Millainen narsisti on "ystävänä"?
Kokemuksia?
Tulin taannoin "irtisanotuksi" "ystävyyssuhteesta", jossa olin lähes kolme vuotta käyttänyt valtavasti aikaa ja voimia "masentuneen" henkilön "ystävänä".
Nyt on "syytetty" aikakin parista nmetystä asiasta sekä lukuisia " yms" -maininnoin ilmaistuista syistä, jotka eivät ole minulla tiedossa.
Väsyttää!!! Olin todella väsynyt tämän ihmisen kanssa jo vuosi sitten, kun tuntui, ettei hänen kanssaan ihmissuhde tuntunut millään muodostuvan vastavuoroiseksi, todelliseksi vuorovaikutussuhteeksi, vaan tunsin olevani vuodesta toiseen vain "korva", jolle hän kertasi omaa elämäntarinaansa.
Kokemuksia?
Tulin taannoin "irtisanotuksi" "ystävyyssuhteesta", jossa olin lähes kolme vuotta käyttänyt valtavasti aikaa ja voimia "masentuneen" henkilön "ystävänä".
Nyt on "syytetty" aikakin parista nmetystä asiasta sekä lukuisia " yms" -maininnoin ilmaistuista syistä, jotka eivät ole minulla tiedossa.
Väsyttää!!! Olin todella väsynyt tämän ihmisen kanssa jo vuosi sitten, kun tuntui, ettei hänen kanssaan ihmissuhde tuntunut millään muodostuvan vastavuoroiseksi, todelliseksi vuorovaikutussuhteeksi, vaan tunsin olevani vuodesta toiseen vain "korva", jolle hän kertasi omaa elämäntarinaansa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Noh tässä sinulle pieni tietoisku ystävyydestä narsistin kanssa...
"Narsistin "ystävänä" oleminen on yksi esimerkki tällaisista kieroutuneista suhteista. Narsistista "ystävää" ei voi oppia tuntemaan. Ei ole mahdollista olla narsistin ystävä eikä ole mahdollista rakastaa narsistia. Narsistit ovat addikteja. He eivät eroa huumeaddikteista. He jahtaavat mielihyvää jonka he saavat huumeesta nimeltä Narsistinen Lähde. Jokainen asia ja JOKAINEN IHMINEN hänen ympärillään on esine, mahdollinen lähde (jota hän ihannoi) tai sitten ei (jolloin hän heittää sen julmasti pois)."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Mitä aloittaja nariset? Olit tyytymätön, hän lopetti suhteen. Mistä nyt siis edes valitat? Teki luultavasti molemmille palveluksen!
MISTÄ VALITAT? Voi herran lettas taas kun on vaikeaa!
Kun on itse antanut toiselle paljon aikaansa ja rakkauttansa
on ikävä saada vastineeksi syytöksiä.
Toki on helpompaa ilman vaikeaa "ystävää",
mutta väärät syytökset kaiken palkkana eivät ole mieltäylentäviä.
"Kun on itse antanut toiselle paljon aikaansa ja rakkauttansa
on ikävä saada vastineeksi syytöksiä2
niin en tiedä...kummanko koit ystävyyssuhteessasi sitten itse vaikeammaksi...hänen narsisminsa vaiko masennuksensa...
Joskus masentuneetkin saattavat vaikuttaa hyvin narsistisilta...
keskittyvät vain itseensä...omiin ongelmiinsa...eivät jaksa huomioida toista...
Aiemmin laitoin linkin...liittyen narsismiin...mitä on olla narsistin ystävä...
laitan vielä tähän linkin...mitä kannattaa ottaa huomioon olessaan ystävänä masentunelle...josta oheinen teksti on kopioitu...
"Läheisesi sairaus on saattanut muuttaa merkittävästi elämääsi. Suhteesi ja tunteesi häntä kohtaan voivat olla ristiriitaisia, saatat kokea yksinäisyyttä tai elät ehkä jatkuvassa epävarmuudessa toisesta ja tulevaisuudesta huolehtien ja murehtien. Toisen masennus ahdistaa ja oma väsymyksesi ja uupumuksesi aiheuttaa avuttomuutta.
