Kummilapsen syntymäpäivä

Jos ei edes kylään viitsitä kutsua niin sitten ei varmasti pakettiakaan tarvita. Olisi typerää viedä se postilaatikkoon kun yhtä hyvin voisi antaa kasvotustenkin. Ja itse itsensä kutsuminen syntymäpäiville tai pelkästään paketintuontikäynnille olisi minusta ainakin vaivaannuttavaa. Olisi eri asia jos asuisit kaukana ja paketti lähtisi postitse joka tapauksessa. Mutta kun lähellä asutaan niin älä lähde viemään lahjaa. Katso kutsuvatko ja jos ei kutsua tule synttärikahveille tai edes kylä käynnille vaikka kuuakuden sisällä synttäreistä niin anna olla. Minä ohdin tässä just samaa... aina ennen hyvissä ajoin tullut kutsu kummialpsen synttäreille. Nyt ei näy ei kuulu. Ei huvittaisi pätkääkään soitella sinne suuntaan itse näin lähellä synttäreitä (2 viikkoa aikaa), koska tuntuu että silloin ruinaisin itse itselleni kutsua. Haluaisin nähdä kutsutaanko minut ilman että vihjaan olemassaolostani...

Niin tuttua. Yhden eri paikkakunnalla asuvan kummilapsen synttäreille ei ole koskaan kutsuttu. Aluksi lähettelin lahjoja, mutta nyt enää postikortin. Lähiseudulla asuvan kummilapsen synttäreille on lähinnä pyydetty "juhliin auttamaan". Kumma, kun muut aikuiset on pyydetty vieraiksi... Viimeksi tuli taas "piikomiskutsu" jo hyvissä ajoin. Kysyin, että voisiko joku muukin auttaa tällä kertaa ja sain haukut. Ajattelin, että antaa olla.

Mielestäni kortilla voi muistaa jos synttärikutsua ei tule. Mahdollista on, että lapsi tai vanhempansa ovat lahjaa vailla, mutta kyllä silloin olisi syytä kummikin kutsua juhlaan vieraana.

En ole ikinä ihan tajunnut, mikä idea on kutsua aikuisia lapsen synttäreille. Muuten on kiva nähdä sitä kakrua kyllä, mutta ei siellä synttäreillä voi tehdä mitään järkevää yhdessä. Ehkä ne sitten siksi kutsuu, että muuten kaikki loukkaantuisivat verisesti. :)

En osaa tätä niin kovin "kauhistella", sillä oman kummilapseni vanhemmat eivät ole koskaan pitäneet lapsen syntymäpäivänä mitään kahvikutsuja.
Heillä on tapana järjestää lapselle syntymäpäivän kunniaksi "elämyspäivä", eli tehdä jotakin tavallisesta poikkeavaa perheenä.
Joskus kun kyseessä on ollut jokin isompi elämys, on kummeilta pyydetty lahjan sijaan vaikka osallistumista pääsylipun tms hankintaan.
Itse laitan aina kortin postiin ja jonkin pienen muistamisen käyn viemässä, kun muutenkin sukuloin samalla paikkakunnalla.
Ei tämä mitenkään negatiiviselta ole tuntunut.

No ihan hyvin voi lähettää kortin tai vaikka soittaa synttärionnittelut. Ehkä voit myös ostaa jotain pientä, ja soittaessasi kysyä, milloin sopisi kahvitella. En näe pahana, jos kummi kutsuu itsensä kylään :D yleensä kummiksi valitaan läheisiä ihmisiä.

Ei voi olla kovin läheiset välit kummilastenne vanhempien ja teidän vastaajien välillä, kun on tuollaista ongelmaa. Ja kumminkin tulee olla se aktiivinen osapuoli. Voi sanoa, että tulee käymään kummilastaan katsomaan syntymäpäivänä. Ehkä vanhemmat odottavatkin sitä. Jos tämä tuottaa ongelmia, niin ihmettelen kummin valintaa. Ja kyllä minä ainakin auttaisin kummilapseni perheessä kyläillessäni muutenkin, pyytämättä, oli vieraita tai ei.
Ehkä johtuu siitä etten ole vain kummi kirkonkirjoissa, vaan kummi ihan oikeasti siksi, että voisin lasta auttaa ja tukea. Enkä ole edes merkitty kirkon kirjoihin, koska en kuulu kirkkoon.

