lavakoomikkoja, kirjailijoita, runoilijoita. monen moista kultaisten tornien valajaa. Joikainen tosi paikan tullen on kuitenkin aivan normaali ihminen, omassa hiljaisuudessa, vaatimattomuudessa, huumorissa, pidättäytyväisyydessä, sulkeutuneisuudessa.. normaalissa elämässä virheittensä ja huonojenpuolien kanssa. Satuja on kiva lukea, katsoa, päästä yli arjesta.
Yleensä se rooli tai kirjoitukset saattaa luoda vääriä todenmukaisuuksia, vaikka jossain määrin ne kertoo jotain sielun maisemasta jos ei täysin ole ulkopuolisen käsikirjoittamia. Ne on silti luotu jostain ja sinä olet oman elämän luojani, en parempaan pysty, mutta annoit omille teksteille merkityksen. Rakastan sinua.
Yleensä se rooli tai kirjoitukset saattaa luoda vääriä todenmukaisuuksia, vaikka jossain määrin ne kertoo jotain sielun maisemasta jos ei täysin ole ulkopuolisen käsikirjoittamia. Ne on silti luotu jostain ja sinä olet oman elämän luojani, en parempaan pysty, mutta annoit omille teksteille merkityksen. Rakastan sinua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elämän teatteria. Rakkaan löytäminen ei taida olla niin helppoa kuin luulisi... onnellinen hän ken löytää.
sitten, että lavastetaan omaan kurjaan elämään "rakkauden" näyttämö tuomaan väriä ja sävyjä harmaaseen arkeen?
Silloinhan se kysyntä ja tarve kohtavat täysin ja syntyy jotain uutta
Elämä on kurjaa tai se on kurjassa tilassa, silloin on asioita, hyviä ja huonoja mitkä helpottaa pääsemään huonojenaikojen yli. Minulla on rakkaus toista kohtaan, sinänsä paradoksaalista, koska tämä rakkaus ajoi minut syöksyyn, ei se hänen vikansa ole, sillä silti oli hyvin radikaalit vaikutukset oman elämän suuntaan. Se on tavallaan surullista, mutta myös osoittaa millainen voima voi rakkaus olla, silloin ei ajattele järjellä ja kun tuntuu että rakkaus on menetetty, siinä heikoimmalla hetkellä ei välitä enää mistään, koittaa korkeintaan näyttää ja käyttäytyä ikäään kuin päällisin puolin kaikki olisi hyvin, vaikka pikkuhiljaa ajan kuluessa verho alkaa hiljaa mutta varmasti, millainen surullinen näytämö verhon takaa paljastuu.
kirjoitat myös minun ajatukseni esille, eri tavoin, mutta sanoman ydin on sama.
Eipä siihen ole mitään lisättävää - liikasanat ovat turhat.
voi olla ihan tavallinen tarina, ihan normikattaus, ei mitään ihmeellistä ja ehkä just siksi joku voi tulla ja sekoittaa lavasteet ja näytelmän juonen. Ei välttämättä näkyvästi edes, vain pitkinä joskus tuskaisina katseina ikkunasta ulos, metsän läpi maantielle. Tsehovilaista näytelmää parhaimmillaan.
onko pakko katsoa sinne jos tiedät ettei siellä ole mitään?