Aamuinen dokumentti

ohjelmaa, mutta väittikö siisw RFSU:n edustaja ettyä tämä nimenomainen Jenny oli ollut alaikuloinen jo ennen aborttia? Ja koska Jenny on toista mieltä, niin siksikö kukaan abortin tehnyt ei voi koskaan olla ollut alakuloinen jo ennen aborttia? Onko RFSU:n edustaja siis väärässä, koska on olemassa yksi Jenny joka teki väärän päätöksen?

Minusta pikemminkin näitä abortin jälkivaikutuksia pyritään korostamaan, ehkä siksi koska monet haluaisivat, että toiselle niitä jälkivaikutuksia tulee. Pikemminkin minusta salaillaan synnytyksen jälkeisiä vaikutuksia ja lapsen teon negatiivisia tunteita. Äitimyyttiä pidetään yllä, ja äidin negatiiviset tunteet ja pettymys ja sopimattomuus äidin rooliin on monesti vieläkin tabu. Tällä palstalla varsinkin jotkut lapsetttomat tai lasten hoitoon osallitumattomat maalailee autuaallisia kuvia äitiyden onnesta, missä ei ongelmia ole ja lapset ovat aina punaposkisia päivänsäteitä.

Kaikki ympärillä touhottavat "ihanaa" äitiyttä ja oma mieli saattaakin olla todella maassa ja äitinä olo ei olekaan sitä mitä kuvitteli ja sellaista ruusuista vaaleanpunaista pumpulia, mitä toiset on väittäneet sen olevan. Kukaan ei kertonut synnytyksen riskeistä, masennuksesta ja loputtomasta korvatulehduskierteitä, uupumuksesta ja moneksi vuodeksi menetetyistä yöunista, joka viimein aiheuttaa vakavan masennuksen. Äiti ei saisi tuntea mitään negatiivisuutta, mutta abortin tehneeltä sitä oikein odotetaan ja edellytetään että kadu nyt kauheasti, kun menit sellaista tekemään.

Pitäisi antaa ihmisten vaan tuntea niitä tunteita, mitä rehellisesti tuntee ja mistä tuntee, koska kukaan ei voi tulla määräämään tai arvottamaan toisen tunne-elämää. Sekä äitinä että abortintehneenä jokainen (monesti äidit niitä abortteja tekevätkin, kun tietävät etteivät enää jaksa alkaa samaa alusta) on mahdollisuus hakea apua, jos tuntuu että ei yksin jaksa.

Apostoli Peeveli kirjoitti:

Minusta pikemminkin näitä abortin jälkivaikutuksia pyritään korostamaan, ehkä siksi koska monet haluaisivat, että toiselle niitä jälkivaikutuksia tulee. Pikemminkin minusta salaillaan synnytyksen jälkeisiä vaikutuksia ja lapsen teon negatiivisia tunteita. Äitimyyttiä pidetään yllä, ja äidin negatiiviset tunteet ja pettymys ja sopimattomuus äidin rooliin on monesti vieläkin tabu. Tällä palstalla varsinkin jotkut lapsetttomat tai lasten hoitoon osallitumattomat maalailee autuaallisia kuvia äitiyden onnesta, missä ei ongelmia ole ja lapset ovat aina punaposkisia päivänsäteitä.

Kaikki ympärillä touhottavat "ihanaa" äitiyttä ja oma mieli saattaakin olla todella maassa ja äitinä olo ei olekaan sitä mitä kuvitteli ja sellaista ruusuista vaaleanpunaista pumpulia, mitä toiset on väittäneet sen olevan. Kukaan ei kertonut synnytyksen riskeistä, masennuksesta ja loputtomasta korvatulehduskierteitä, uupumuksesta ja moneksi vuodeksi menetetyistä yöunista, joka viimein aiheuttaa vakavan masennuksen. Äiti ei saisi tuntea mitään negatiivisuutta, mutta abortin tehneeltä sitä oikein odotetaan ja edellytetään että kadu nyt kauheasti, kun menit sellaista tekemään.

Pitäisi antaa ihmisten vaan tuntea niitä tunteita, mitä rehellisesti tuntee ja mistä tuntee, koska kukaan ei voi tulla määräämään tai arvottamaan toisen tunne-elämää. Sekä äitinä että abortintehneenä jokainen (monesti äidit niitä abortteja tekevätkin, kun tietävät etteivät enää jaksa alkaa samaa alusta) on mahdollisuus hakea apua, jos tuntuu että ei yksin jaksa.

"Tällä palstalla varsinkin jotkut lapsetttomat tai lasten hoitoon osallitumattomat maalailee autuaallisia kuvia äitiyden onnesta"

ne onkin niitä jotka on kokeneet äitiyden ja ovat jopa onnekseen välttäneet abortin?

Niin, mikähän siinä onkaan että noin yleisesti lapsen tappamisesta odotetaan koituvan enemmän ongelmia kuin elämän luonnollisesta jatkumosta?

