Neljän ruuhka

Hyvää huomenta

Onko sitä täydellistä, kutinan aikaan saamaa rakkautta olemassakaan, joka kulottaa maat ja metsät? Elokuvien loppukohtauksissa kaikki loppuu suudelmaan ja halauksiin, mutta elämä jää siitä eteenpäin näkemättä, hinta, jonka hienhaju tuo tullessaan. Tarkoitus ei ollut masentaa tai viedä uskoa ja toivoa keneltäkään, mutta korostaisin sanaa realismi, kuinka latistavalta se sitten korvaan kuulostaakin. Kaikkihan on kiinni mitä haluaa? Mutta tuntuu kohtuuttomalta odottaa kymmenen vuotta ja silti ei ole välttämättä kuin toivo edelleenkään olemassa, vaihtoehtona kumppanuudelle, jossa on joku joka hymyilee aamuisin kahvipöydässä näin karrikoidusti sanottuna.

Elämä on täynnä rakkautta ja sitä ei vie vanheneminen tai väsyminen minnekään. Ihmisellä, jolla on hyvä ja rakastava sydän, vie sen kyllä hautaan asti, mutta rakkaus muuttaa kokemuksen kertyessä muotoaan. Kypsyessään ihmisen tarpeet muuttuvat ja syvyysasteet ovat erilaiset erilaiseen käyttäytymiseen. Surullisinta mielestäni ihmisen elämässä on, että täydelliset parit ovat olemassa, mutta eivät koskaan löydä toistensa kosketusta. Elämää jollain lailla haaskataan, koska se ei anna sitä mihin sydän olisi parhaimmillaan ja aidoimmillaan valmis sitoutumaan. Mutta sitten kun ymmärtää, mikä on se taso mitä elämä pystyy tarjoamaan, on vain tehtävä valintoja. Ehkä se jonkun korvassa tai mielessä kuulostaa tiskiltä, mutta se on kuitenkin realiteetti, jossa jokaisen on valittava, kun on vuorolapun ottanut tai sitten poistuu ja valitsee myöhemmin uuden vuorolapun uudestaan ja uudestaan. Kuulosta tosi pahalta, mutta se on ehkä lähempänä totuutta kuin ne kliseiset elokuvien loppukohtaukset.

Perusonni ja tyytyväisyys on helpompi saavuttaa kuin elämän rakkaustarina. Voisimme väitellä vaikka kuinka pitkään, mikä kenenkin onni ja rakkaus ovat, mutta sitä hyvänolon ja perustyytyväisyyden luonnonvaraa tuhlataan valtavasti, koska ihmiset eivät ole valmiit kompromisseihin. Se on jokaisen vapaan kansalaisen oikeus ja sitä on kunnioitettava ja hyvä niin.

Ihmiset vierailevat toistensa elämässä satunnaisesti ja voivat törmäillä elämänsä aikana useitakin kertoja ymmärtämättä, että kohtalo on kuljettanut heidät samoihin paikkoihin ja tilanteisiin, ikään kuin koetellut, onko heillä jo valmius löytää toisensa. Välillä käydään hakemassa elämäneväitä muilta tahoilta ja jälleen jossain vaiheessa polut kohtaavat. Se on todellista sielunkumppanuutta. Se, että ihminen oppii ja osaa arvostaa sitä, mitä saa ilman sanoja ja tekoja. Se jos mikä on kosminen yhteys, jota pystyy tuntemaan vain harvojen ihmisten kanssa. Tunne, että joku koskettaa syvälle sieluun, tekee henkisen yhteyden, jota ei pysty selittämään. Onko tämä taas sitten rakkautta, en usko. Se tunne on vaan niin mahtava, mutta vaatisi pidempiaikaista kokonaisvaltaista yhdessäoloa, jotta voisi erottaa tai huomata sielunkumppanuuden ja rakkauden olemassaolon. Toiselle se on pelkkä sielun kumppanuus, toiselle ihastumista, mutta rakkaus vaatii aina enemmän.

Tähän aiheeseen sopii kuin nenä siihen kuuluisaan päähän Make Aron Eteenpäin, loistava biisi muutenkin...

http://www.youtube.com/watch?v=zCJHYD9CJ6w

Savuna saavun kirjoitti:

Hyvää huomenta

Onko sitä täydellistä, kutinan aikaan saamaa rakkautta olemassakaan, joka kulottaa maat ja metsät? Elokuvien loppukohtauksissa kaikki loppuu suudelmaan ja halauksiin, mutta elämä jää siitä eteenpäin näkemättä, hinta, jonka hienhaju tuo tullessaan. Tarkoitus ei ollut masentaa tai viedä uskoa ja toivoa keneltäkään, mutta korostaisin sanaa realismi, kuinka latistavalta se sitten korvaan kuulostaakin. Kaikkihan on kiinni mitä haluaa? Mutta tuntuu kohtuuttomalta odottaa kymmenen vuotta ja silti ei ole välttämättä kuin toivo edelleenkään olemassa, vaihtoehtona kumppanuudelle, jossa on joku joka hymyilee aamuisin kahvipöydässä näin karrikoidusti sanottuna.