Oma väsymyksesi ja uupumuksesi vaikuttaa antamaasi tukeen. Et enää jaksa auttaa, jos oma mielenterveytesikin alkaa horjua. Siksi sinun tulisi huolehtia omasta henkisestä ja ruumiillisesta kunnostasi. Tässä muutamia vihjeitä, jotka parantavat jaksamistasi:
Älä mene mukaan
Älä mene läheisesi mielialoihin mukaan, sillä siitä ei ole kummallekaan hyötyä. Tähän löytyy pari hyvää niksiä, joilla pystyt pitämään tarpeellista etäisyyttä yllä
tarkkaile: älä ota läheisesi tuntemuksia henkilökohtaisesti, vaan tarkkaile tilannetta ulkopuolisen silmin
vaikene: älä kommentoi heti läheisesi ahdistuksen ilmauksia
asettakaa rajat: sopikaa yhdessä säännöistä, esimerkiksi siitä kuinka usein käyt katsomassa masentunutta läheistäsi
muista elää omaa elämääsi ja huolehdi omasta terveydestäsi"
http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp04
:D
Olet tuputtanut itseäsi yksipuolisesti ystäväksi jollekkin ihmiselle jota kutsut selän takana narsistiksi ja masentuneeksi. (Ja samalla esität täällä hänen ylintä ystäväänsä ilmeenkään värähtämättä ja esität että sinua pitäisi sääliä!)
Hän ei halua olla kanssasi tekemisissä... en kamalasti ihmettele. Toivottavasti en saa kaltaistasi "ystävää" koskaan :D
Aloittaja on itse narsu... heijastaa muihin omat tekonsa ja imee täältä sääliä. Varo kannustamasta
Hei, kiitos tuosta tekstistä!
Olen todellakin itse tosi väsynyt ja uupunut kaiken voimien "imemisen" jälkeen.
Henkilö tuli sopivalla ja sopimattamalla hetkellä ja vaikka lukuisia kertoja kerroin hänelle, että olen itse väsynyt, työt odottavat tekijäänsä jne. sillä ei tälle ollut mitään merkitystä, koska hänen tarvitsevuutensa oli vielä tärkeämpää!
Kun laitoin rajan, hän alkoi syyllistämään ja nälvimään ikävän salakavalalla tavalla, jonka olen huomannut nyt vasta ajan kuluttua. Tuolloin tilanteet tulivat aina niin yhtäkkiä päälle, että velollisuuden tunnosta jäin kuuntelemaan ja tarkastamaan, oliko hän tällä kertaa oikeasti vakavassa tilanteessa, vaiko vain muuten ruikutusmoodissa.
Vakava tilanne on ollut useamman kerran, sillä hlö on yrittänyt tappaa itsensä ja hätäkeskus on kolmesti tullut väliin ja hlö viety pillit soiden akuuttihoitoon. Lääkkeiden yliannos olisi tappanut ilman nopeaa väliintuloa. Siksi on ollut vaikea vain olla vastaamatta tai kieltäytyä puhumasta, koska taustalla on tämä itsetuhoisuus.
Lue kirjoitukseni
turhautunut
12.9.2012 16:40
"Vakava tilanne on ollut useamman kerran, sillä hlö on yrittänyt tappaa itsensä ja hätäkeskus on kolmesti tullut väliin ja hlö viety pillit soiden akuuttihoitoon. Lääkkeiden yliannos olisi tappanut ilman nopeaa väliintuloa. Siksi on ollut vaikea vain olla vastaamatta tai kieltäytyä puhumasta, koska taustalla on tämä itsetuhoisuus"
Noh tästä voi päätellä, että "ystävälläsi" on ollut pitkäänkin pahemmankin laatuisia psyykkisiä/mielenterveysongelmia...
Että siltä osin taitaa olla aikas turhaa odottaa häneltä ns. normaalia, vastavuoroista käytöstä ja ystävyyssuhdetta...
Omista rajoista tulee mieleeni oma vastaavnlainen kokemukseni vuosien takaa/90 luvulla...mielenterveys/päihdeongelmainen ikäiseni tuttava nainen soitti minulle yöllä kertoen ottaneensa "kaikki" lääkkeensä aikomuksenaan kuolla...