Mitäs kommentoitte tähän:
Minutkin kutsutaan kahville vain ja ainoastaan syntymäpäivänä tai kun perheessä on joku muu lahjaa edellyttävä juhla. Olen kyllä yrittänyt vuosien varrella pitää kummilapsen perheeseen yhteyttä ja se on osittain onnistunutkin, mutta...
Me äidit olemme aiemmin lenkkeilleet yhdessä, mutta lapsen äiti on usein valittanut, kuinka raskasta on aina lähteä, kuinka mieluummin lepäilisi kotona jne. En ole enää halunnut olla aina se, joka soittaa ja ehdottaa tapaamista ja tuloksena onkin se, ettemme ole koko vuonna tavanneet kuin kahdesti. Hän ei oma aloitteisesti soittele, kun soitan kertoo aina olleensa aikeissa soittaa juuri.

Olenkin nyt tullut siihen tulokseen, etten enää viitsi soitella. Jos tapaaminen ei joululahjan saamista ja syntymäpäivää lukuunottamatta kiinnosta, niin antaa olla. Tänä jouluna laitan kortin ja rahaa ja jatkossa saa olla.

Lapsen kanssa en voi tietyistä syistä kahdestaan tehdä mitään. Olen ehdottanut myös, että tekisimme kolmistaan jotain (lapsi, hänen äitinsä, minä), mutta sekään ei kiinnosta.

Itse olen tuumannut että parempi lopettaa äkisin yhteydenpito toisen lapsen toisiin kummeihin, kun ei tunnu kiinnostavan yhteydenpito. viimeisille syntymäpäiville eivät tulleet eivätkä muutenkaan "synttäri" kahveja juomaan. Itse kun pyysin kummeiksi heitä sanoin että haluan läsnäolevat kummit jotka käyvät kylässä ja kutsuvat kylään..tehdään yhdessä juttuja yms. Välimatka ei ole este. ei niinkään lahjakummeja.. mutta tosiaan aika selväksi tässä ovat tehneet ettei kummipojan kuulumiset kiinnosta =) (pidin pariskunnan naista hyvänä kaverinani mutta totuus on valjennut vasta nyt..)
Viimeksi ollan nähty melkeen vuosi sitten MINUN aloitteestani joten ei heilä ainakaan ikävä ole tullut.

Ikävää kun kummien ja lapsen vanhempien välit viilenee ja se vaikuttaa sitten siihen että lapsikaan ei tapaa kummejaan. Itse olen joutunut tätä asiaa kanssa miettimään viime aikoina koska omat välini siskooni, joka on myös esikoiseni kummitäti, ovat viilenneet. Siskoni ei halua olla kanssani tekemisissä ollenkaan. Esikoiseni synttäreille tulivat kuitenkin, mutta kovin vaivaantunut oli sielläkin. En halua että lapseni kärsii tästä välien viilentymisestä, mutta en tiedä mitä asialle tekisin. Olen ajatellut että ajan kanssa asia helpottaa ja sitä parempaa aikaa nyt sitten odotellessa.

Itse yritän kuitenkin miettiä asian niin ettei oma lapseni joudu tilanteesta kärsimään ja siksi kutsun kummit aina juhliin ja kerron välillä lapsen kuulumisista myös heille. Ikävä vai huomata etä kummius on toisille ihmisille ihan eri asia kuin toisille ja jopa saman perheen jäsenillä voi olla siitä eri käsitys.

