriosasto näyttää vain niin ajattelevan.
Kulttuuria pitää tehdä sen omista lähtökohdista ja muut markkinoikoot sitä maailmalle. Jos kulttuurin tekijä itse ajattelee ensimmäiseksi sitä, miten teen myyvää taidetta on hän jo epäonnistunut. Kulttuurissa (musiikissa jne) yleensä toimii se tosiasia, että pieni vähemmistö tekijöitä tienaa hyvin ja suurin osa tekijöistä joutuu tekemään muitakin töitä elättääkseen itsensä. Tekijän pitää mielestäni olla uskollinen sille omalle työnäylle eikä ahneille kunnan kamreereille. Siten saadaan kestävää ja merkityksellistä kulttuuria aikaan.
Usein parhaita kulttuurin tekijöitä ovatkin ne, jotka tekevät omaa juttuaan riippumatta siitä, mitä mieltä merkonoomiosasto hänen taiteestaan on. Ja tällaiset taiteilijat ovat harvoin hyviä myymään itseään ja tuotoksiaan. Se pitää muiden tehdä. Tietysti poikkeuksiakin on.
Pudasjärvellä on politiikassa muutenkin unohdettu ihminen. Tästä menosta saisi hyvä käsikirjoittaja melkoisen näytelmän aikaan. Kunhan mentäisiin syvemmälle kuin pelkkään pieru- ja viinahuumoriin, jota on ihan tarpeeksi kesänäytelmissä nähty.
Uskallan kirjoittaa omalla nimelläni vaikka tietysti Tykkyläisen palaute hirvittää jo etukäteen;-)))
Viimeisin pohjattoman ahneuden osoitus oli kirjoitus siitä, miten kulttuuri valjastetaan kauhomaan Pudasjärvelle rahaa maailmalta musiikkiteatterin muodossa. Ei haittaa, että kulttuuri tuo myös rahaa, mutta sen ei pidä olla ensisijainen kulttuurin tekemisen motiivi. Kunnan kamreeriosasto näyttää vain niin ajattelevan.
Kulttuuria pitää tehdä sen omista lähtökohdista ja muut markkinoikoot sitä maailmalle. Jos kulttuurin tekijä itse ajattelee ensimmäiseksi sitä, miten teen myyvää taidetta on hän jo epäonnistunut. Kulttuurissa (musiikissa jne) yleensä toimii se tosiasia, että pieni vähemmistö tekijöitä tienaa hyvin ja suurin osa tekijöistä joutuu tekemään muitakin töitä elättääkseen itsensä. Tekijän pitää mielestäni olla uskollinen sille omalle työnäylle eikä ahneille kunnan kamreereille. Siten saadaan kestävää ja merkityksellistä kulttuuria aikaan.
Usein parhaita kulttuurin tekijöitä ovatkin ne, jotka tekevät omaa juttuaan riippumatta siitä, mitä mieltä merkonoomiosasto hänen taiteestaan on. Ja tällaiset taiteilijat ovat harvoin hyviä myymään itseään ja tuotoksiaan. Se pitää muiden tehdä. Tietysti poikkeuksiakin on.
Pudasjärvellä on politiikassa muutenkin unohdettu ihminen. Tästä menosta saisi hyvä käsikirjoittaja melkoisen näytelmän aikaan. Kunhan mentäisiin syvemmälle kuin pelkkään pieru- ja viinahuumoriin, jota on ihan tarpeeksi kesänäytelmissä nähty.
Uskallan kirjoittaa omalla nimelläni vaikka tietysti Tykkyläisen palaute hirvittää jo etukäteen;-)))
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiesitkö Kemppainen että sinulla on täällä Pudasjärvellä rahanahne nimikaima joka on kaikesta vailla rahaa vaikka kykyjen puolesta ei edellytyksiä ole? Onneksi täällä on myös niitä jotka tekevät asioita pyyteettömästi. Kellokauppa ja itsensä ilmaiseminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Kumpaankin voi hankkia vankan koulutuksen ja sen mukaan hinnoitella oman työnsä. Taidetta tekevä merkonoomiosasto (johon kaimasi kuuluu) on tosiaan oma lukunsa.
Tiedän kyllä kellokaupan (jota minulla ei enää ole) ja itsensä ilmaisemisen eron. Paljon olen pyyteettömästi esiintynyt edes puhumatta rahasta pelkästä esiintymisen ilosta ja se on riittänyt. Nyt pyrin hankkimaan osaamista itsensä ilmaisemisessa opiskelemalla näyttelemistä, klassista laulua, kieliä, musiikkia. Sarka on loputon. Toivottavasti joku arvostaa osaamistani jossain vaiheessa myös rahallisesti kun aikuisten oikeasti ilman sitä elämä on vaikeaa.
Jos tuo kaima on tosi eikä viitata minuun kelloliikeaikoinani niin onpa tyyppi, jonka kanssa ei huvittaisi olla tekemisissä. Molemmissa tapauksissa.
Vaikka taiteilijaksi ryhtysitkin, niin elä kummiskaa lopeta sossun lappujen täyttämistä.
Eipä tässä vielä tiedä mihin ryhtyisi. Maailma on avoin.
Tietenkään minä en pidä pahana millään tavalla sitä, jos kunta tilaa teoksia omaan käyttöönsä, tekee sopimukset ja markkinoi niitä sitten sen mukaan. Se mielestäni on yksi hyvä tapa olla kulttuurissa mukana.
Keltä on tilattu ja mitä? Jos viittaat Iikkarin juttuun, niin kannattaisi lukaista uudestaan. Siinähän sanotaan että kaupunki satsaa muutamia satasia ja loput on hankittava muualta. Ei kai ne pyyteettömätkään kulttuurintekijät pysty hirveitä summia omasta pussista laittaan. Ehkäpä Kemppainen nyt haukkuu vähä väärää puuta.
Paljonhan kulttuuria tehdään edelleenkin kunnasta riippumatta jatkossakin. Ainoa, mitä kritisoin on se, kunnan kamreerit (=lähinnä johto) kiillottavat omaa kilpeään kulttuurintekijöiden tekemällä työllä ilman, että panostavat siihen.
Kun puhutaan esimerkiksi mahdollisesta kansalaisopiston musiikkinäytelmästä tehdään se todennäköisesti oppilastyönä. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että opiston oppilaat maksavat siitä, että saavat olla mukana lukukausi- yms. kurssimaksuina. Opiston opettajat saavat normaalin sopimustensa mukaisen palkan opetuksestaan mikä on tietysti ihan oikein.
Mutta mikä on väärin on se, että sitten ihan muut, jotka eivät ole olleet näytelmän teossa lainkaan mukana aikovat jatkossa kerätä koko hyötypotin itselleen. Julkisuutena, matkailutuloina, jne. Tähän perustuu minun kritiikkini. Kun tietää kunnan rahatilanteen niin kulttuurilla kerätyt rahat eivät varmasti mene kulttuurin hyödyksi vaan ne kerätään maailman suurimpien hirsimonumenttien kustannuksiin. Sanokaa minun sanoneen.