Noh minä puin päälleni ja lähdin paikalle...vastassa oli hyvin sekava agressiivisen oloinen ihminen...soitin psyk. osastolle...jossa hän oli hoitojaksolla masennuksensa takia ja sieltä viikonloppulomalla...sen jälkeen tilasin ambulanssin...joka ei meinannut ko. ihmistä tulla edes hakemaan...
monien jännittävienkin vaiheiden jälkeen hänet sitten lopulta saatiin ambulanssiin ja minä jäin yölliselle parkkipaikalle vapisemaan ja miettimään, että helv'tti mihin kaikkeen sitä joutuukin...
noh, parin päivän päästä ko. autetettavani soitti psyk. osastolta ja haukkui minut pataluhaksi kun olin toimittanut hänet kesken viikonloppuloman hoitoon, että ny häneltä paloi lomat...
aikanaan hän sitten kotitui ja eräänä iltana soi taas puhelin...viesti oli tuttu...otan kaikki lääkkeeni ja tapan itseni..."kylmän" rauhallisesti opastin häntä itse soittamaan itselleen ambulanssin...sillä tavoin apu tulisi nopeammin ja olisi asiantuntevampaa...
Tunnin päästä näinkin ikkunasta että sinne meni ambulanssi ja poliisi auto...jälkeenpäin kuulin, että oli soittanut toiselle tuttavalleen joka oli soittanut hätäkeskukseen...
vastaavanlaisia tapauksia on useita...ko. henkilö elää kyllä edelleen...
Että joo..kyllä tuonkaltaiset ihmiset...käyttävät hyväkseen toisia ihmisiä...ihan aina ei ole tarkoitus kuolla...vaan saada huomiota muilta ihmisiltä...sairaita kun ovat...ihan pelkästä narsismista se ei johdu...
varmasti on läheiselle raskasta kun rakastaa toista...mutta jollain tasolla pitäisi ymmärtää ettei maallikko voi parantaa vakavasti sairasta itsetuhoista ihmistä...
ja se huono "käytös"...johtunee hänen sairaudestaan/ongelmistaan...on kohtuutonta vaatia että masentunut/itsetuhoinen ihminen kykenisi vastavuoroiseen suhteeseen...
Ehkä jonain päivänä...jos saa apua/hoitoa sairauteensa...siihen saakka voi vain kulkea kärsivän rinnalla...odottamatta itselleen liikoja...pitää itse huolta omasta hyvinvoinnistaan...
Mutta huomioi se, ettei aloittaja ollut tämän masentuneen/ persoonallisuushäiriöisen ihmisen ystävä ennestään, vaan tutustui, kun henkilöllä oli jo vaikeuksia. Mielestäni, jos sinulla on ystävä vuosien takaa ja hänelle ilmaantuuntuu mielenterveysongelmia, niin tällöin Ystävä pysyy rinnalla ja tukee, pitäen kuitenkin omat rajansa ja huolta omasta hyvinvoinnistaan. Tälläinen pitkäaikainen suhde, oikea ystävyys kestää sen, että suhde voi joskus olla yksisuuntaista, jos se kuitenkin tavallisesti on vastavuoroista. Mutta jos tutustuu henkilöön, jolla on jo mielenterveysongelmia ja "ystävyys" on yksipuolista alusta alkaen ja lähentelee toisen hyvätahtoisuuden hyväksikäyttöä, niin en näe järkeväksi antaa itseään toisen käyttöön tuolla tavalla. Aloittajan "ystävä" tarvitsee ammatillisen terapiasuhteen.
"Mutta jos tutustuu henkilöön, jolla on jo mielenterveysongelmia ja "ystävyys" on yksipuolista alusta alkaen ja lähentelee toisen hyvätahtoisuuden hyväksikäyttöä, niin en näe järkeväksi antaa itseään toisen käyttöön tuolla tavalla. Aloittajan "ystävä" tarvitsee ammatillisen terapiasuhteen."
Olen kanssasi samaa mieltä...mutta ilmeisesti tuo aloittaja ei ole ihan täysin ymmärtänyt ystävänsä sairauden laatua...vaan kuvitellut oman apunsa/huolenpitonsa niin suureksi että ko. henkilön mielenterveysongelmat paranisivat hänen avullaan...
Kuten jo totesinkin...sairaalta ei voi vaatia terveen käytöstä...
Pikkusen ny tuntuu kun hän on kovin loukkaantunut että on tullut ns. hyväntahtoisuudessaan hyväksikäytetyksi...ettei hän/aloittaja vieläkään ymmärrä ystävänsä olevan sairas...nuo monet suisidal yritykset viitaa kyllä siihen...että kyseessä on vakavasti psyyken sairas ihminen...
mutta ehkä ajan kanssa...ja kykenee siltä osin antamaan anteeksi ettei jää katkeruuteen...ja ottaa ns. opikseen...jos vastaavanlainen ihminen hakeutuu hänen seuraansa...että ei mene liiaksi mukaan toisen ongelmiin...kuvitellen parantavansa toista...
