GALLUP: kuinka usein sinut on hylätty?

Netti kaikkine lieveilmiöineen tulee vain kiihdyttämään tätä ikisinkkuus prosessia,
väki muuttaa kaupunkiin ja elää yksin lopun elämänsä - toki moni jollain tavalla
toistensa kanssa tekemisissä ollen. Prosessi on väistämätön länsimaisissa
kulttureissa, sitä ei ainakaan näillä nykyopeilla voida peruuttaa.

Yksinäisyys on raskas valinta kannettavaksi. Epäilen että se on ainakin minulle jopa liian raskasta. Siitäkin huolimatta olen valintani tehnyt. Vai onko se tehty minun puolestani? No tuskin ihan niinkään. Itselleni on kuitenkin käynyt selväksi että se on minun osani. En tahdo enää kokea sitä tuskaa minkä petetyksi ja hylätyksi tuleminen tuottaa.
En väitä itse olevani mikään pulmunen. Olen tehnyt isoja virheitä elämässäni. Tiedostan ne kyllä kaikki.
Kumppania en elämääni tule enää koskaan vierelleni ottamaan. Välillä sitä toki toivon mutta tiedän ettei se tule onnistumaan kuitenkaan joten antaapa olla.
Ystäviä en halua sillä heidän elämäsä seuraaminen vain korostaa omani mitättömyyttä ja tarkoituksettomuutta. Ystävillä on myös ärsyttävä taipumus sekaantua henkilökohtaiseen elämääni ja pyrkiä "olemaan avuksi" kuten he itse sitä usein kutsuvat.
Muutin suureen kaupunkiin. Käyn töissä. Katselen telkkaria, nukun ja syön. Luen tai koetan saada aikani kulumaan jotenkin muuten. Välillä teen pitkiä tuntien kävelyretkiä ympäri kaupunkia. Käyn museoissa ja näyttelyissä. En juurikaan juo sillä se saa minut tuntemaan itseni vieläkin paskemmaksi. Olen omissa oloissani. Tässä kaupungissa on ihmisiä reilusti enemmän kuin koko suomessa joten olen täysin huomaamaton kenellekään ja saan olla rauhassa.
Raskasta mutta silti helpompaa ja turvallisempaa. Olenko pelkuri? Olen kait sillä muuten en tässä enää kirjoittaisi. Yritystä on ollut ja arvet käsivarsissa todistavat sen.
Toistaiseksi pieni liekki vielä lepattaa. Saa nähdä puhaltaako syksyn tuuli sammuksiin.

>>ystävä ilmoitti, että "ystävyytemme on loppu"

Ellet pysty keksimään mitään järkeenkäypää syytä tällaiseen irtisanomisilmoitukseen on myös mahdollista että kaverissasi oli vikaa, ja se tarkoittaisi että anteeksipyyntösi oli turha.

Useimmiten kaverisuhteet hiipuvat pois, vaikka joskus tuleekin tunne että tämä oli viimeinen tapaaminen.

Jos ajatellaan parisuhdejuttuja niin kerran on sanottu suoraan ettei kelpaa, eli siten että se jäi harmittamaan. Se tuli täytenä yllätyksenä, eli mitään merkkiä ei ollut nähtävissä.

Kun katselin ohjelmaa; " 11 tapaa jättää nainen" ja Sanna Mämmin tilitystä siitä, että hänet on useita kertoja jätetty, niin kyllä se ainakin minut pisti pakostakin miettimään, että MIKSI? Tuleeko naisille ehkä miehillekin jossain ikävaiheessa sellainen paniikki, että joku pitää väkisin saada/löytää tai ottaa, että ei vaan jää yksin? Vai onko kysymys siitä, että jos on yksinäinen, on tunne että ei kelpaa enää kenellekään ja pitää löytää joku, joka nostaa oman itsetunnon siitä itsetunnottomasta suosta ja saa voimaa uskoa omaan viehätysvoimaansa.

