kiinnostavat minua? Niissä on jotain viehätystä. Ehkä joku päivä varastan jokun naisen joltain mieheltä.
miksi varatut naiset
rikon suhteet
37262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
siksi koska ulkonäkö viehättää, haluat kokea jännitystä, haluat rikkoa jonkun perheen. Riittääkö?
Ikinä et ole yksin... Enkä ikinä tekisin mitään sellaista kaverille. Näitäkin varmasti löytyy. Lieville ihastumisille ei vaan voi mitään. Ne menee onneksi nopeasti ohi.
Mä en kommentoi tuohon muuta kun sen että varatut pitää jättää rauhaan. Yritän tätä itsellenikin tolkuttaa joka päivä. On vaan niin syvällä yks juttu. Onneksi mitään ei ole tapahtunut.
varatut, siksi koska ne tietää mitä ne haluaa. Itsekin varattu. Tiedän minäkin..
En ole ap. Vastasin vain ap:lle.
kun et halua sitoutua. varattu ei siihen sitoutumiseen ole valmis, ja sinäkään et mitään sitoutumisia halua. noin se vaan menee, tutkaile tunnossasi, oikeassa olen.
Tuo on niin totta! Varattuun voi arkakin turvallisesti ihastua.
Kenenkään suhteen väliin ei pääse kukaan, eikä sitä voi rikkoa, jos se suhde on hyvä. Tuollaisesta paskanpuhujasta kuin aloittaja ei todellisuudessa ole kenenkään suhdetta rikkomaan.
Just niin kuin horosikin olet. Yhteen sovitte.
itellä se horo, kun noin hyvin tiedät ;-DDDDDDDDD. koita vaikka alavatsajumpalla kiinteyttää se horos!
Sun hutsus on nätti ja raikas. ;DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD. Juoppo huora.
Ei kuule pysty loukkaamaan enää mikään, senkin paskovat siat!
kaljan puutteessa oleva akka se täällä vinkuu ja haukkuu toisia? loppuks kaljat kesken? ootko muistanu alavatsatreenillä jumpata sun alakerran lihaksia kuntoon? katoppa kun se kaljan litkiminen sekottaa ensin yläpään, ja seuraavaks onki vuorossa löystyny alapää ;-DDDDDDDDD.
Olet hutsusi kanssa kuin Matti ja Mervi.
Ehkä siinä on joku naisen itsetuntoonkin liittyvä juttu osatekijänä. Joku, mikä loistaa kauas ja houkuttelee.
Kummallisesti myös ihastunut nainen vetää puoleensa muita miehiä, jokin kummallinen säteily ja ylimääräinen hohto kai siinäkin on kyseessä. Siis ihan niinkin, että vaikkei ulkopuolinen tiedä tätä varattu- tai ihastus-aspektia etukäteen.
Totta tosiaan, olen varattu nainen ja salaa ihastunut toiseen mieheen. Nyt olisi vientiä ihan joka suuntaan! Voin sanoa että koskaan ikinä ei tällä lailla ole tultu iskemään, viestejä tulee vuosien takaiselta rakkaudelta, kuulen olevani seksikäs ja kaunis.. Uskomatonta, kai sitä sitten jotenkin hehkuu? Vai onko se sitä että ei kiinnosta muut miehet, niin vaikuttaa ehkä tavallista itsevarmemmalta..? No jotain taikaa tässä on.
Kai se on se hehku, muuta en keksi :). Samanlainen tilanne nimittäin, itse varattu ja yllättävän ihastumisen myötä sitten yhtäkkiä tuntuvat kaikki muutkin miehet kiinnostuvan minusta... Hiukan noloa oli esimekiksi, kun kesällä miehen sukulaisen mies alkoi osoittaa vähän liiallistakin kiinnostusta... ja sen huomasi kyllä muutama muukin, en vain minä itse. Ihan tavallisen näköinen nainen olen enkä edes mitenkään muodokas, eli ulkoisilla "avuilla" en kyllä ollenkaan poikkea muista ainakaan parempaan suuntaan, eli kyllä ne on muut kuin ulkonäölliset seikat, jotka houkuttelevat.