Elämä on täynnä rakkautta ja sitä ei vie vanheneminen tai väsyminen minnekään. Ihmisellä, jolla on hyvä ja rakastava sydän, vie sen kyllä hautaan asti, mutta rakkaus muuttaa kokemuksen kertyessä muotoaan. Kypsyessään ihmisen tarpeet muuttuvat ja syvyysasteet ovat erilaiset erilaiseen käyttäytymiseen. Surullisinta mielestäni ihmisen elämässä on, että täydelliset parit ovat olemassa, mutta eivät koskaan löydä toistensa kosketusta. Elämää jollain lailla haaskataan, koska se ei anna sitä mihin sydän olisi parhaimmillaan ja aidoimmillaan valmis sitoutumaan. Mutta sitten kun ymmärtää, mikä on se taso mitä elämä pystyy tarjoamaan, on vain tehtävä valintoja. Ehkä se jonkun korvassa tai mielessä kuulostaa tiskiltä, mutta se on kuitenkin realiteetti, jossa jokaisen on valittava, kun on vuorolapun ottanut tai sitten poistuu ja valitsee myöhemmin uuden vuorolapun uudestaan ja uudestaan. Kuulosta tosi pahalta, mutta se on ehkä lähempänä totuutta kuin ne kliseiset elokuvien loppukohtaukset.

Perusonni ja tyytyväisyys on helpompi saavuttaa kuin elämän rakkaustarina. Voisimme väitellä vaikka kuinka pitkään, mikä kenenkin onni ja rakkaus ovat, mutta sitä hyvänolon ja perustyytyväisyyden luonnonvaraa tuhlataan valtavasti, koska ihmiset eivät ole valmiit kompromisseihin. Se on jokaisen vapaan kansalaisen oikeus ja sitä on kunnioitettava ja hyvä niin.

Ihmiset vierailevat toistensa elämässä satunnaisesti ja voivat törmäillä elämänsä aikana useitakin kertoja ymmärtämättä, että kohtalo on kuljettanut heidät samoihin paikkoihin ja tilanteisiin, ikään kuin koetellut, onko heillä jo valmius löytää toisensa. Välillä käydään hakemassa elämäneväitä muilta tahoilta ja jälleen jossain vaiheessa polut kohtaavat. Se on todellista sielunkumppanuutta. Se, että ihminen oppii ja osaa arvostaa sitä, mitä saa ilman sanoja ja tekoja. Se jos mikä on kosminen yhteys, jota pystyy tuntemaan vain harvojen ihmisten kanssa. Tunne, että joku koskettaa syvälle sieluun, tekee henkisen yhteyden, jota ei pysty selittämään. Onko tämä taas sitten rakkautta, en usko. Se tunne on vaan niin mahtava, mutta vaatisi pidempiaikaista kokonaisvaltaista yhdessäoloa, jotta voisi erottaa tai huomata sielunkumppanuuden ja rakkauden olemassaolon. Toiselle se on pelkkä sielun kumppanuus, toiselle ihastumista, mutta rakkaus vaatii aina enemmän.

Tähän aiheeseen sopii kuin nenä siihen kuuluisaan päähän Make Aron Eteenpäin, loistava biisi muutenkin...

http://www.youtube.com/watch?v=zCJHYD9CJ6w

Lue lisää

Muchos buenos huomentos

Hieno vastaus, tyhjentävä ja kauniisti ladottu. Ei mitään vastaanväittämistä, you scored :)))

http://www.youtube.com/watch?v=xsBL3NPgXhA

m.miina kirjoitti:

Muchos buenos huomentos

Hieno vastaus, tyhjentävä ja kauniisti ladottu. Ei mitään vastaanväittämistä, you scored :)))

http://www.youtube.com/watch?v=xsBL3NPgXhA

Lue lisää

Asiasta tai sen vierestä vielä.

Jokainen ansaitsee perusturvallisuuden ja ystävyyden. Rakkaus voi olla huumaava, tahdosta riippumaton tunne, joka ei ole hallittavissa. Tai lämmin kumppanuussuhde, johon voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Harvemmin kuitenkin pelkkä kemiallinen prosessi, joka syntyy ihmisen luontaisesta tarpeesta siirtää geeniperimänsä seuraavaan sukupolveen. Osa uskoo puolestaan rakkauden olevan jumalan tai jumalten antama lahja, joka ansaitaan – tai sitten ei ansaita.

