Moi,
Olen pohtinut jatko-opintojani, ja olen päättänyt hakea oikikseen lukion jälkeen. Mistä aineista olisi erityisesti hyötyä jatkoa varten? Ruotsia en halua kirjoittaa.
Tällä hetkellä olen kirjoittamassa seuraavat aineet, mutta muutan niitä vielä:
ENA
MAA
ÄI
YH
FY
Olisiko esim. Historiasta hyötyä? Fysiikan aion lopettaa tämän jakson jälkeen.
Olen pohtinut jatko-opintojani, ja olen päättänyt hakea oikikseen lukion jälkeen. Mistä aineista olisi erityisesti hyötyä jatkoa varten? Ruotsia en halua kirjoittaa.
Tällä hetkellä olen kirjoittamassa seuraavat aineet, mutta muutan niitä vielä:
ENA
MAA
ÄI
YH
FY
Olisiko esim. Historiasta hyötyä? Fysiikan aion lopettaa tämän jakson jälkeen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuosta ruotsista nimenomaan olisi hyötyä, erityisesti, jos aiot työskennellä pk-seudulla.
Muutoin on oikeastaan ihan sama, mitä kirjoitat.
Älä hae ollenkaa et tuu pääsee kumminkaa!!!
;_;
Sen suhteen mitä kirjoitat on tosiaankin se ja sama. Ainoa on, että oikikseen saa lähtöpisteitä aina molemmista kotimaisista, joten jättämällä ruotsin kirjoittamatta on lähes täysin sama kirjoitatko neljä A:ta vai paremmin.
Lukioaineista on hyötyä lähinnä yleissivistyksen kautta; kieliä tarvitsee aina. Tärkeintä on niiden oikeasti oppiminen, arvosanat ovat yhdentekevät.
Olettaen, että olet lukion kolmannella, niin mitään ihmeitä et enää kerkeä tehdä. Ota iisisti, kirjoita hyvin, relaa.
Ylioppilaskirjoituksissa on oikiksen näkökulmasta tärkeintä pyrkiä mahdollisimman korkeisiin lähtöpisteisiin. Kannattaa katsoa edellisen vuoden hakuopasta Helsinkiin:
http://www.helsinki.fi/oikeustiede/opiskelijaksi/valintakokeet/2012/hakuopas-2012.pdf
Lähtöpisteitä annettiin äidinkielestä, toisesta kotimaisesta ja kahdesta muusta kokeesta (useasta reaalista hyväksytään paras). Paino siis siinä, että ruotsi otetaan _joka tapauksessa_ huomioon, oli siitä hakijalla suoritus tai ei.
Pitkän ruotsin M antaa samat lähtöpisteet (5) kuin keskipitkän L. Pitkän ruotsin L:stä saa 8, joten jos oikeasti etsii lukiosta kilpailuetua, opettelee ruotsin hemmetin hyvin ja kirjoittaa sen a-kielenä.
Aloittaja siis ampuu itseään fataalisti jalkaan jättämällä ruotsin kokonaan pois. Keskipitkän ruotsin magnastakin saa vielä 3 p, ja se on aika paljon enemmän kuin nolla. (Yhden pisteen sisällä voi roikkua n. 100-150 hakijaa).
Reaalivalinnoista: tiedekunnan valintakokeessa marginaalista kilpailuetua saa sillä, että on harjaantunut täsmälliseen ja ytimekkääseen ilmaisuun. Tällöin lukiossakin voisi pyrkiä kirjoittamaan aineita, joissa pitää antaa vastaukset esseemuodossa (eikä laskuina). Yhteiskuntaopin opiskelu ja kirjoittaminen on sinänsä ihan fiksua. Historia tukee sitä.
Aloittajan tilanteessa kuitenkin mielestäni olisi tärkeintä pyrkiä kirjoittamaan aineita, joihin löytyy vahvin osaamispohja ja joissa voi odottaa parhaita pisteitä.