Turvalliseksi. Itsevarmuus...se houkuttaa. Ja nainen on sinut seksuaalisuutensa kanssa, se huokuu ulos. Yksinkertaista. Nim. Haluttua tavaraa( noin 8 miestä on ilmoittanut haluavansa minut...heti kun eroan..tsiisus)
Juorut kulkee. Horot vie toisilta. Huono itsetunto.
Onkohan narsisteilla muuta päämäärääkään kuin yrittää olla mahdollisimman hehkuva ja valloittava, jotta saa muut ihastumaan itseensä. Keinotekoista ja täysin hyödytöntä touhua, josta ei jää kuin paskan maku suuhun. Pettäjä ei ole koskaan kaunis, ei hehku ulkoa eikä sisältä vaan haisee ja löyhkää kauas kuin raato.
En nyt ihan rinnastaisi ihastumista pettämiseen. Jokuhan pitää jo pelkkää ihastumista ajatusten tasolla pettämisenä ja suurena syntinä, josta joutuu kadotukseen. No, et varmaan ole kokenut itse samaa. Jos olisit, tietäisit, ettei tunteita voikaan ihan noin vain ohjailla. En mitenkään "tilannut" tällaista ihastumista omalle kohdalleni.
Enkä myöskään hae narsistista mielihyvää sillä, että oikein tieten tahtoen yrittäisin saada muita ihastumaan itseeni. Päin vastoin, olen yrittänyt tämän ihastuksenikin seurassa käyttäytyä mahdollisimman "normaalisti" ja neutraalisti, etten vain vahingossakaan toisi ilmi ihastumistani, koska eihän se olisi soveliasta. Ja mitä muihin miehiin tulee, sama homma, en halua herättää kenenkään mielenkiintoa.
Olet hiukan mustavalkoinen.
Noh noh, melkoista diagnosointia sinulla :) jos narsisti olisin, tuskin vaikuttaisi parisuhdetilanteeni itsevarmuuteeni, tai siinä tapauksessa näennäiseen itsevarmuuteeni... Väittäisinpä että ihan normaalin ihmisen tunne-elämään kuuluvat joskus luvattomat ihastuksetkin, narsisti kai ei juurikaan todellisuudessa ihastu kuin peilikuvaansa. Narsistit usein ovat kovia moralisoimaan ja syyllistämään muita, he eivät ole niin tunteidensa vietävissä koska ne todellisuudessa perustuvat omille tarpeille eivätkä kokemukseen toisesta ihmisestä, psykologisen valehtelun avulla on sitten helppo kieltää ne omat virheet jotka muiden moralisointia häiritsevät..
Ei, en ole narsisti. Ihan tavallinen nainen, ihastunut kyllä, ja on tuntunut hyvältä huomata vuosien jälkeen että vielä ihan haluttavakin:)
Jotain on silloin pielessä jossain joko suhteessa tai omassa itsessä, jos varattuna ihastuu toiseen. Olen varattuna ihastunut toiseen montakin kertaa ja juju siinä olikin se, että oma liittoni ei toiminut ja olin onneton, enkä rakastanut kumppaniani. Kun suhde toimii ja rakastaa omaa kumppaniaan ei muita katsele sillä silmällä, eikä niitä ihastumisia vaan pääse väliin, kun toiset eivät yksinkertaisesti vaan kiinnosta.
Olen sen verran jo elämää maistanut ja kaikki nämä vaiheet käynyt läpi, että tiedän missä milloinkin mennään. En ole mustavalkoinen hiukkaakaan, mutta täydellä järjellä ja realiteetilla varustettu ja erotan mikä ihmisessä on aitoa ja mikä hänen päänsä kuvitelmaa. Itse olen ollut jatkuvasti ihastuvaa laatua oleva ihminen ja se johtui monesta sellaisesta syystä, jotka tänä päivänä pitävät minun jalkani aivan eri tavalla maassa. Huono rakkaudeton suhde ja vähäiset kokemukset tuosta kaikkivoipaisesta rakkaudesta ja intohimosta pitivät yllä ja ruokkivat mielikuviani muista ihanista miehistä. Nykyisin tajuan jo, että ihastumiseni olivat yhtä järjettömiä kuin niiden kohteetkin,,halusin vain kokea rakkautta ja intohimoa...olla jollekin jotain, hurmata ja olla haluttava.