Onnistuneen kahden ihmisen välisen parisuhteen luominen edellyttää sitä, että hyväksyy ja ymmärtää kumppanin tavan rakastaa vaikka se eroaisi omista käsityksistä. Pitää määritellä omat rakkauteen ja parisuhteeseen liittyvät arvot ja peilata niitä toistensa arvoihin. Kivijalan valamiseen tarvitaan sitoutumista, luottamusta, tahtoa, uskoa ja toivoa. Ne ovat edellytyksiä, joiden varassa parisuhde toimii riittävän tyydyttävästi eroavuuksista huolimatta. Rakkaus on mitä suuremmassa määrin tahdon asia.

Rakkauden suurin ongelma ei ole kuitenkaan se ketä rakastaa, vaan miten rakastaa. Rakastuneet ihmiset oppivat tuntemaan toisensa, läheisyyden elämys menettää salaperäisyytensä, ristiriidat, pettymykset ja molemminpuolinen ikävystyminen hävittävät vähitellen kaiken alkuperäisen rakastumisen tunteeseen sisältyneen hurmaantumisen suurenmoisuuden. Ja alkuperäinen hullaantuminen on todistus vain aikaisemmasta yksinäisyydestä. Rakkaudessa on kuitenkin kysymys rakkauden kohteen elämän ja kasvun aktiivisesta huolenpidosta. Vastuuntunnosta ja kunnioituksesta ottaa huomioon toisen omalaatuisuus. Rakkaus on ennen kaikkea asenne.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että rakkaus ei ole sukupuolisen tyydytyksen tulos, vaan sukupuolinen onnellisuus on rakkauden tulos. Ja jos ja kun kysymys on rakkaudesta, tämä merkitsee uskoa omaan rakkauteen, uskoa oman rakkauden kykyyn herättää toisissa rakkautta ja uskoa tämän rakkauden kestävyyteen.

Rakkaus on usko ja kenellä on vähän uskoa, hänellä on myös vähän rakkautta.

http://www.youtube.com/watch?v=wT10MJybNJc

Savuna saavun kirjoitti:

Asiasta tai sen vierestä vielä.

Jokainen ansaitsee perusturvallisuuden ja ystävyyden. Rakkaus voi olla huumaava, tahdosta riippumaton tunne, joka ei ole hallittavissa. Tai lämmin kumppanuussuhde, johon voi omilla valinnoillaan vaikuttaa. Harvemmin kuitenkin pelkkä kemiallinen prosessi, joka syntyy ihmisen luontaisesta tarpeesta siirtää geeniperimänsä seuraavaan sukupolveen. Osa uskoo puolestaan rakkauden olevan jumalan tai jumalten antama lahja, joka ansaitaan – tai sitten ei ansaita.

Onnistuneen kahden ihmisen välisen parisuhteen luominen edellyttää sitä, että hyväksyy ja ymmärtää kumppanin tavan rakastaa vaikka se eroaisi omista käsityksistä. Pitää määritellä omat rakkauteen ja parisuhteeseen liittyvät arvot ja peilata niitä toistensa arvoihin. Kivijalan valamiseen tarvitaan sitoutumista, luottamusta, tahtoa, uskoa ja toivoa. Ne ovat edellytyksiä, joiden varassa parisuhde toimii riittävän tyydyttävästi eroavuuksista huolimatta. Rakkaus on mitä suuremmassa määrin tahdon asia.

Rakkauden suurin ongelma ei ole kuitenkaan se ketä rakastaa, vaan miten rakastaa. Rakastuneet ihmiset oppivat tuntemaan toisensa, läheisyyden elämys menettää salaperäisyytensä, ristiriidat, pettymykset ja molemminpuolinen ikävystyminen hävittävät vähitellen kaiken alkuperäisen rakastumisen tunteeseen sisältyneen hurmaantumisen suurenmoisuuden. Ja alkuperäinen hullaantuminen on todistus vain aikaisemmasta yksinäisyydestä. Rakkaudessa on kuitenkin kysymys rakkauden kohteen elämän ja kasvun aktiivisesta huolenpidosta. Vastuuntunnosta ja kunnioituksesta ottaa huomioon toisen omalaatuisuus. Rakkaus on ennen kaikkea asenne.

Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että rakkaus ei ole sukupuolisen tyydytyksen tulos, vaan sukupuolinen onnellisuus on rakkauden tulos. Ja jos ja kun kysymys on rakkaudesta, tämä merkitsee uskoa omaan rakkauteen, uskoa oman rakkauden kykyyn herättää toisissa rakkautta ja uskoa tämän rakkauden kestävyyteen.

Rakkaus on usko ja kenellä on vähän uskoa, hänellä on myös vähän rakkautta.

http://www.youtube.com/watch?v=wT10MJybNJc

Lue lisää

Usko, Toivo ja Rakkaus :)) Miksei Rakkaus ole miehen nimi kun kaikki muut on?
Olen samaa mieltä rakkaudesta. On niin monta muotoa, ja se elää, kasvaa tai kutistuu. Enkä edes usko että kukaan jaksaa rakastaa toista joka hetki, tai mistä mä tiedän? Jos se päteekin vain entisessä elämässä.

