etsiydyin tänne. Olin täysin hajoamispisteessä, ikävästä sekaisin. Silloin tuntui, ettei elämällä ole mitään annettavaa, enää, kaikki tuntui tyhjältä.
Nyt kun lueskelee vanhoja juttujaan, alkaa väkisinkin hymyilyttämään, miten sekaisin sitä mies on voinutkaan olla...? Aika kului, kaipaus haaleni hetki hetkeltä, palstalle kirjoitettu sana kerrallaan; Oli tästä tosiaan hyötyäkin.
Nyt on kaikki jo toisin. Maailma on kaunis, kun siitä löytää oikeat elementit.;)
Tsemppiä kaikille, ei se ikävä koskaan ikuisesti kestä...
Nyt kun lueskelee vanhoja juttujaan, alkaa väkisinkin hymyilyttämään, miten sekaisin sitä mies on voinutkaan olla...? Aika kului, kaipaus haaleni hetki hetkeltä, palstalle kirjoitettu sana kerrallaan; Oli tästä tosiaan hyötyäkin.
Nyt on kaikki jo toisin. Maailma on kaunis, kun siitä löytää oikeat elementit.;)
Tsemppiä kaikille, ei se ikävä koskaan ikuisesti kestä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kestääkin...ei ehkä ikuisesti, mutta loppuelämän kyllä.Helpottaa vähän, ja aika
auttaa, mutta se tunne ei katoa, se tunne kuin etsisit jotain minkä tiedät olevan...
olemassa...osan sinua.Se tunne on rinnastettavissa adoptiolapsen haluun löytää omat biologiset vanhempansa...sisäänrakennettu kaipuu.
Toisilla ikävä helpottaa nopeammin ja tunteiden syvyys ja kesto vähäisempiä kuin toisilla. Minulla tätä helvettiä on kestänyt jo todella monta vuotta, vaikka tiedän, että tunteeni eivät saa vastakaikua ja minkään toivominen on turhaa.Olen jatkanut elämäni elämistä eteenpäin ja tutustunut uusiin ihmisiin, mutta sen tietyn ihmisen kaipuu ja sydämen särkevä ikävä ei ole hellittänyt otettaan. Hän tulee mieleeni niin monista asioista ja viimeistään, kun alan nukkumaan, niin kipeää tekevä ikävä raastaa sielua myöten.
Olen iloinen, että sinä kukalie tuntematon olet päässyt niistä tunteista, sillä tämä on sisältä pala palalta hiljaa kuolemista. Päällisin puolin elämä jatkuu, mutta syvällä sydämessä nakertava ikävä ja suru tuhoaa ja tappaa henkisesti. Kaikilla meillä ei ole yhtä onnekkaasti ohi menevät tunteet. Ikävä kyllä.
joo. Lopullinen loppu....
Minkä takia sinä luulet, että olen päässyt niistä tunteista? Kuolema muuten odottaa jokaista, joka on syntynyt. Voi olla, että elämä ei jatkunut vaan pysähtynyt siihen hetkeen, missä oli väärä päätös. Ihminen ei elä vaan pysy paikalla niin kuin bussipysäkillä odottamassa bussia, joka ei tule enää koskaan..
Minä harhailin pimeässä kerran yöllä joo.. joku ääni tuli ulkopuolelta johon heräsin, sitten piti lähteä pimeässä, ajattelin että en taida laittaa valoa päälle nyt, törmäsin johonkin ovenkarmiin kun ajattelin tehdä jääkaapista voileivän. Kun en nähnyt mitään ja silti tuli nälkä.
Kuhmu on parantunut kyllä jo.
Sä olet sentään hyvässä asemassa, kun ilmeisesti kuitenkin tiesit, ettei teillä ole tulevaisuutta? Tuntuu, että tämä epätietoisuudessa kärvistely on sittenkin kaikkein pahinta, tästä ei pääse yli niin helposti, kun elättelee toiveita siitä, jospa hä kuitenkin minut haluaisi elämäänsä.