Lopulta ylioppilaskirjoituksilla on niukasti merkitystä verrattuna itse pääsykokeeseen valmistautumiseen. Hyvää, tekstiä mieleenpainavaa lukutekniikkaa ja kurinalaisuutta kannattaa harjoitella jo ylppäreihin valmistautuessa.
Matematiikka harjoittaa logiikkaa ja päättelykykyä, joten silkka esseevastauksiin painostaminen on vähän resurssien väärinkohdentamista. Raudanluja kyky loogiseen ajatteluun on pääsykokeessa esseetekniikkaa tärkeämpää.
Mutta oikeasti pääsykoe ei ole mitään salatiedettä. Minkälainen tahansa suustahengittäjä pääsee kyllä sisään tarpeeksi yrittämällä.
Miksei vastaustekniikkakurssilla sitten opeteta matematiikkaa, vaan keskitytään sanalliseen vastaamiseen? Ei matematiikka pääsykokeessa auta.
Logiikka on tärkeää, ei niinkään muu matematiikka kuin välillisesti. Esimerkiksi aritmetiikan osaaminen on yks hailee. Laki on kuitenkin loppujenlopuksi yritys tehdä yhteiskunnan säännöistä formaali ja eksakti yleispätevä kodifikaatio (säännöstö) jota tulkitaan logiikan kautta.
En tiedä oletko käynyt valmennuskurssilla vai nukuitko siellä kun moisia höpiset, mutta oikeustapauskysymysten "vastaustekniikka" on oikeasti vain mystifioitua aksiomaattista päättelyä, jotta valmennuskurssijärjestäjät saisivat kurssejaan myytyä. Aksioomista, eli väitteistä, jotka otetaan annettuina (totena) päästään deduktiivisen päättelyn kautta yksittäistapaukselliseen ratkaisuun.
Aksiooma 1#: rikoslain 21.1§:n mukaan "[j]oka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi."
Aksiooma 2#: tapon tunnusmerkistö on [...].
Tosiseikka: A surmasi B:n tapon tunnusmerkistön täyttävästi.
Lopputulema: A on tuomittava taposta vähintään kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen.
Näin ollen itse asiassa vastaustekniikkakurssilla lähinnä opetetaan alkeellista sanallista logiikkaa oikeustapauksiin. Muut tehtävät ovat lähinnä ulkoamuistetun tiedon verbaalioksentamista.
Sillä minkälaista p*skaa kirjoitat vastauksissasi on ihan se ja sama. Pääsykokeessa on sallittua kirjoittaa huonoa suomea ja tehdä vaikka tyyli-, yhdyssana-, pilkku, ym- virheitä, joista tulisi lukion esseekirjoituksesta enintään kutonen sekä sääliviä katseita.
Lukion esseekirjoituksessa kirjoituksen logiikka taustalla sinänsä on aivan sama juttu kuin matematiikan ns. formaali logiikka, mutta kaikki tilpehööri (tyyli ja kielioppi) siinä ympärillä on toissijaista. Matematiikka kokonaisuutenakin on silkkaa logiikkaa. Molempia on pakko osata (sekä pelkistettyä formaalia logiikkaa, että sen soveltamista sanallisessa ympäristössä).
Mutta kaiken kaikkiaan pääsykoe ei oikeastikaan ole mitään muuta kuin motivaatio- ja apinointi/ulkoaopettelutesti.
Lisähuomiona vielä, että usein esimerkin aksiooma 1# löytyy suoraan lakikirjasta, tunnusmerkistö taas joudutaan tulkitsemaan ja tässä juristin ammattitaito tulee esiin (kuka tahansa idiootti osaa avata lakikirjan mutta ei kyllä tiedä mikä erottaa tapon surmasta tai murhasta).
Tosiasiallisesti usein merkittävin käytännön kysymys on tosiseikkojen toteennäyttäminen eli todistelukysymykset. Ei riitä, että joku on totta, vaan se on myös pystyttävä todistamaan oikeudessa.