Mun täytyy myöntää ettei ole kovin laaja kokemus rakkaudesta, yksi ainut pidempi suhde, muut on olleet mitä ne on, räpeltämistä. Mutta selkeä visio kyllä mitä siinä pitää olla. Tilaa kummankin hengittää ja liikkua, ja luottamus toiseen, tekipä se mitä vaan, ja ripaus intohimoa. Enkä nyt tarkoita (tuotanoinniin välttämättä ;D) sitä fyysistä, vaan mielen intohimoa. Tai voi sitä sanoa myös sielunkumppariksi. Koska jotain hohtoa vaaditaan alkuun ennen kuin ollaan saavutettu sen syvän kiintymyksen mikä vain tulee ajan ja arjen kanssa. Taisin kirjoittaa saman kuin sinä, eri sanoilla vaan. Helppoahan mun, kun sä oot jo sen raapustanut :)) Se oli kauniisti sanottu tuo, "rakkaus ei ole sukupuolisen tyydytyksen tulos, vaan sukupuolinen onnellisuus on rakkauden tulos". Loistavaa.....

Tuli mieleen tuosta yksinäisyydestä... Yksinäisyys yksin tunnu niin paljon pahemmalta kuin yksinäisyys kaksin. Vimppa vaihtoehto on vankila, eka kuitenkin vapaus. Mutta aika haalistaa kaikki tummatkin sävyt, ja pitää myöntää että on hetkiä jolloin tuon Lauran kuvaama yksinäisyys vaivaa. Mikä ei ole ollenkaan huonoa :) se tarkoittaa että alkaa katsoa eteenpäin, haaveilla, että mennyt on mennyttä. Silti... vaikka kaikki yksinäisyyden muodot ovat tutut, en valitsisi koskaan ketään täyttämään jotain aukkoa, vaan.. niin, miks... vaan koska se on niin vastustamaton :))) Otan ihan mielelläni vastaan samaa kohtaloa :) se oli se, mitä hain tuolla makkaratiskillä. Koska jos vain täyttää jonkun aukon, yrittää saada sen toisen mahtumaan siihen, muokkaa sitä niin että se sopii.

Olen siivonnut tänään raivokkaasti, koetan stailata tän kämpän niin että kelpais mahd. ostajallekin :) Tuntuu hyvältä, se on vanhan loppu, vaikken ole varma onko tämä uuden alku. Olen siivonnut kohta kaiken, kaapit, vanhat sähköpostit. Uusi vaihe alkakoon, entiseen en katso enää.

http://www.youtube.com/watch?v=KNP4RGnGhg8

m.miina kirjoitti:

Usko, Toivo ja Rakkaus :)) Miksei Rakkaus ole miehen nimi kun kaikki muut on?
Olen samaa mieltä rakkaudesta. On niin monta muotoa, ja se elää, kasvaa tai kutistuu. Enkä edes usko että kukaan jaksaa rakastaa toista joka hetki, tai mistä mä tiedän? Jos se päteekin vain entisessä elämässä.

Mun täytyy myöntää ettei ole kovin laaja kokemus rakkaudesta, yksi ainut pidempi suhde, muut on olleet mitä ne on, räpeltämistä. Mutta selkeä visio kyllä mitä siinä pitää olla. Tilaa kummankin hengittää ja liikkua, ja luottamus toiseen, tekipä se mitä vaan, ja ripaus intohimoa. Enkä nyt tarkoita (tuotanoinniin välttämättä ;D) sitä fyysistä, vaan mielen intohimoa. Tai voi sitä sanoa myös sielunkumppariksi. Koska jotain hohtoa vaaditaan alkuun ennen kuin ollaan saavutettu sen syvän kiintymyksen mikä vain tulee ajan ja arjen kanssa. Taisin kirjoittaa saman kuin sinä, eri sanoilla vaan. Helppoahan mun, kun sä oot jo sen raapustanut :)) Se oli kauniisti sanottu tuo, "rakkaus ei ole sukupuolisen tyydytyksen tulos, vaan sukupuolinen onnellisuus on rakkauden tulos". Loistavaa.....

Tuli mieleen tuosta yksinäisyydestä... Yksinäisyys yksin tunnu niin paljon pahemmalta kuin yksinäisyys kaksin. Vimppa vaihtoehto on vankila, eka kuitenkin vapaus. Mutta aika haalistaa kaikki tummatkin sävyt, ja pitää myöntää että on hetkiä jolloin tuon Lauran kuvaama yksinäisyys vaivaa. Mikä ei ole ollenkaan huonoa :) se tarkoittaa että alkaa katsoa eteenpäin, haaveilla, että mennyt on mennyttä. Silti... vaikka kaikki yksinäisyyden muodot ovat tutut, en valitsisi koskaan ketään täyttämään jotain aukkoa, vaan.. niin, miks... vaan koska se on niin vastustamaton :))) Otan ihan mielelläni vastaan samaa kohtaloa :) se oli se, mitä hain tuolla makkaratiskillä. Koska jos vain täyttää jonkun aukon, yrittää saada sen toisen mahtumaan siihen, muokkaa sitä niin että se sopii.

