Kävin koululla juttelemassa pojan asioista. Hän on aina ollut aika vlkas, mutta olen ajatellut sen olevan normaalia vilkkautta. Rajoja ja rakkautta on saanut kyllä riittämiin kotona. Jos muksii pienempää tms, on mennyt jäähylle ja pyydetty anteeksi ja neuvottu miten toimia oikein jne...
Koulussa ekana kysyttiin, että onko adhd:ta tutkittu, ihan eka kysymys! Ei ole tutkittu ei, en ole itse epäillyt, aiheesta tiedän kyllä, olen tutkinut asiaa.
Meidän pojalla on vaikeuksia odottaa vuoroaan ja jos on tekemätöntä aikaa voi toisia muksia tms hakeakseen huomiota, jonossa tönii jne. On muuten erittäin lahjakkaaksi osoittautunut koulussa ja kotona. Kuulema tämän ekan kuukauden aikana on jo ollut kehitystä parempaan ja alkaa sopeutua. Ei vielä sovittu, että tutkia alettaisiin, katsotaan vielä rauoittuuko meno lisää.
Olen pyörällä päästäni, voisiko lapsella tosiaan olla adhd, miksi en ole huolestunut itse aiemmin?! Olenko huono äiti, kun en ole huomannut oireita vai ollaanko koulussa nyt väärässä... Toki moni juttu natsaa adhd:n oireiden kanssa, mutta en näe itse tätä pahana.
Kouluavustaja kysyi minulta ja vielä lapsen kuullen, että onko minulla hirveän rankkaa ollut pojan kanssa, sanoin vaan etten minä ole kokenut elämäämme mitenkään raskaaksi, hieman villimpi poika, mutta asian kanssa on opittu elämään, kun tiedämme, mikä rauhoittaa jne...
Äh, en tiedä mitä edes haluan kuulla, ehkä kommenttejanne siitä, onko tämä niin vakavan kuloista kun minulle tuli olo... Vaikeahan sitä on toisen sanoa joka ei ole nähnyt eikä ole koulutukseltaankaan sellainen ja diagnoosia voisi antaa... Mkava vaan edes saada kirjoittaa jonnekin näitä kamalan sekavia ajatuksia.
Menin niin häkellyksiin koulullakin, että aivan kyyneleet valui huolesta lastamme kohtaan, mitä lie ajattelevat minusta, kun pillitän siellä.
Parasta lapselleni vain haluan!
Koulussa ekana kysyttiin, että onko adhd:ta tutkittu, ihan eka kysymys! Ei ole tutkittu ei, en ole itse epäillyt, aiheesta tiedän kyllä, olen tutkinut asiaa.
Meidän pojalla on vaikeuksia odottaa vuoroaan ja jos on tekemätöntä aikaa voi toisia muksia tms hakeakseen huomiota, jonossa tönii jne. On muuten erittäin lahjakkaaksi osoittautunut koulussa ja kotona. Kuulema tämän ekan kuukauden aikana on jo ollut kehitystä parempaan ja alkaa sopeutua. Ei vielä sovittu, että tutkia alettaisiin, katsotaan vielä rauoittuuko meno lisää.
Olen pyörällä päästäni, voisiko lapsella tosiaan olla adhd, miksi en ole huolestunut itse aiemmin?! Olenko huono äiti, kun en ole huomannut oireita vai ollaanko koulussa nyt väärässä... Toki moni juttu natsaa adhd:n oireiden kanssa, mutta en näe itse tätä pahana.
Kouluavustaja kysyi minulta ja vielä lapsen kuullen, että onko minulla hirveän rankkaa ollut pojan kanssa, sanoin vaan etten minä ole kokenut elämäämme mitenkään raskaaksi, hieman villimpi poika, mutta asian kanssa on opittu elämään, kun tiedämme, mikä rauhoittaa jne...
Äh, en tiedä mitä edes haluan kuulla, ehkä kommenttejanne siitä, onko tämä niin vakavan kuloista kun minulle tuli olo... Vaikeahan sitä on toisen sanoa joka ei ole nähnyt eikä ole koulutukseltaankaan sellainen ja diagnoosia voisi antaa... Mkava vaan edes saada kirjoittaa jonnekin näitä kamalan sekavia ajatuksia.
Menin niin häkellyksiin koulullakin, että aivan kyyneleet valui huolesta lastamme kohtaan, mitä lie ajattelevat minusta, kun pillitän siellä.
Parasta lapselleni vain haluan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis tietysi on paha asia jos kavereita tönitään jne ja se on saatava loppumaan! On tosiaan kehitys. Silläkin saralla parempaan. Kotonakaan ei sisaruksia anneta tietenkään Kohdella kaltoin, se on vaan jännä ettei se mene päähän millään, tai voi joskus muistaa, mutta ei aina.
Koulussa siis on malttamatonkin ja tosiaan herkästi suuttuva ja muutenkin herkkä poika. Ei kotona ihan noin isolle ole tuntunut nuo ongelmat kuin mitä koulussa tuntuu olevan, ehkä se iso ryhmä laukaisee nuo oireet pahemmaksi, mikäli nyt on edes oireita muusta kuin normaalista vilkkaudesta tms. En tiedä...