Iskin silmäni yhteen tyttöön kun olimme samalla kurssilla, siis lukiossa. Mietin, että onpa siinä kaunis ja etenkin fiksunoloinen tyttö. Vähän sellainen kiltti naapurintyttö tyylinen, mutta tavallaan räväkkä. Olemme vaihtaneet pari sanaa hätäisesti, jotakin kurssiin liittyen.
Nyt tämän lukuvuoden alkaessa olen iskenyt silmäni häneen oikein tosissaan. Taitaa olla jo melko rajamailla, että lasketaanko tätä fiilistä enää pelkästään ihastukseksi. Hän tulee uniin ja ajatuksiini päivittäin. Silmäkontakteja on vaihdeltu aina silloin tällöin kun ollaan koulurakennuksessa samoille alueille eksytty.
Miten nyt pitäisi toimia? Olen pohtinut sellaista, että pyytäisin hänet treffeille kun hän on yksin jossain, mutta minne hänet veisin? Leffaan, syömään? Liian perusjuttuja? Mitähän hän ajattelee jos periaatteessa tuntematon tyyppi tulee ja pyytää treffeille?
Vai pitäiskö vaan aluksi koittaa kalastella sellaista flirttailuhymyä häneltä? Lähinnä jos katseemme kohtaa niin laittaisin naaman miljoonan auringon hymyyn ja katsoisin tuleeko mitään vastakaikua?
Koskaan en ole seurustellut, mutta kahteen otteeseen on tyttö minusta kiinnostunut. Toisella päästiin tanssiasteelle ja toinen ei oikeastaan alkanutkaan, mutta on selvää, että tyttö oli minusta kiiinnostunut. Se mikä tässä on ihmeellistä on se, että olen mielestäni sysiruma ja silti näin on käynyt. Sitten pompsahtaakin ajatus takaraivoon, että jospa tämä kyseinen ihastus pelaa ylemmässä liigassa.
Tarvitsisin toimintavinkkiä tähän kohtaan, sillä tämä vaivaa nyt suunnattomasti. On sellainen kutina, että jos hän sattuisi olla kiinnostunut minusta, voisi tästä jutusta tulla vaikka mitä. Tämä ujous kuitenkin puskee vaan vastaan!
Nyt tämän lukuvuoden alkaessa olen iskenyt silmäni häneen oikein tosissaan. Taitaa olla jo melko rajamailla, että lasketaanko tätä fiilistä enää pelkästään ihastukseksi. Hän tulee uniin ja ajatuksiini päivittäin. Silmäkontakteja on vaihdeltu aina silloin tällöin kun ollaan koulurakennuksessa samoille alueille eksytty.
Miten nyt pitäisi toimia? Olen pohtinut sellaista, että pyytäisin hänet treffeille kun hän on yksin jossain, mutta minne hänet veisin? Leffaan, syömään? Liian perusjuttuja? Mitähän hän ajattelee jos periaatteessa tuntematon tyyppi tulee ja pyytää treffeille?
Vai pitäiskö vaan aluksi koittaa kalastella sellaista flirttailuhymyä häneltä? Lähinnä jos katseemme kohtaa niin laittaisin naaman miljoonan auringon hymyyn ja katsoisin tuleeko mitään vastakaikua?
Koskaan en ole seurustellut, mutta kahteen otteeseen on tyttö minusta kiinnostunut. Toisella päästiin tanssiasteelle ja toinen ei oikeastaan alkanutkaan, mutta on selvää, että tyttö oli minusta kiiinnostunut. Se mikä tässä on ihmeellistä on se, että olen mielestäni sysiruma ja silti näin on käynyt. Sitten pompsahtaakin ajatus takaraivoon, että jospa tämä kyseinen ihastus pelaa ylemmässä liigassa.
Tarvitsisin toimintavinkkiä tähän kohtaan, sillä tämä vaivaa nyt suunnattomasti. On sellainen kutina, että jos hän sattuisi olla kiinnostunut minusta, voisi tästä jutusta tulla vaikka mitä. Tämä ujous kuitenkin puskee vaan vastaan!
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuvaile vähän kysesitä likkaa?:)
Minkälainen tyttö kyseessä? Millaisissa ympyröissä liikkuu?
Toimelias (ja kaunis!) ja pyörii "peruspiireissä". Ei missään pissisporukoissa, mutta ei myöskään missään "ranteet auki, nyt masentaa"-porukoissa.
mulla on ihan sama tilanne!! mutta pojan kanssa : ) pyydä rohkeesti ulos tätä tyttöä! Vaikkei myöntävää vastausta tulisikaan aina on imartelevaa kun joku kysyy treffeille ja saat sinäkin kokemusta lisää: D
Täsmälleen sama tilanne minullakin.
Itsekään en ole ikinä seurustellut, jälkikäteen olen huomannut että muutama tyttö on selvästi ollut kiinnostunut, mutten ole ikinä edes päässyt puheväleihin näiden tyttöjen kanssa. Pelkkää haikeaa vilkuilua puolin ja toisin.