Olen siivonnut tänään raivokkaasti, koetan stailata tän kämpän niin että kelpais mahd. ostajallekin :) Tuntuu hyvältä, se on vanhan loppu, vaikken ole varma onko tämä uuden alku. Olen siivonnut kohta kaiken, kaapit, vanhat sähköpostit. Uusi vaihe alkakoon, entiseen en katso enää.

http://www.youtube.com/watch?v=KNP4RGnGhg8

Lue lisää

Ja jatkanpa myös pienen harkinnan jälkeen... ehkä vähän asian vierestä.

Minusta koko kuva Rakkaudesta pitäisi vähän modernisoida, tai uusia jollain tavalla. Koska elämme entiseen nähden vapaassa yhteiskunnassa, missä ei enää edes oleteta että rakkaus kestää rippikoulusta hautaan.

Perinteinen kuva rakkaudesta perustuu hyvin paljon haluun omistaa, siihen että pitää saada vastarakkautta, ja että pitää rakastaa kokonaisvaltaisesti. Se on hyvin mustavalkoinen, joko onnellinen tai surullinen tapaus. Mitäs jos sen asettaisi itsensä ulkopuolelle, eikä niin henkilökohtaisesti. Antaisi lahjana jollekin ja se tekee sen kanssa mitä huvittaa? Koska lahjaa ei anneta ehdoilla, tyyliin että pese nämä mun kutomat villasukat kerran päivässä tai mä en anna niitä sulle. Niin me vähän tehdään rakkauden kanssa, rakasta mua takaisin tai mä vihaan sua.

Rakkautta olis muutenkin helpompaa käsitellä jos sen pilkkoisi, ettei se olisi niin jokotai-juttu. Voisi rakastaa toisessa sen kauniita piirteitä, olla silti pitämättä sen huonoista. Voisin rakastaa aamuisen naapurin hymyä, tarkoittamatta että rakastan häntä. Voin rakastaa ne piirteet mitkä toisessa näen, juuri nyt tällä hetkellä, laskematta mukaan kaikki ne potentiaaliset miinukset mitkä häneltä löydän ajan kanssa kun arki astuu kuvioon. Ja laskematta mukaan omat odotukset.

Koko love touhu on jotenkin liian vanhanaikaisessa kuosissa, siltä ajalta kun ei saanut kirkossa hymyillä. Aivan liian vakavaa.

m.miina kirjoitti:

Ja jatkanpa myös pienen harkinnan jälkeen... ehkä vähän asian vierestä.

Minusta koko kuva Rakkaudesta pitäisi vähän modernisoida, tai uusia jollain tavalla. Koska elämme entiseen nähden vapaassa yhteiskunnassa, missä ei enää edes oleteta että rakkaus kestää rippikoulusta hautaan.

Perinteinen kuva rakkaudesta perustuu hyvin paljon haluun omistaa, siihen että pitää saada vastarakkautta, ja että pitää rakastaa kokonaisvaltaisesti. Se on hyvin mustavalkoinen, joko onnellinen tai surullinen tapaus. Mitäs jos sen asettaisi itsensä ulkopuolelle, eikä niin henkilökohtaisesti. Antaisi lahjana jollekin ja se tekee sen kanssa mitä huvittaa? Koska lahjaa ei anneta ehdoilla, tyyliin että pese nämä mun kutomat villasukat kerran päivässä tai mä en anna niitä sulle. Niin me vähän tehdään rakkauden kanssa, rakasta mua takaisin tai mä vihaan sua.

Rakkautta olis muutenkin helpompaa käsitellä jos sen pilkkoisi, ettei se olisi niin jokotai-juttu. Voisi rakastaa toisessa sen kauniita piirteitä, olla silti pitämättä sen huonoista. Voisin rakastaa aamuisen naapurin hymyä, tarkoittamatta että rakastan häntä. Voin rakastaa ne piirteet mitkä toisessa näen, juuri nyt tällä hetkellä, laskematta mukaan kaikki ne potentiaaliset miinukset mitkä häneltä löydän ajan kanssa kun arki astuu kuvioon. Ja laskematta mukaan omat odotukset.

Koko love touhu on jotenkin liian vanhanaikaisessa kuosissa, siltä ajalta kun ei saanut kirkossa hymyillä. Aivan liian vakavaa.