Tää on jo "vanha" ketju, mutta tänään juuri pohdin tätä asiaa. Tilanne on tää että kummipoikani täyttää 6vee ja hänen vanhempansa on meidän hyviä ystäviä. Kuitenkin tämän äiti on jostain syystä suuttunut minulle, tai tiedän syyn, mutta se on mielestäni niin vähäpätöinen enkä ymmärrä sitä...no oli mikä oli, niin hän ei kauheesti ole pitänyt yhteyttä viimeiseen puoleen vuoteen. Syntymäpäiviin on reilu viikko, mutta kutsua ei ole tullut juhliin, jotka kyllä aina ennen on vietetty. Pitäisköhän mun nyt sit itse soittaa ja kysyä että saako tulla vai laittaa vain paketti postiin? En jaksais kyselläkään, koska mielestäni se ei kuulu meille ja lisäks mua on alkanut ärsyttään ihan hirveesti tuo äidin vihanpito koska mitään syytä siihen ei oikeesti ole (no, syy on se että olin aikoja sitten sanonut ettei meille enää hankita kolmatta lasta, ja nyt tulinkin raskaaksi lähes vahingossa ja ajatuksen kypsyessä lapsi on erittäin tervetullut...mutta tämä kismittää nyt sitä äitiä!!!! ) Jos tilanne ois toinen, voisin soittaakin, mutta kun tuntuu ihan selvältä että kutsua ei nyt ole tästä syystä tullut ja että tuo äiti odottaa ihan varmasti minun yhteydenottoa, niin ei huvittais kyllä yhtään. Kummipoika itsessään on meille tärkeä ja häntä olemme kyllä nähneet tässä syksylläkin, vaikka asumme noin 100km:n päässä. Mitähän tässä nyt tekis??

Kuulostaa jotenkin sairaalta, että ystäväsi on vihainen sinulle siitä että olet raskaana! Mitä ihmettä oikeasti, mitä hänelle kuuluu teidän lasten lukumäärä. Eihän teidän elämä voi eikä saa pyöriä hänen ehdoillaan.
Jos perheen miehet ovat kuitenkin väleissä keskenään, ja sinä väleissä tämän miehen kanssa, niin voisittehan yrittää jatkaa yhteydenpitoa sitä kautta. Älkää kuitenkaan suostuko tämän naisen pompoteltavaksi.

No sepä se! Mä en itekään ymmärrä miks vihanen mulle!!!? Häntä harmittaa varmaan sen takia, että he eivät saaneet toista lasta...tosin eivät yrittäneetkään kovin pitkään, mutta hänellä sairaus ja lopettivat yrittämisen. Ymmärrän että hänen on ehkä vaikea iloita minun raskaudesta, mutta se miksi hän on vihainen on ihan käsittämätöntä. Hän kai kokee että olen jotenkin pettänyt hänet kun tulinkin raskaaksi vaikka olin sanonut ettemme enää hanki lisää lapsia. Ihme on myös se että minun miehelleni hän on ihan normaali...onhan se lapsi meidän yhteinen päätös. Ja mulle tuli ihan puun takaa tuo vihaisuus. Kun kuuli raskaudestani, ei sen jälkeen enää puhunutkaan mulle mitään. Tai no, viimeks kun nähtiin vaihtoi "pakolliset" kuulumiset, mutta oli aika vaisu. Eikä muuten enää olla "tekemisissä", muutakuin tosiaan silloin vähän jos nähdään. Ihan uskomatonta käytöstä koska olimme todella hyvät ystävät ennen, tai niin luulin. Käytös sinänsä ei ole yllättävää, koska tuollainen hän on, mutta ei koskaan ennen minua kohtaan.
Oon yrittäny olla vaan niinku ei mitään, mut munkin mitta alkaa kohta oleen täysi. No, oottelen kai viä pari päivää tuleeko kutsua, mut kaipa se on sit vaan kysyttävä että onko niitä juhlia.