Nyt tämän vuoden aikana on ollut pientä silmäpeliä erään lukion rinnakkaisluokkalaisen tytön kanssa, mutta jos vastapuoli olisikin kiinnostunut, olemme molemmat ilmeisesti liian ujoja tehdäksemme mitään.
Tiedän että se olen minä jonka täytyy tehdä se hyppy tuntemattomaan, lähestyä ventovierasta tyttöä joka kuten sanoit "pelaa ylemmässä liigassa". Eli suomeksi sanottuna hänen ulkonäkönsä on omaa tasoani esteettisesti hieman korkeammalla hänen kaveripiirinsä ovat ns. "coolimpaa ja suositumpaa" kastia kuin omani. Mutten silti ole saanut vielä kerättyä tarpeeksi rohkeutta.
Eniten tässä huolestuttaa se, miten sitten onnistuisin antamaan itsestäni edes jotenkin kiinnostavan kuvan tytölle. Olen mielestäni aika helvetin tylsä tyyppi, eikä huumorintajunikaan aukea yleensä ihmisille, jotka eivät tunne minua.
Noh, ehkä jonakin kauniina päivänä...
Toivottavasti neitokainen ei vaan kyllästy odottelemaan(jos siis on kiinnostunut).
Kyllä tyttö kyllästyy ennen pitkää odotteluun kun tajuaa ettet sinä saa mitään aikaan. Onhan meressä muitakin kaloja - ja sitä rataa.
Nyt jätkä oikeesti ittees niskasta kiinni!
Heh.:lle. Tosiaan ollaan ihan samassa tilanteessa.
Nyt on aika ottaa ujoutta sarvista. Onko liian hämäänyttävää mennä vain hänen luokseen ja pamauttaa, että olen ihastunut ja sitten kysyä, vaikka jollain tapaa ulos? Jos tulee pakit niin tulkoon, ei tämä märehtimällä parane. Jää tosiaan kaivamaan, jos jätän tämän kortin katsomatta. Mutta tuleeko ilmoitus liian puskista? En keksi tässä kohtaa mitään järkevämpää ratkaisuakaan.
Tuskin tulee liian nopeesti jos ootte vielä toisianne edes vähän katselleet. Päätä vaikka että kysyt joku päivä ensi viikolla. Täydellistä tilaisuutta ei kannata jäädä odottamaan sillä sitä ei tule. Tsemppiä molemmille! :)
Jos sitä vaikka ensi viikolla nyt katsoisi edes hieman sopivan sauman jossa voisi mennä pyytämään neitokaista vaikka kahville. Toivottavasti tyttö ei ole ensi viikolla erityisen läheisyydenkaipuisella päällä ettei kaverit ole koko aikaa passissa vieressä.
juttelemaan kannattaa mennä, ja vaikka kahville pyytää, mutta älä töksäytä heti alkuun olevasi ihastunut! Ainakin minä hämmentyisin siitä aika lailla, kyllä tyttö pyytäessäsi häntä ulos ymmärtää että olet kiinnostunut vaikket sitä erikseen mainitsisi.
Ihastumisen kertomisesta ollaan näköjään montaa mieltä. Pitää miettiä sitä tarkkaan. Tai no suunnitelmallisuus näissä jutuissa taitaa johtaa vaan turhaan tuskastelun ja jännittämiseen. Ois mahtavaa jos löytyisi jostain se "spontaanius"-nuppi niin hommahan soljuisi kuin vesi.
Minne häntä kannattaisi pyytää ulos? Onko elokuviin meno liian perus? Kahville taitaa olla sitäkin tavallisempi? Tekisi mieli keksiä jotain persoonallista..
En nyt valitettavasti ole neuvoa antamassa tuohon edelliseen, mutta kerrothan jatkossakin, miten asiat kehittyvät :) Olisi kiinnostavaa tietää, ja jos tarvitset vielä neuvoa johonkin... ?
hei nyt vähä tuntomerkkii tästä tytöstä!:) mistä sitä ikinä tietää vaikka seki lukis näitä palstoja...;)
...kukaan ei kirjoita niitä tuntomerkkejä.
Sehän tekisi koko lähestymisestä vieläkin kiusallisempaa. Muista kirjoittelijoista en tiedä, mutta itse olen päättänyt että minun pitää itse, livenä, ilman mitään internetin sosiaalisen median ym. apua hoitaa homma kotiin. En tiedä vielä miten, en tiedä vielä milloin.
Tiedän vain että siitä tulee vaikeaa ja tulen pettymään vielä monta kertaa kun jälkikäteen tajuan että otollinen tilaisuus meni ohi, mutta muutakaan en voi.
Se hyppy tuntemattomaan pitää tehdä ja tässä maailmassa se on juurikin miehen tehtävä. Naiset harvoin lähestyvät ventovierasta ihastustaan, vaikka kuinka vaaleanpunaisia, ruusuisia ajatuksia olisivat päissään kehitelleet.
Joka väittää maailmaa tasa-arvoiseksi paikaksi voi haistaa pitkät, kiiltävän ruskean pökäleen.