Tarkista oma suhteesi ja pääsi ja aloita puhtaalta pöydältä, ehkä löydät syyn käytökseesi. Minä olen aina ollut hieman narsistinen, mutta sekin alkaa jo olla taakse jäänyttä elämää, kun vierellä on maailman ihanin ja hyväsydämisin kumppani, jota en ikimaailmassa haluaisi loukata, eikä minulla olisi siihen mitään haluakaan, sillä rakastan hänessä hänen hyvyyttään ja kaikkea mitä hän on.
Pettäminen, niin...se on onnettoman ihmisen merkki, silloin ei asiat ole kohdallaan.
En suinkaan ole jatkuvasti ihastuvaa mallia :). Viimeisen kahdentoista vuoden aikana olen ihastunut tasan kaksi kertaa. Näistä edellinen oli tosi pikainen hassu ihastus, joka meni nopeasti ohi. Tämä jälkimmäinen taas on kestänyt vähän pidempään.
Tuo mitä kirjoitat, luulen että se pitää suurimman osan kohdalla paikkansa, siis onneton oma liitto jne., tunteiden laimeneminen ja niin pois päin. Niin minäkin kuvittelin "ennen vanhaan", että se on se ainoa syy ihmisillä ulkopuolisiin ihastuksiin, enkä tosiaankaan osannut kuvitella omalle kohdalleni tällaista ihastumista. Omassa mielessäni olin kovastikin moralisoiva muiden vastaavia tilanteita ajatellen. Minullakin on jo kilometrejä plakkarissa, ja järkeäkin päässä, siksipä en olekaan lähtenyt pahemmin sekoilemaan.
Mutta mitä tulee tähän omaan kummalliseen tilanteeseeni, todellakin omassa miehessäni ei ole mitään vikaa, eivätkä tunteet ole mihinkään laimenneet. Meillä on kivaa yhdessä, intohimoa löytyy, olemme kasvaneet yhteen emmekä erilleen, kuten monelle tuntuu pitemmän päälle käyvän. Ja huom., ei ole niitä "maallisia" syitä olla yhdessä, esim. se usein kuulutettu asuntovelka, koska sitäkään meillä ei ole. Lapsia on, mutta lasten takia en pysyisi huonossa liitossa, ja kuten todettua, liitto EI ole huono.
Miksi sitten ihastuin? Sitäpä olenkin monet kerrat miettinyt. Jotenkin vain ajatus- ja arvomaailmat kohtasivat, hän oli ja on kaikin puolin hieno ihminen ja jollakin tapaa koen hänet hengenheimolaiseksi. Jos hän olisi nainen, olisin hänestä yhtä lailla kiinnostunut, mutta en tienkään ihastunut. Jos nyt katson elämääni taaksepäin, niin jotenkin näen myös sen, että erilliset polkumme oli tarkoitettukin kohtaamaan ja nimenomaan tässä vaiheessa.
Kehotat "löytämään syyn käytökseeni". Niin, se käytös. Tunne ei ole sama kuin käytös. Tunteista vielä sen verran, että tiedän kyllä teoriatasolla, mitä elimistössä tapahtuu kun ihminen ihastuu, mutta "sydämen tasolla", sitäpä onkin vaikeampi selittää.
Miksi sitten vaivauduin tätä näin pitkästi tänne selittämään? En siksi, että olisi jotenkin kalikka kalahtanut ja koira älähtänyt, vaan siksi, että halusin nyt tuoda tällaisen vähän poikkeavammankin tarinan julki. Sitä mustavalkoisuutta hälventämään. Harmaan sävyjä, niitäkin on.
