Anna lehdessä oli kertomus Tainasta, joka on kahden lapsen äiti ja sarjaihastuja. Hän ihastuu herkästi toisiin miehiin ja on pettänyt miestään lukemattomia kertoja puolisoaan. Hän sanoo rakastavansa miestään ja pelkää jäävänsä kiinni pettämisistä, mutta ei voi itselleen mitään.
Hauskinta tässä on näiden asiantuntijoiden kommentit miten tätä asiaa pitäisi "hoitaa". Kyseessähän on parantumaton narsisti, jota ei missään osattu ottaa huomioon. Loppupäätelmänä oli tämä: "Sarjaihastuja voi kokeilla sitäkin, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Hyväksynnän puutteestahan koko ongelma on saanut alkunsa. Kun hyväksyy itsensä voi alkaa muuttua".
Kun lukee tämän kertomuksen, niin pakostakin naurattaa kuinka hyvin narsisti osaa näitä asiantuntijoita vetää höplästä ja kuinka näillä ei ole hajuakaan siitä ettei narsisti edes halua parantua vaan elää haluamallaan tavalla, eikä tosiaan kärsi omantunnon tuskia vaikka niin sanoo.
Hauskinta tässä on näiden asiantuntijoiden kommentit miten tätä asiaa pitäisi "hoitaa". Kyseessähän on parantumaton narsisti, jota ei missään osattu ottaa huomioon. Loppupäätelmänä oli tämä: "Sarjaihastuja voi kokeilla sitäkin, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Hyväksynnän puutteestahan koko ongelma on saanut alkunsa. Kun hyväksyy itsensä voi alkaa muuttua".
Kun lukee tämän kertomuksen, niin pakostakin naurattaa kuinka hyvin narsisti osaa näitä asiantuntijoita vetää höplästä ja kuinka näillä ei ole hajuakaan siitä ettei narsisti edes halua parantua vaan elää haluamallaan tavalla, eikä tosiaan kärsi omantunnon tuskia vaikka niin sanoo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Enempi tulee mieleen huomionhakuinen persoonallisuushäiriö joka on siinä lievempi että tuntee kuitenkin empatiaa muita kohtaan vaikka pettää saadakseen huomiota ja saattaa valehdella ja puhua paskaa kavereistaan mutta ettäkö täysin narsisti jos pettää mutta ei mitään muuta, eikö mitään??