Kesäkuussa ajauduin suljetulle.. siellä vierähti kuukausi. Olin loppu, väsynyt ja uupunut.
Heinäkuun lopussa minut uloskirjattiin osastolta.. jäin ilman tukea, jatkohoitoa jne.
Ainoa turvani mahdollisuus soittaa hoitavalle lääkärille. Soittelin muutaman kerran, mutta pian hän hermoistui soitteluihini. En ollut enää kiinnostava tapaus ja jäin ilman tuotakin kontaktia.
Yksin kotona, hirveiden olotilojeni kanssa, loputonta väsymystä, itkua ja toivottomuutta. Odotin apua, turhaan. Kukaan ei vastannut tuskaani tai avunpyyntöihini.
Elin tuskan yli, näin että selviän, kestän ja olen vahvempi kuin uskoinkaan. Sieltä jostain pohjalta ei voinut nousta kuin itse. Elän tuskassa, epätietoisuudessa.. ainoa apu, olet sinä itse. Kukaan ei tule sieltä pohjattomasta toivosta sinua nostamaan jaloillesi, sen teet itse. Väkisin itkua vääntäen, luovuttaen.. pohjalta pääsee vain ylöspäin. Tuskainen taival, itkuinen polku, olet yksin vointisi kanssa.
Terveydenhuolto ei pelaa psyk.puolella yhtään niin kuin pitäisi. Siellä ollaan vielä lapsenkengissä.
Jollet pärjää omillasi, sinut pakotetaan syömään valtavia määriä lääkkeitä, tehdään kroonikko, mitään tältä väliltä ei ole.
Minä sairastan vakavaa masennusta, apua en saanut kuin kriisivaiheen yli. Loppu onkin itsestäni kiinni.. haluanko elämäni takaisin vai jäänkö elämään tuskani kassa? Tiedän masennuksen olevan oikea sairaus, mutta oikeaa apua siihen ei saa terveydenhuollosta. Parhaan avun saat läheisiltäsi tai veraistuesta sekä lääkkeistä.
Seroquel 1g tarv Kepitor 25-200mg vrk. Näillä mennään ja työelämään kova kiire. Turhaa kotona makailla ja hautautua tuskaansa, kukaan ei auttamaan tule. Sen koin elävästi.
Heinäkuun lopussa minut uloskirjattiin osastolta.. jäin ilman tukea, jatkohoitoa jne.
Ainoa turvani mahdollisuus soittaa hoitavalle lääkärille. Soittelin muutaman kerran, mutta pian hän hermoistui soitteluihini. En ollut enää kiinnostava tapaus ja jäin ilman tuotakin kontaktia.
Yksin kotona, hirveiden olotilojeni kanssa, loputonta väsymystä, itkua ja toivottomuutta. Odotin apua, turhaan. Kukaan ei vastannut tuskaani tai avunpyyntöihini.
Elin tuskan yli, näin että selviän, kestän ja olen vahvempi kuin uskoinkaan. Sieltä jostain pohjalta ei voinut nousta kuin itse. Elän tuskassa, epätietoisuudessa.. ainoa apu, olet sinä itse. Kukaan ei tule sieltä pohjattomasta toivosta sinua nostamaan jaloillesi, sen teet itse. Väkisin itkua vääntäen, luovuttaen.. pohjalta pääsee vain ylöspäin. Tuskainen taival, itkuinen polku, olet yksin vointisi kanssa.
Terveydenhuolto ei pelaa psyk.puolella yhtään niin kuin pitäisi. Siellä ollaan vielä lapsenkengissä.
Jollet pärjää omillasi, sinut pakotetaan syömään valtavia määriä lääkkeitä, tehdään kroonikko, mitään tältä väliltä ei ole.
Minä sairastan vakavaa masennusta, apua en saanut kuin kriisivaiheen yli. Loppu onkin itsestäni kiinni.. haluanko elämäni takaisin vai jäänkö elämään tuskani kassa? Tiedän masennuksen olevan oikea sairaus, mutta oikeaa apua siihen ei saa terveydenhuollosta. Parhaan avun saat läheisiltäsi tai veraistuesta sekä lääkkeistä.
Seroquel 1g tarv Kepitor 25-200mg vrk. Näillä mennään ja työelämään kova kiire. Turhaa kotona makailla ja hautautua tuskaansa, kukaan ei auttamaan tule. Sen koin elävästi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/833465