Uskon, että toisen voi ajaa pois juuri sillä että kokee alituiseen olevansa kelpaamaton. Jos omanarvontunto ja itsetunto on nollissa ja toisen pitää jatkuvasti tehdä töitä sen eteen, että joutuu vakuuttelemaan välittämistään, rakastamistaan, kiintymystään ja olemaan tukipilari toisen heikolle itsetunnolle, niin ei siinä jaksa kauaa rakastaa, sillä siitä tulee terapiasuhde, jossa hoidetaan läheisriippuvuutta tai jotain muuta toisen ongelmaa.

Mietin sitä, että mitä me naiset odotamme miehiltä ja mitä miehet odottavat naisilta? Millaisiin seikkoihin nainen miehessä rakastuu ja mies naisessa? Miksi niin monet valitsevat väärin ja miten näihin vääriin suhteisiin päädytään, jos kuitenkin toisessa nähdään jotain niin kiinnostavaa, että hänen kanssaan halutaan suhteeseen?

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288496999358.html

Hei!
Minä koen tulleeni hylätyksi, parisuhteeni loppui jokinaika sitten aj siinä samalla meni useampi kaverisuhde. olen todella pettynyt. Ihmiset keitä olen pitänyt ystävinäni vain katoavat elämästäni vaikka mielestäni olen kohdellut heitä ihan reilusti. Pelkäävätkö että ero tarttuu?
Paras ystäväni hylkäsi minut jotain vuosia sitten löydettyään poikaystävän, minä taas erosin samoihin aikoihin ja selitti jälkikäteen tätä tilannetta että elämäntilanteet olivat vaan niin erit ettei meillä ollut mitään yhteistä.. just. juu. aika itsekästä mutta tuollaisia ihmisiä en tarvitse elämääni.
Itse katkaisin jonkin aika sitten välini entieeen hyvään ystävääni koska en koe hänen arvostavan minua tai todellisuudessa halua olla ystäväni.
Hän soittaa minulle vain silloin kun itsellä menee huonosti tai hänen miehellään tai muilla ystävillä ei ole aikaa hänelle. Ajattelin etten tarvitse tuollaista "ystävyyttä" elämääni joka tuottaa vain milipahaa. Hän ei ole läsnä kun häntä tarvitsisin ja vaikka olisikin läsnä ei hän kuitenkaan "ole läsnä" jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ajattelin että voin saada sen mistä luovun. Paremman ystävyssuhteen huonon tilalle.. ja sitä taidan nyt saada odottaa...

Mun täytyy kyllä sanoa, että tässä maassa missä nyt asun ei ole kukaan jättänyt. Siis ystävistä. Mihen ja naisen välit tietty saattaa mennä poikki missä maassa nyt asutkaan. Suomalaisista minulla on sellainen kuva, että ovat aika julmia toisilleen. Ja suorasukaisia. Vähemmästäkin sitä loukkaantuu ja vetäytyy pois. Täällä ihmiset ovat iloisia ja ei kukaan riitele. Ihme.

En ole koskaan kokenut ystävän hylkäämistä tuossa muodossaan, että toinen oikein irtisanoo ystävyyden. Useita ystävyyssuhteita on kyllä vuosien varrella katkennut ihan vain siihen, että yhteydenpito on ensin venynyt ja sitten jäänyt kokonaan. Ei olla koskaan varsinaisesti lakattu olemasta ystäviä mutta ei vain enää ole yhdistäviä asioita.

Parisuhteissa olen tullut hylätyksi useita kertoja ja ollut itse hylkääjänä luultavasti yhtä monta kertaa, mutta eivät nekään ole mustavalkoisia juttuja.

Useimmin olen lähtenyt itse, ehkä sittenkin takerrun liikaa kun harvoin ystävystyy.
Usein joku luulee olevansa hirveän tärkeä henkilö minulle eikä oikeasti merkitse mitään.
En kai viitsi nähdä vaivaa ihmisistä.
Ystävyyden laskeminen on kauheaa, yksi tuttava sanoi äitinsä neuvoneen ota minusta ystävä kun meillä oli sellainenkin jota hän ei halunnut, pahoitin mieleni syrjityn puolesta ja hieno tyttö loukkaantui kun moitin häntä.
Yhtä lapsellista tämä väki on vieläkin.