Mitä jos... kirjoitti:

"Tällä palstalla varsinkin jotkut lapsetttomat tai lasten hoitoon osallitumattomat maalailee autuaallisia kuvia äitiyden onnesta"

ne onkin niitä jotka on kokeneet äitiyden ja ovat jopa onnekseen välttäneet abortin?

Niin, mikähän siinä onkaan että noin yleisesti lapsen tappamisesta odotetaan koituvan enemmän ongelmia kuin elämän luonnollisesta jatkumosta?

"(...) ne onkin niitä jotka on kokeneet äitiyden ja ovat jopa onnekseen välttäneet abortin?"

Sehän olisi tavattoman hienoa, jos kaikilla ihmisillä nuo elämänkohtalot olisivat ihan samanlaisia, ja kaikkien elämä yhtä onnea ja päivänpaistetta. Mutta voiko kukaan ihminen oman kokemuksensa perusteella tietää, millaista elämää joku toinen elää ja millaisia kokemuksia toinen kantaa, millaisen terveydentilan kanssa joutuu kamppailemaan? Miten oman kokemuksensa perusteella voi tuomita toista, jolla ehkä aivan toisenlaiset lähtökohdat?

Mainitsen myös Peevelin kirjoituksessa mainitun seikan eli äiti, jolla on jo kokemusta äitiydestä mutta silti päätyy aborttiin. Millä perusteilla hän sen abortin tekee? Olisiko hänellä jo omaa kokemusta takana, kuten sinullakin on, nimimerkki "Mitä jos"? Hänelle taitaa olla aika turha alkaa kenenkään kertomaan äitiyden onnesta tai onnettomuudesta sillä hän itsekin jo tietää, mitä tulossa on. Tai ainakin itsä naurattaisi, jos joku toinen äiti tulisi kertomaan minulle, toiselle äidille millaista äitiys on. Jokaisella se on omanlaistaan.
Olisin kyllä itse suonut - ja olen tätä kritisoinut äitiyshuollossa - että naisille kerrottaisiin ajasta synnytyksen jälkeen eikä äitiysvalmennus keskittyisi synnytykseen niin paljon. Se kun sujuu omalla painollaan ja asiantuntijat auttaa. Mutta kotona jokaisen on selvittävä itse, jos ei ole lähiverkostoa ja kokeneita äitejä käytettäväissä. Alku on aikamoista, ja siihen omasta mielestäni tarvisi enempi tukea. Joillakin yhdistyksillä on Doula-työ ainakin Ensi- ja turvakotien liitolla. Mutta aika onnetonta on maalla ja kasvukeskusten ulkopuolella.

Mitä jos... kirjoitti:

"Tällä palstalla varsinkin jotkut lapsetttomat tai lasten hoitoon osallitumattomat maalailee autuaallisia kuvia äitiyden onnesta"

ne onkin niitä jotka on kokeneet äitiyden ja ovat jopa onnekseen välttäneet abortin?

Niin, mikähän siinä onkaan että noin yleisesti lapsen tappamisesta odotetaan koituvan enemmän ongelmia kuin elämän luonnollisesta jatkumosta?

"(...)yleisesti lapsen tappamisesta odotetaan koituvan enemmän ongelmia"

Eli sinä ehkä odotat, koska pidät aborttia "lapsen tappamisena". Moni lestadiolainen pitää myös ehkäisyä "lapsen tappamisena", josta tulee ikuiset vammat, ongelmat, kirous ja helvetin portilla "syntymättömät" sielut syyttää naista siitä, että tämä kehtasi ehkäistä. Siis nainen joutuu helvettiin ehkäisystä joidenkin käsitysten mukaan, aivan tosi. Myös yhteisö rankaisee ja kontrolloi jos lapsia ei ala kuulua tai niitä ei tule tarpeeksi usein. Pari joutuu vastaamaan sukupuolielämänsä tarkoituksesta muille.

Sinähän vedät rajan siihen, että vasta hedelmöitetty munasolu on ihminen, eikä siis vielä sukusolu? Eikös niin ollut? Huomaatkos, kuinka ne käsitykset tosiaan eroaa toisistaan. Eli jos lestadiolaiselle kadotus tulee ehkäisystä ja sinun mielikuvissasi abortista, niin voitko mitenkään mieltää, että on ihmisiä, jotka ei koe abortissakaan eettisesti mitään ongelmaa, koska jotkut ajattelevat hedelmöitetyn munasolun olevan sitä, mitä sukusolu on sinun maailmassasi. Eli pelkkä solu tai solukasa. Siten ei mitään ongelmaa tässä monillekaan ole siinä kohtaa missä sinulla on.

Ihmiset vaan ajattelee asioista niin eri tavoin.

sosiologi kirjoitti:

"(...)yleisesti lapsen tappamisesta odotetaan koituvan enemmän ongelmia"

Eli sinä ehkä odotat, koska pidät aborttia "lapsen tappamisena". Moni lestadiolainen pitää myös ehkäisyä "lapsen tappamisena", josta tulee ikuiset vammat, ongelmat, kirous ja helvetin portilla "syntymättömät" sielut syyttää naista siitä, että tämä kehtasi ehkäistä. Siis nainen joutuu helvettiin ehkäisystä joidenkin käsitysten mukaan, aivan tosi. Myös yhteisö rankaisee ja kontrolloi jos lapsia ei ala kuulua tai niitä ei tule tarpeeksi usein. Pari joutuu vastaamaan sukupuolielämänsä tarkoituksesta muille.