Minä ostan ja vien aina kummilapselleni lahjan syntymäpäivänä vaikka ei olisi kutsua kuulunut. Olen lapsen kummi enkä vanhempien ja aikuisten suhteet keskenään ei minusta saa vaikuttaa minun suhteeseeni lapseen. On todella lapsellista olla muistamatta lasta vanhempien takia, kun se lapsi ei voi niihin vanhempiin vaikuttaa.

Mitenkä muuten yleensä eroperheillä hoituu nuo kummijutut? Kun voihan käydä esim. niin että lapsen isän puolelta valittu kummi ei kehtaa mennä/saa kutsua kummilapsen synttäreille silloin kun tämä on äidillään. Tai päinvastoin, tai miten päin vaan, mutta ymmärsitte varmasti?

Useinhan etenkin eroa edeltävinä vuosina eronnut pari on keskenään niin riitaisa, että käyttää sukulaisiaankin välikappaleena muka-satuttaakseen sitä toista lasten vanhempaa. Tässä on etenkin kummius silloin kovilla ja viisautta vaadittais kaikilta.

Muista AINA KUMMILASTASI jotenkin,vaikkei kutsuta juhliin. Lapsesta voi tuntua todella pahalta,jos ei muisteta. Älä kuitenkaan liioittele lahjassasi, iän mukaan arvo.Mun lapsille annettu alle 14vuotiaalle 10-30e lahja. Ehkä jo sit 15v vähän enemmän.Mutta on muistettava että lahjan ARVO EI OLE KOSKAAN tärkeintä,vaan lapsen muistaminen. (ylimitoitetut lahjat on typerintä mitä tiedän,lahjanantajan egon pönkitystä)

En lukenut kaikkia kommentteja mutta tuli vaan mieleen että kummin suhde lapseen on jotenkin ihan vinossa mitä niihin vanhempiin tulee. Ensinnäkin, eihän kummi itse ole pyytänyt päästä kummiksi vaan lapsen vanhemmat syystä tai toisesta haluavat että juuri tämä ihminen on osa heidän lapsen elämää. Kummiksi siis pyydetään ja pyydetään siis osaksi lapsen elämää pienessä määrin. Missä vaiheessa siis asia kääntyy niin että pitäisi esimerkiksi automaattisesti olettaa että kummi pitää kummilasta maailman ihmeellisimpänä elävänä olentona. Kummihan vain tukee ja on esimerkiksi aikuinen keskustelukumppani asioissa joita ei vanhemmille halua puhua ym. teininä ja miksei nuorempanakin.
En ymmärrä yhtään että kummia patistetaan kotitöihin, apulaiseksi tai oletetaan että hän haluaa vahtia lasta. Itse olen kummi mutta ei omia lapsia enkä ole ikinä hoitanut lapsia joten en ikinä suostuisi pienelle lapselle vahdiksi. Minusta myös kummi kannattaisi olla joku joka on muutenkin mukana arjessa. Itse olen kummi sukulaisuussuhteen kautta enkä oikein tiedä onko se nyt paras mahdollinen, kun ei olla tavallaan kavereita vanhempien kanssa. No he ei ehkä halunneet vaarantaa ystävyyssuhteita kummiuteen. Minä en kyllä näe mitään velvoitetta että kummius muuttaisi suhdettamma jotenkin "enemmäksi". Eli että jotenkin minua kiinnostaisi heidän elämänsä kummiuden myötä enemmän. Lahjan ostan ja käyn jos kutsutaan mutta ei ole kummin tehtävä toimia apurina...

Lapsi on syytön aikuisten riitoihin. Lapsi ei myöskään yleensä voi itse synttärikemujaan järjestää vaan on vanhempiensa varassa siinä. Älkää hyvät kummit kostako kummilapsellenne heidän vanhempiensa laiminlyöntejä vaan muistakaa lasta, kuten lapsi ansaitsee tulla muistetuksi! Synttäreille ei kutsumatta voi mennä, mutta lapsi varmastikaan ei ole mitään niin pahaa tehnyt, etteikö siltikin ansaitsisi tulla muistetuksi kummiensa taholta vaikka pienellä lahjalla ja kortilla?