Lue lisää

Rakastumiseen sisältyy voimakas halu olla jatkuvasti toisen lähellä, mutta toisaalta myös vahva pyrkimys erilleen ja pelko toisen valtaan jäämisestä. Toisen käyttäytymisestä etsitään motiiveja omalle irtautumiselle, koska vaihtoehtoina on joko selvitä ilman tätä rakkautta tai muuttaa se pysyväksi, molemminpuoliseksi varmuudeksi.

Rakkaus lähtee usein liikkeelle rakastumisesta, intohimosta ja sitä kestää hetken tai kaksi. Rakastumisen huuman jälkeen on kyettävä palaamaan takaisin todellisuuteen. On pystyttävä tuntemaan hellyyttä, sympatiaa, lämpöä ja rakkautta ihmistä kohtaan silloin kun suuren juhlan jälkeen hänen arkiminänsä astuu esiin.
Kaikki suhteet eivät kestä arkipäivän paineissa. Vähitellen aletaan huomata toisen erilaisuus, havaitaan, että hänessä on huonojakin puolia, joita ei aikaisemmin ole kyetty rakastumisen ruusunpunaisten silmälasien takaa näkemään. Tämä erilaisuuden tiedostaminen ei kuitenkaan saisi johtaa pyrkimyksiin muuttaa toista, koska se merkitsee toisen yksilöllisyyden perusteiden horjuttamista - ei rakkautta.

Yleensähän koko rakkauden kaaressa tapahtuu ensin rakastuminen, sitten puolisot elävät yhdessä tietoisina ja luottavaisina toistensa rakkaudessa. Näitä seuraa arkipäivä, joka merkitsee sitä, että yhdessä eletään vain molemminpuolisen mukavuudenhalun vuoksi, vaikka rakkaus onkin jo hävinnyt. "Täydellinen rakkaus" vuosien saatossa kuihtuu tyhjäksi rakkaudeksi, jossa jäljellä on vain sitoumus.

Sitä sinun teoriaasi ajatellen, miten pidetään yllä hullaantuminen, intohimo, ystävyys, romantiikan emotionaalinen tila, läheisyys, lämpö, kunnioitus, sitoutuminen ja myötätunto muuttamatta ja kyllästymättä?

Käytännössä se onnistunee ainoastaan silloin, kun rakkaus ja seksuaalisuus muuttuvat vuosien aikana enemmän pitämiseksi, läheisyydeksi ja luottamukseksi. Eli vetovoima ja tunne on onnistuttava pitämään suhteessa samanlaiset, vaikka ne ilmenisivätkin eri tavalla. Intohimon säilyttäminen tavalla tai toisella on kaiken a&o, jonka jälkeen läheisyys ja sitoutuminen on helpompi pitää vuorovaikutuksessa keskenään.


http://www.youtube.com/watch?v=57i-ea-V6p4&feature=related

Savuna saavun kirjoitti:

Rakastumiseen sisältyy voimakas halu olla jatkuvasti toisen lähellä, mutta toisaalta myös vahva pyrkimys erilleen ja pelko toisen valtaan jäämisestä. Toisen käyttäytymisestä etsitään motiiveja omalle irtautumiselle, koska vaihtoehtoina on joko selvitä ilman tätä rakkautta tai muuttaa se pysyväksi, molemminpuoliseksi varmuudeksi.

Rakkaus lähtee usein liikkeelle rakastumisesta, intohimosta ja sitä kestää hetken tai kaksi. Rakastumisen huuman jälkeen on kyettävä palaamaan takaisin todellisuuteen. On pystyttävä tuntemaan hellyyttä, sympatiaa, lämpöä ja rakkautta ihmistä kohtaan silloin kun suuren juhlan jälkeen hänen arkiminänsä astuu esiin.
Kaikki suhteet eivät kestä arkipäivän paineissa. Vähitellen aletaan huomata toisen erilaisuus, havaitaan, että hänessä on huonojakin puolia, joita ei aikaisemmin ole kyetty rakastumisen ruusunpunaisten silmälasien takaa näkemään. Tämä erilaisuuden tiedostaminen ei kuitenkaan saisi johtaa pyrkimyksiin muuttaa toista, koska se merkitsee toisen yksilöllisyyden perusteiden horjuttamista - ei rakkautta.

Yleensähän koko rakkauden kaaressa tapahtuu ensin rakastuminen, sitten puolisot elävät yhdessä tietoisina ja luottavaisina toistensa rakkaudessa. Näitä seuraa arkipäivä, joka merkitsee sitä, että yhdessä eletään vain molemminpuolisen mukavuudenhalun vuoksi, vaikka rakkaus onkin jo hävinnyt. "Täydellinen rakkaus" vuosien saatossa kuihtuu tyhjäksi rakkaudeksi, jossa jäljellä on vain sitoumus.

Sitä sinun teoriaasi ajatellen, miten pidetään yllä hullaantuminen, intohimo, ystävyys, romantiikan emotionaalinen tila, läheisyys, lämpö, kunnioitus, sitoutuminen ja myötätunto muuttamatta ja kyllästymättä?