Niin, aloittaja on loukkantunut, hän tuntee että hänen hyvää tahtoaan on käytetty hyväksi. Hän oli käytettävissä, vaikka aina ei olisi halunnut/ ollut sopiva aika ja nyt hänet "jätettiin" ja tuli vielä syytökset päälle.
Juuri tuosta syystä on tärkeää pitää kiinni omista rajoistaan ja jaksamisestaan, ettei tule katkeraa olo, että on antanut enemmän kuin olisi pitänyt/ halunnut. Toki "terve ihminen" ei aina osaa varautua siihen, että oman minän rajoja pitää jatkuvasti "puolustaa" toisten ihmisten, jotka itseään ystäviksi puhuttelevat, kanssa; että kaikille nuo rajat eivät ole selvillä/yhtä selviä. Epäterveisiin suhteisiin ei kannata jäädä, varsinkaan jos ei ole täysin selvillä mitä se edellyttää ja ellei siihen ei ole erittäin painavia syitä (perheenjäsen tms.).
Tosiaan "sairaalta" ei voi vaatia "terveen" käytöstä. Ja siitäkin olen samaa mieltä, että tällä "ystävällä" on vaikeita psyyken ongelmia.
Anna hänelle anteeksi, jätä katkeruus ja jatka omaa elämääsi.
Joskus auttajat haluavat takertua autettavaan, kun saavat itse auttamisestaan tarpeellisuudentunnetta ja ylemmyyttä omasta tietäväisyydestään ja hyvinvoinnistaan.
Auttamisesi ei ole tullut mitä ilmeisemmin sydämen puhtaudesta, siis vilpittömästä halusta auttaa, koska haluat nyt marttyyrimäisesti kiitollisuutta avustasi.
Puhdas auttaminen ei koskaan ole vastavuoroista. Puhdas auttaminen ei pyydä keneltäkään mitään itselle, vaan pelkästään haluaa toisen hyvinvointia.
En haluaisi tulla pyytämättäni autetuksi taholta, joka alkaisi vaatimaan minulta jotain. Sellainen ei ole edes ystävyyttä, vaan toisen ahdingon hyväksikäyttöä, että itse saisi jotain.
Kiitos kaikille vastaajille mielenkiintoisista näkökulmista! :)
Tässä tapauksessa ei ole "ystävävyyttä tai apua tuputettu" vaan ao. henkilö
alkoi itse intensiivisesti pitää yhtyettä ja tarkertui minuun kuin pelastusrenkaaseen.
Hän kutsui minua "ystäväkseen", minä itse itseäni hänen tukihenkilökseen.
Siksi aloituksessakin on sitaatit ystävä-sanan kohdalla.
Olen helpottunut siitä, että nyt jää aikaa omaan elämään, mutta koen itseni hyväksikäytetyksi ikävällä tavalla. Olin valmis auttamaan ja autoin koska henkilöllä ei ole täällä läheisiä. Mutta tapa, miten hän kaiken lopetti sai tuntemaan minut kyllä itseni valheellisella tavalla hyväksikäytetyksi! Hän julisti aina sitä, miten "olet paras ystäväni".
Järjetöntä, että "parasta ystävää" sitten yhtäkkiä kohdellaan kuin ruttoa. Mutta yllätys tuo ei ole! Saman hän on tehnyt kaikkille aiemmille "ystävilleen" sekä perheelleen. Aina kun joku tulee liian läheiseksi hän heittää tuon ihmisen ulos elämästään ja etsii uuden "hölmön" joka suostuu kuuntelemaan ja uskoo vilpittömyydessään hänen avuntarpeeseensa!
Todellisuudessa hän pystyy tuolla tavalla vain jatkamaan "murheissaan" vellomista, ruikuttamistaan ja henkensä uhkaamista. Hän on niin kiinni valitsemassaan elämäntavassa, että valitsee mieluummin tuon pimeyden lähteen kuin ihmiset, jotka häntä yrittävät sieltä houkutella elämään.
Vain Jeesus pystyy tuollaiseen ystävyyteen! :)
Me tavalliset ihmiset emme.
Hoitosuhteessa voi jaksaa yksisuuntaisuutta,
mutta ystävyyssuhteessa ihminen kaipaa vastavuoroisuutta.