Sinähän vedät rajan siihen, että vasta hedelmöitetty munasolu on ihminen, eikä siis vielä sukusolu? Eikös niin ollut? Huomaatkos, kuinka ne käsitykset tosiaan eroaa toisistaan. Eli jos lestadiolaiselle kadotus tulee ehkäisystä ja sinun mielikuvissasi abortista, niin voitko mitenkään mieltää, että on ihmisiä, jotka ei koe abortissakaan eettisesti mitään ongelmaa, koska jotkut ajattelevat hedelmöitetyn munasolun olevan sitä, mitä sukusolu on sinun maailmassasi. Eli pelkkä solu tai solukasa. Siten ei mitään ongelmaa tässä monillekaan ole siinä kohtaa missä sinulla on.

Ihmiset vaan ajattelee asioista niin eri tavoin.

ja taas vetoillaan johonkin marginaaliryhmän äärikäsityksiin.. No sanotaan sitten sulle ymmärrettävämmällä kielellä että miks abortista yleisesti oletetaan koituvan syyllisyyttä ym. ongelmia. Jospa yleisesti tiedetään ja myönnetään mitä siinä itseasiassa tehdään ja tapahtuu... (vaikka ei "ääneen" sanottas tai käytetään kaunistelutermejä). Kellekään muille kun abortin suosijoille ei näytä tuottavan vaikeuksia myöntää että alkaneen ihmiselämän riistoahan se on.

Ja mitä siihen äitiyden ihanuuteen tulee, niin eihän sekään toki aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista mutta luultavasti useimmista kuitenkin huolineen ja murheineenkin voittaa kirkkaasti sen mitä abortista ois seurannu.

" Abortin tehnyt Jenny toteaa tämän 'paskapuheeksi' ja kertoi kuukauden kuluttua abortista, ettei helpotusta ja oikein tekemisen tunnetta ollut vieläkään tullut."

Pitäisikö abortin jälkeen tulla sitten väistämättä helpotusta ja oikein tekemisen tunne? Vai katsotko taas niiden läpitunkemattomien aborttilasien läpi tuotakin ihmiskohtaloa, jonka mukaan abortista pitää tulla väistämättä hirveitä henkisiä seuraamuksia. Ja jos ei tule on se "paskapuhetta" tai joku "onnellisuusmuuri"?

Miksi sinulle on vaikeata hyväksyä se, että me ihmiset ollaan erilaisia ja tunnemme eri tavalla samanlaisista tapahtumista ja päätöksistä. Eikö oma äitisi ja isäsi ole hyväksyneet kotonanne erilaisia tunnetiloja, vaan ovat tukahduttaneet tunteesi "väärinä" koska et pysty muillekaan sallimaan aitoja ja autenttisia tunteita ja kertomuksia niistä.

On niin paljon asioita, mistä ihminen tuntee surua. On monenlaisia menetyksiä ja joutuu tekemään ratkaisuja eli ottamaan vastuun omasta elämästä itse ja miettimään mitä seurauksia milläkin itselle on. Aborttihan voi olla monelle vaikea asia, ja kokee erilaisia surun ja menetyksen tunteita vaikka kokee tehneensä oikein kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Toiset voi silti tuntea helpotusta ja vapautusta, eikä sekään ole väärä tunne. Silti voi surua ja luopumisen mietteitä olla silti, vaikka samassa paketissa. Millä perusteella tai ylivertaisella tietämyksellä voit kenenkään tunteista sanoa, että ne ovat vääriä?

Epävarma äiti joutui liukkaaseen aborttiputkeen "asiantuntijoiden" avustuksella, jotka ratkaisevat nuoruuden epävarmuutta ja alkuraskauden hämmennystä teilaamalla lapsen ja suistamalla äitiparan ahdinkoon. Tähän ansaan lasta vihaava aborttiväki houkuttelee äitejä kehottaessaan heitä kysymään neuvoa näiltä paksunahkaisilta "asiantuntijoilta".

"jos nainen on varma päätöksestään, niin mitään vakavavia psyykkisiä ongelmia ei tule. Toki surua voi tuntea."

oli nimenomaan ne abortin suosijat siinä missä moni kielsi surunkin, tai että siitä seurais yleensä (siis vain "harvoille" kuten kätilökin sanoi) mitään alakuloakaan tai muuta pahaa oloa.

En muista oliko se Jenny vai Mia (vai joku muu) kun selitti ratkaisuaan, ettei tiennyt vielä mitä elämältä halusi, opiskelut oli vaiheessa ja halusi matkustella ja nähdä maailmaa. Ei kokenut olevansa valmis ottamaan vielä vastaan niin suurta hastetta. Mutta sairaalassa Jenny mietti että jos tilanne ois tullu vuodenkin myöhemmin niin asia (päätös?) ois ollu ihan eri.