Käytännössä se onnistunee ainoastaan silloin, kun rakkaus ja seksuaalisuus muuttuvat vuosien aikana enemmän pitämiseksi, läheisyydeksi ja luottamukseksi. Eli vetovoima ja tunne on onnistuttava pitämään suhteessa samanlaiset, vaikka ne ilmenisivätkin eri tavalla. Intohimon säilyttäminen tavalla tai toisella on kaiken a&o, jonka jälkeen läheisyys ja sitoutuminen on helpompi pitää vuorovaikutuksessa keskenään.


http://www.youtube.com/watch?v=57i-ea-V6p4&feature=related

Lue lisää

Niin, ihmiset pysyvät yhdessä mitä ihmeellisistä syistä. Yksi niistä on, ettei tajua missä skeidassa lilluu :))) Tuo oli vitsi. 75-prosenttisesti. Ihmisellä on luontainen taipumus mukautua.

Oothan sä oikeassa, että rakkaus tai rakastuminen perustuu siihenkin että haluaa olla toisen lähellä. Ja silloin jos tunne on niin vahva, ettei halua olla ilman toista, vaan mielummin palaa kaiken aikaa vaikka kuonoonsa ottamaan, niin tuo mun "rakkaus lahjaksi" konsepti on ihan pers.. no siitä ;) Ehkä mulla on joku tarve järki-ihmisenä järkeistää suuria tunteita. Ja onko se sitten järkevää? Ympäri mennään, niin lujaa että lyön otsaani omaan takaraivooni. Mutta kyllä se aika ajoin toimiikin.

Mä en tiedä miten vanha suhde pysyy kasassa, olen eronnut. Tiedän paremminkin millä se EI pysy :) Väärin käytetty valta on yksi niistä, niin kuin sanoit, ja tässä valossa mun konseptini toimii loistavasti. Ehkä yksi ainesosa millä suhdetta voi ylläpitää, on se että rakkaus on tahdon alainen tunne. Pitää saada toista haluamaan pysyä kanssani. Missä se raja sitten menee ennenkuin se ylittää mukavuusalueen? Ehkä sen pitää vaan jokainen määritellä itse. Palataanko sitten siihen, että on tärkeämpää tietää mitä ei halua, kuin tietää mitä haluaa? *Kops* saisko puhalluksen otsaan, kiitos... ja takaraivoon. Ehkä mä kuitenkin pysyn niissä samoissa eineksissä kuin sinäkin.

Sen olen kokenut, että parisuhde tarvitsee myös kriisejä. Kun jonkun sellaisen pystyy kaksin voittamaan, se syventää tunteita entisestään. Koskaan en ole tuntenut sellaista yhteenkuuluvuutta exäni kanssa kuin niinä hetkinä kun vielä pystyttiin siihen. Eikä huonot puolet ihmisessä ole pahasta, ne antaa anteeksi mun huonot puolet myös, tavallansa. Tilaa pitää olla kummankin hengittää ja olla ja tekemään omia virheitä, koska ei toisen virheillä kasva. Ei aikuista tarvi opettaa, elämä tekee sen.

Häh, onko kello noin paljon... hyvää huomenta sulle :)

Hyvää huomenta

Tänään olisi ohjelmassa ruohon leikkuuta, grillausta ja kauniin päivän paistattelua ;)

Kuiskauksen voimassa ja väreissä voi olla suurimpana jujuna se, että pääsee lähelle sitä jolle haluaa kuiskata... se avaa taas tuoksun maailman ja halun kulkea sen pienen pienen sillan yli, jossa kosketus asuu ja luo aisteille mahdollisuuden riehaantua.

Kiitos Ich bin...aurinkoisia kuiskauksia päivääsi ;)

Savuna saavun kirjoitti:

Hyvää huomenta

Tänään olisi ohjelmassa ruohon leikkuuta, grillausta ja kauniin päivän paistattelua ;)

Kuiskauksen voimassa ja väreissä voi olla suurimpana jujuna se, että pääsee lähelle sitä jolle haluaa kuiskata... se avaa taas tuoksun maailman ja halun kulkea sen pienen pienen sillan yli, jossa kosketus asuu ja luo aisteille mahdollisuuden riehaantua.

Kiitos Ich bin...aurinkoisia kuiskauksia päivääsi ;)

Lue lisää

Kirjoitit miinalle tuosta selittämättömästä henkisestä yhteydestä, joka voi muodostua joidenkin ihmisten välille. Kosminen yhteys - hienosti kuvailtu.

"Välillämme on jokin maaginen yhteys.", totesi eräs miespuolinen pankkivirkailija, kun tässä taannoin asioin pankin tiskillä. No, itse en juurikaan tuntenut mitään maagista saati kosmista (heh) yhteyttä välillämme, muuta kuin sen, että jostain kumman syystä samaisessa pankissa asioidessani "joudun" usein juuri hänen tiskilleen. Ja tiskejä riittää..