"Todellisuudessa hän pystyy tuolla tavalla vain jatkamaan "murheissaan" vellomista, ruikuttamistaan ja henkensä uhkaamista. Hän on niin kiinni valitsemassaan elämäntavassa, että valitsee mieluummin tuon pimeyden lähteen kuin ihmiset, jotka häntä yrittävät sieltä houkutella elämään. "
Minulla on ollut samankaltainen kokemus. Juuri tuolla uhkailemisella ja valittamisella teki itsensä läheiseksi ja ymmärretyksi. Minun tutullani oli kyllä oikeita syitä, mutta silti...
Siirtyy myös suhteesta toiseen luultavasti tuolla keinolla.
Minä tosin en ilmoittautunut auttajaksi hänelle, vaan halusin ihan miesystävän ja rakkaussuhteen. Hän ei oikeastaan ymmärrä, mikä on rakkaussuhde.
Hei, ap
Sinä olet "antanut 3 vuotta elämästäsi" masentuneelle/ persoonallisuushäiriöstä kärsivälle ihmiselle. Kyseessä ei todellakaan ollut ystävyyssuhde, sillä ystävyys on tasa-arvoinen suhde, jossa kaksi ihmistä antaa ja saa suunnilleen yhtä paljon "henkistä hyvää". Kyseessä ei myöskään ollut ammatillinen terapiasuhde, koska käsittääkseni et ole laillistettu terapeutti, jolla olisi hoitosuhde ko. ihmiseen. Sinä olet antanut jo enemmän kuin tarpeeksi, nyt on parempi antaa ammattilaisten jatkaa ko. henkilön terapointia, sillä siihen sinulla ei ole velvollisuutta eikä pätevyyttä. Sinulla on oikeus vetää omat rajat, se on tervettä. Jos henkilöllä on mielenterveysongelm(i)a, hän ei monesti ymmärrä toisen rajoja, saati että osaisi vetää omat rajat ja "puolustaa" niitä.
Kannattaa jättää nämä eriskummalliset kommentit omaan arvoonsa, sillä ihmiset kirjoittelevat täällä oman kokemustaustansa pohjalta näitä kommentteja ja monilla saattaa olla omia traumoja/ käsittelemättömiä ongelmia taustalla.
Kommentti henkilöille, jotka olivat sitä mitä, että ap ei auttanut ja yrittänyt saada ko. henkilöä kiinni elämän syrjästä 3 vuoden ajan "sydämensä puhtaudesta: Sanonta kaiketi kuuluu, että "Psykologi on ikuinen ymmärtäjä" - oma lisäykseni - ystävä ei! Tämä henkilö olisi tarvinnut ammatillista keskusteluapua. Ap:lla ei ollut/ ole mitään velvollisuutta yksityishenkilönä olla osapuolena noin yksipuolisessa "ystävyydessä".
Voimia ja kaunista syksyä!
"Todellisuudessa hän pystyy tuolla tavalla vain jatkamaan "murheissaan" vellomista, ruikuttamistaan ja henkensä uhkaamista. Hän on niin kiinni valitsemassaan elämäntavassa, että valitsee mieluummin tuon pimeyden lähteen kuin ihmiset, jotka häntä yrittävät sieltä houkutella elämään."
Niin...todellisuudessa ihminen joka selkeästi kuullostaa kertomasi mukaan vakavasti mielenterveysongelmaiselta...on SAIRAS...
ymmärrän kyllä loukkaantumiseni...mutta ihan en ymmärrä jos odotat sairaalta ihmiseltä terveen ihmisen käytöstä...
"Tämä henkilö olisi tarvinnut ammatillista keskusteluapua. Ap:lla ei ollut/ ole mitään velvollisuutta yksityishenkilönä olla osapuolena noin yksipuolisessa "ystävyydessä"."
Niin aloittaja sotki ikäänkuin kaksi asiaa...ystävyyssuhde ei ole samaa kuin hoitosuhde...
toki ystävän tukena/kuuntelijana voi olla...mutta varsinainen mielenterveysongelmien hoito kuuluu hoitosuhteeseen...
Silloin ei ole tarvetta loukaantua siitä, ettei ystävä hänen ponnisteluistaan huolimatta parane...vaan ystävän kanssa ollaan yhdessä muista syistä...
Aloittaja ehkä ryhtyi puuhaan johon hänellä ei ollut valmiuksia ja hän ei osannut pitänyt kyllin kiinni omista rajoistaan...vaan antoi loputtomiin...väsyi ja turhautui...kun ei toinen parantunut...
mutta kokemuksesta oppii...
