Suomalainen työ on kallista

Satuin katsomaan tässä taannoin aamu-tv:tä, kun Lenita ilmoitti että "Tavis on luuseri". Suomalaisen luuserin tunnistaa hänen mukaansa siitä, ettei ideoita juurikaan ole eikä viitsitä tavoitella parasta kun hyväkin tyydyttää.

Jos vertaa esim. välimeren maiden tukemiseen meneviä rahoja, ne ovat vain murto-osa siitä, mitä täällä menee maaseudun ja sen elinkeinojen tukemiseen.

Suomen sisällä on tavallaan toinen Suomi, Kepulandia, jota muu Suomi elättää. Elinkelvottomia kuntia pitää muiden rahoittaa sen vuoksi, että niiden kunnantalot toimivat kepun vaalitoimistoina. Lähes jokainen kepun kansanedustaja tarvitsee kuntaa poliittisten pyrkimystensä tueksi, sillä kansanedustajaksi pääsevät maalta vain kuntapomot.

Keskusta on keksinyt sellaisen hokeman, että koko Suomi täytyy pitää asuttuna. Kun ajaa Itä-Suomessa, näkee valtavia alueita, joilla ei asu kukaan. Näiden erämaiden välissä on kyläpahasia, joista elämä on kuollut ajat sitten. Nuoriso kokoontuu ABC:n huoltoaseman kahvilaan, kun ei ole muutakaan viihdettä.

Vaikka elämisen edellytykset puuttuvat, Kepulandiassa pitää olla koulut, terveyskeskukset, vanhainkodit ja kepujohtoisen Kelan toimistot, jotka jakavat avokätisesti rahaa sitä tarvitseville.

Hienotunteisesti jätetään kertomatta, kuinka kalliiksi muutaman oppilaan koulut tai pienpaikkakuntien ylelliset terveyskeskukset tulevat. Jos vaikkapa postin jakamisesta perittäisiin todelliset kustannukset, kirje maaseudun kartanoon maksaisi moninkertaisesti nykyisen hinnan. Tavallisissa postimaksuissakin ruuhka-Suomi maksaa elätti-Suomen kuluja.

Varovaisestikin arvioiden muu Suomi maksaa pitkälti toistakymmentä miljardia euroa Kepulandian ylläpitämisestä joka vuosi, eli saman summan, jonka pahimmassa tapauksessa joudumme maksamaan asioitaan holtittomasti hoitaneille etelän maille.

Ero on kuitenkin siinä, että Kreikka, Italia ja Espanja voivat vielä nousta alennustilastaan, maksaa velkansa ja saada taloudellisen toiminnan vauhtiin. Tällaisesta noususta ei Kepulandiassa ole mitään toivoa niin kauan kuin keskustalla on siellä määräysvalta ja oikeus vaatia muuta Suomea elättämään äänestäjäreservaattiaan.

Soppalihaa sekä rehuviljaa amerikkalaisille hevostytöille tuottava tukiais-Suomi näivettyy omaan elinkelvottomuuteensa. Nuoret pakenevat sieltä kaupunkeihin, joissa heillä on jonkinlaisia toiveita inhimilliselle elämälle.

On edesvastuutonta, kun Kepulandian hallitseva puolue yrittää kaataa EU:ta ja euroa. Mistä se sen jälkeen saisi tukiaiset? Täytyy vain toivoa, ettei hallitus anna periksi kuntauudistuksessa, sillä Suomi ei tarvitse kahtasataa turhaa kunnantaloa kepun vaalitoimistoina.

Suomalaisen kansanviisauden mukaan työnteolla ei voi rikastua vaan ”rikkaudet kerätään toisia riistämällä ja huijaamalla”. Olen pohtinut tässä kuluneen kesän aikana tätä juttua jonkin verran.

Paras löytämäni viisaus tähän liittyen on, että jos haluaa rikastua työnteolla, saadun palkkion pitää perustua tuotettuun lisäarvoon, ei käytettyyn aikaan. Niin kauan kuin saa rahaa pelkästään työntekoon käytetyn ajan perusteella on vaurastuminen kohtuullisen hankalaa.

Tähän liittyen viimeksi lukemani kirja A History of Economics tarjosi ihan mielenkiintoisen historiallisen perspektiivin. Tajusin nimittäin oikeastaan vasta tämän kirjan lukemisen kautta kuinka uusi konsepti koko työnteko palkkaa vastaan on. Palkan määrittäminenkin tuli ongelmaksi vasta siinä vaiheessa kun ihmiset siirtyivät maaseudulta tehtaisiin töihin.

Ennen teollistumisen aikakautta palkan suuruus ei ollut ongelma. Työnteosta ei joko maksettu palkkaa ollenkaan (orjuus) tai palkka maksettiin ruokana, suojana ja vaatteina. Lisäksi suurin osa väestöstä eli omavaraistaloudessa maaseudulla.

Teollistumisen alkuvaiheessa palkaksi riitti sen verran rahaa, että ihmiset saivat itselleen suojaa, vaatteita ja ravintoa. Koska teollisuustöihin oli tunkua, kaikkien palkkataso muodostui halvimman palkkapyynnön esittäneen palkkapyynnön mukaan. Käytännössä tämä oli se palkka, joka riitti pitämään ihmisen juuri ja juuri hengissä. (Tälle oli joku nimikin jota en juuri nyt muista, joku kansantaloutta opiskellut voi muistuttaa).

Nykypäivänä tilanne on muuttunut hieman, mutta ei aivan hirveästi. Jos katsoo MOL:n sivuilta avoimia työpaikkoja, suurin osa avoimista työpaikoista on tehtäviin, joihin ei ole oikeastaan minkäänlaista osaamisvaatimusta. Näissä työpaikoissa palkkataso on yleensä hädin tuskin minimipalkkaa korkeampi.