Mutta tuo maaginen yhteys on olemassa. Ihan hullulta varmaan kuulostan, jos puhun jostain korkeammasta yhteydestä. Se on joku käsittämätön tunneside, joka sitoo kaksi ihmistä toisiinsa. Jotain suurempaa kuin sielunkumppanuus. Yksi elämäni selvittämättömistä mysteereistä, mutta sanoisin, että aika huikeeta..

Aurinkoisia kuiskauksia sinne myös..

Ich bin... kirjoitti:

Kirjoitit miinalle tuosta selittämättömästä henkisestä yhteydestä, joka voi muodostua joidenkin ihmisten välille. Kosminen yhteys - hienosti kuvailtu.

"Välillämme on jokin maaginen yhteys.", totesi eräs miespuolinen pankkivirkailija, kun tässä taannoin asioin pankin tiskillä. No, itse en juurikaan tuntenut mitään maagista saati kosmista (heh) yhteyttä välillämme, muuta kuin sen, että jostain kumman syystä samaisessa pankissa asioidessani "joudun" usein juuri hänen tiskilleen. Ja tiskejä riittää..

Mutta tuo maaginen yhteys on olemassa. Ihan hullulta varmaan kuulostan, jos puhun jostain korkeammasta yhteydestä. Se on joku käsittämätön tunneside, joka sitoo kaksi ihmistä toisiinsa. Jotain suurempaa kuin sielunkumppanuus. Yksi elämäni selvittämättömistä mysteereistä, mutta sanoisin, että aika huikeeta..

Aurinkoisia kuiskauksia sinne myös..

Lue lisää

Nautittava kuiskaten

http://www.youtube.com/watch?v=K0NfgbZot-w

Armas Aurinko kirjoitti:

Nautittava kuiskaten

http://www.youtube.com/watch?v=K0NfgbZot-w

http://www.youtube.com/watch?v=AB67muCLb-g

Moi

Voihan se olla mielenkin yhteys...toisaalta taas kaksi kehoa ja mailma...

"Ihot niin lähekkäin ettei väliimme
mahdu muu kuin maailma.

Olkoon maailma meidän lapsemme,
se saakoon
kaiken voimamme, hellyytemme."

tai ihan jotain muuta...

Et ole lihaa etkä verta
Olet hymyä ja halua
Et ole tästä maailmasta
vaan siitä joka on tuleva
kun murheen ja tuskan
tuuli on taltutettu
Et ole järki etkä tunne
Olet syvää hengitystä
ja varmaa tietoa
että hyvä on voittava
Et ole sota etkä rauha
Olet jatkuva taistelu
johon en ikinä väsy
Et ole vettä etkä tulta
Olet se kohta elämässä
jossa on joko otettava
tai jätettävä

-Tommy Tabermann -

Kiitos sinulle joka tuulena tulet

Savuna saavun kirjoitti:

Moi

Voihan se olla mielenkin yhteys...toisaalta taas kaksi kehoa ja mailma...

"Ihot niin lähekkäin ettei väliimme
mahdu muu kuin maailma.

Olkoon maailma meidän lapsemme,
se saakoon
kaiken voimamme, hellyytemme."

tai ihan jotain muuta...

Et ole lihaa etkä verta
Olet hymyä ja halua
Et ole tästä maailmasta
vaan siitä joka on tuleva
kun murheen ja tuskan
tuuli on taltutettu
Et ole järki etkä tunne
Olet syvää hengitystä
ja varmaa tietoa
että hyvä on voittava
Et ole sota etkä rauha
Olet jatkuva taistelu
johon en ikinä väsy
Et ole vettä etkä tulta
Olet se kohta elämässä
jossa on joko otettava
tai jätettävä

-Tommy Tabermann -

Kiitos sinulle joka tuulena tulet

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Jos väliin mahtuu vain maailma, niin sehän ei ole mitään. Tiedätkö miksi? Koska maailma on vain mielentila, samalla tavalla kuin Taivas.

Tykkään joka tapauksessa enemmän tosta toisesta Tabermannista. Ota tai jätä on ihan hyvä periaate elämässä.

tuulena tulen kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Jos väliin mahtuu vain maailma, niin sehän ei ole mitään. Tiedätkö miksi? Koska maailma on vain mielentila, samalla tavalla kuin Taivas.

Tykkään joka tapauksessa enemmän tosta toisesta Tabermannista. Ota tai jätä on ihan hyvä periaate elämässä.

Lue lisää

Minun ajatusmaailmassani jumala, elämä ja se maailma (kehot ja ihot) eivät ole mitenkään ristiriidassa ja toinen parempi toistaaan, että sikäli minun ei tarvitse sillälailla valita. Kaikki mahtuvat sopusoinnussa elämään keskenään minun maailmassani sekä fyysisesti että henkisellä tasolla.