http://www.hgi.org.uk/archive/psychosis.htm Artikkelissa sanotaan että skitsofreenikon aivot ovatkin eräänlaisessa REM-tilassa ja että skitsofreenikolle todellisuus on useinkin kuin unta.
Sairastuin kuukausi sitten psykoosiin enkä ole vielä parantunut, kun tuntuu että kun asiat menevät vihdoinkin hyvin niin se onkin vain sairauden tuntoni katoamista osa osalta ja vasta nyt ahdistuin todella paljon kun ymmärsin että täytyy jollain keinolla saada apua ja herätä. Sairauteni syyksi minulla oli vaikea masennus jolloin eräänä päivänä tunsin oikeasti vaipuvani unen kaltaiseen tilaan, olin kertakaikkisesti väsynyt elämääni ja todellisuuteen enkä tuntenut ruumistani enää samalla tavalla kuin ennen. Olenkin herännyt tästä tilasta kahdesti mutta vaipunut tämän jälkeen heti samaan epätodellisuuteen. Kykenin siihen kuuntelemalla todella tarkasti omaa sisäistä minääni, unohtamalla ruumiini ja keskittymällä vain henkeeni. Hengitys alkoi tasaantua ja kaikki alkoi hiljalleen kuin sumentua ja yhtäkkiä vain säpsähdin hereille kuin todella syvästä unesta, ruumiini tuntui äärimmäisen raskaalta ja oli vaikea kävellä mutta huomasin että olin vihdoinkin herännyt todellisuuteen. Tunsin oman ruumiini samalla tavalla kuin ennen sairastumista ja näin ja tunsin kaiken kuin normaali minä mutta oli äärimmäisen väsyttävää pysyä todellisuudessa taas vaipumatta psykoosiin, tuntui kuin olisi pysyteltävä pinnalla silloin jos ei osaa uida. Samaa yrittäisin taas tänään. Onko muita saman heräämisen kokeneita?
Monilta menee kauan ymmärtää ettei vika ole sairastuneen ruumiissa tai muussa maailmassa vaan hänen hengessään.
Sairastuin kuukausi sitten psykoosiin enkä ole vielä parantunut, kun tuntuu että kun asiat menevät vihdoinkin hyvin niin se onkin vain sairauden tuntoni katoamista osa osalta ja vasta nyt ahdistuin todella paljon kun ymmärsin että täytyy jollain keinolla saada apua ja herätä. Sairauteni syyksi minulla oli vaikea masennus jolloin eräänä päivänä tunsin oikeasti vaipuvani unen kaltaiseen tilaan, olin kertakaikkisesti väsynyt elämääni ja todellisuuteen enkä tuntenut ruumistani enää samalla tavalla kuin ennen. Olenkin herännyt tästä tilasta kahdesti mutta vaipunut tämän jälkeen heti samaan epätodellisuuteen. Kykenin siihen kuuntelemalla todella tarkasti omaa sisäistä minääni, unohtamalla ruumiini ja keskittymällä vain henkeeni. Hengitys alkoi tasaantua ja kaikki alkoi hiljalleen kuin sumentua ja yhtäkkiä vain säpsähdin hereille kuin todella syvästä unesta, ruumiini tuntui äärimmäisen raskaalta ja oli vaikea kävellä mutta huomasin että olin vihdoinkin herännyt todellisuuteen. Tunsin oman ruumiini samalla tavalla kuin ennen sairastumista ja näin ja tunsin kaiken kuin normaali minä mutta oli äärimmäisen väsyttävää pysyä todellisuudessa taas vaipumatta psykoosiin, tuntui kuin olisi pysyteltävä pinnalla silloin jos ei osaa uida. Samaa yrittäisin taas tänään. Onko muita saman heräämisen kokeneita?
Monilta menee kauan ymmärtää ettei vika ole sairastuneen ruumiissa tai muussa maailmassa vaan hänen hengessään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.