Ystävä ei ole terapeutti, eikä terapeutti ole ystävä, koska kyseessä on ammatillinen suhde. Nuo kaksi asiaa on hyvä pitää erillään toisistaan. Omien rajojen vetäminen ja niiden puolustaminen on tärkeää mielenterveysongelmia kärsivien ihmisten kanssa, koska he eivät monesti tunnista noita rajoja, omiaankaan. Totta sekin, että aloittaja odotti "ystävältä" enemmän kuin mitä tämä oli pystyvä antamaan. Turhautuminen johtui tästä ristiriidasta. Tapahtui kenties jonkunlainen väärinarviointi.
"ymmärrän kyllä loukkaantumiseni...mutta ihan en ymmärrä jos odotat sairaalta ihmiseltä terveen ihmisen käytöstä... "
Hei, eihän tämä kirjoittaja ollutkaan "oikea terapeutti". Eli siksi emme me normaalit tee diagnooseja, ja aikamme odottelemme kyllä terveen ihmisen käytöstä, ja ihan oikeutetusti. Kunnes rakastumisestamme huolimatta jonakin päivänä teemme tietoisen ja raskaan huomion, ehkä. Siihen tarvitaan joskus paljon tahtoa ja läheskään kaikki eivät siihen edes pysty.
Minuakin käy tapaamassa tosi kivan oloinen kaveri, eikä hänessä olisi mitään vikaa minun mielestäni, jos en olisi kokenut hänen kanssaan mennyttä...
Harjoittelen anteeksiantoa häntä kohtaan. Tuntuu siltä, että voin onnistua siinä. Ja olen syvästi kiitollinen elämälle, että on näin hyvin.
"Minuakin käy tapaamassa tosi kivan oloinen kaveri, eikä hänessä olisi mitään vikaa minun mielestäni, jos en olisi kokenut hänen kanssaan mennyttä...
Harjoittelen anteeksiantoa häntä kohtaan. Tuntuu siltä, että voin onnistua siinä. Ja olen syvästi kiitollinen elämälle, että on näin hyvin"
Niin...huomaa että olet joiltain osit hyväksynyt kumppanisi...tässä kerrot hänen olevan jopa kivanoloinen kaveri...kun aiemmin kuvasit häntä todella mitätöivästi...
Että olet jo hyvän matkaa antamassa anteeksi hänelle...että vaikka hän ei olekkaan ihan täydellinen...voit silti olla onnellinen hänen kanssaan...ilman että sinun pitää mitätöidä häntä...
"Että olet jo hyvän matkaa antamassa anteeksi hänelle...että vaikka hän ei olekkaan ihan täydellinen...voit silti olla onnellinen hänen kanssaan...ilman että sinun pitää mitätöidä häntä... "
Oliko se "yxex", joka kirjoitti siitä filosofista, jolta kysyttiin "ketä sinä rakastat"... Ja tämä mietti vastausta useamman vuoden...
Niin, voin kyllä olla onnellinen N:nkin kanssa, on ilmennyt. Mutta vaatii varmaan valtavia aivoponnisteluja, jos aikoo tajuta, että hän on elämässäni tietynlaisessa roolissa, ja voin sanoa, että se paikka voi käydä ajanmittaan tuuliseksi. Kun ystävämäärä lisääntyy minulla, lisääntyy myös tarjokkaiden määrä. Enkä tiedä, tarvitsenko välttämättä kumppania. Onhan mahdollista elää myös yksin. Usea ihailija saattaa markkeerata enemmän kuin yksi mies.
Eli kun hän on itse päätynyt häsläämisensä seurauksena ykköspaikalta, sydämeni valitusta "kivanoloiseksi kaveriksi", mihin hän vielä saattaakaan yltää. No minulla ei ole kiirettä. Nautin elämästä ja hänestäkin. Sopivin annoksin.
Miksi kaikki ongelmaiset leimataan narsisteiksi?
Narsisti on ylivertainen, muiden yläpuolla ja hänen maailmankuvansa ei kestäisi sitä, että hän olisi ihmisen kanssa, joka ei nostaisi häntä jalustalle ja pitäisi häntä itseään parempana ihmisenä.
Se tyyppi oli varmasti rasittava, mutta äärettömän epätodennäköisesti narsisti!
Moneen mielenterveysongelmaan ja itse asiassa masennukseenkin voi kuulua narsistinen käytös (SE EI TARKOITA NARSISTIA!)
¨VAI NIIIN
Älä salakuuntele, niin vältyt vatsanväänteiltä.:))