Ajatus- ja arvomaailma kohtasivat, hieno ihminen ja hengenheimolainen jeps. Eli oma kumppanisi ei ole sinulle riittävä vaan tyydyttävä, joka on tyydyttänyt osan sinun tarpeistasi, mutta ei kaikkea ja ehkä se kaikkein tärkein mitä sinä arvostat, henkinen ja arvomaailman yhteneväisyys onkin se vaikuttavin asia, joka suhteestasi puuttuu ja miksi vielä etsit sitä puuttuvaa puoliskoa.
Ei tarvitse sitä mustavalkoisuutta toitottaa, sinulla on oma käsityksesi asiasta minulla taas omani ja siinä kummallakin löytyy sekä haramaata että niitä mustavalkoisia alueita.
Minä huolestuisin suhteeni tilasta todella ja miettisin tarkkaan mistä on kysymys, jos ihastuisin johonkuhun toiseen. Miettisin mitä haluan, miksi toinen ei riitä, miksi ihastun toiseen, jos omani kanssa kaikki sujuu ja on hyvin? En oikein jaksa uskoa tuohon "kaikki hyvin" kertomukseesi sillä jotain sinulta uupuu, eikä silloin suhde ole sellainen kuin sen pitäisi olla.
Kuten jo sanoit, meillä on kummallakin omat käsityksemme asioista. Kumpikin lienee niiden omien tilanteidensa paras asiantuntija.
Oma kumppanini on minulle riittävä ja tyydyttävä, muutenhan olisin jo pakannut kimpsuni ja kampsuni. Jännää, miten sitä on niin vaikea ulkopulisen uskoa, että tässä nyt ei olisi jotain pahasti vialla. Ei sinun sitä tietenkään tarvitse uskoa. Voihan olla sitä paitsi, että kirjoitinkin kaiken tuon omasta päästäni provoillakseni, oikeasti olenkin sinkkumies. (No en ole.)
No, itse en ole huolestunut, enkä ole antanut kumppanillenikaan mitään syytä huolestua. Kaikki hyvin :)! Eikä kukaan ihminen ole kaikin puolin täydellinen, en minäkään, enkä usko tämän ihastuksenikaan olevan täydellinen. Iloitsenpahan nyt vain siitä, että olen saanut hänet tavata, ei hyviä ihmisiä ole koskaan elämässä liikaa.
Varatut naiset nyt yleensäkkin flirttailevat lähes kaikkien kanssa, koska epätoivoisesti vielä mittaavat mahdollisuuksiaan markkinoilla, näin moni on sanonut itse.
Sitten kun aloittajan kaltainen epätoivoinen osuu kohdalle ja kokee olevansa ainutlaatuinen alfa-uros, niin komiikkaahan siitä syntyy, tai sitten draamaa...
ja kysyntää on...se on todella raskasta. Miehet, niin...miehethän on vain uhreja? Höh, höh. Mahdottomia ovat. Kun oma muija rupsahtaa ja katkeroituu, aletaan vilkuilee meitä vielä kondiksessa olevia..iloisia, sexyjä ja mukavia.
Varaus= jonkinlainen tae laadusta kun kelpaa muillekkin mieheille. Vanhapiioissa jotain vikaa kun ei kelpaa muillekkaan.
tai sama toisin päin. Varatulle on kelvannut joku, mutta ulkopuoliset voivat kuvitella olevansa paaaljon parempia tai sopivampia kuin se joku.
Ehkä haluat todistella itsellesi jotain???
"jonkun naisen joltain mieheltä", ei kuulosta kovin yksilöidysti ihastuneelta?
Tietysti varattujen kanssa on turvallisempaa flirttailla, jos tarvitset vielä harjoitusta.
Et tarvitse mun lupaa etkä hyväksyntää.
En niin, en enää;)
Varatuissa ei ole mitään kiinnostavaa tai että mitenkään halut heräisi varatusta.
Se on varattujen omaa toiveunta.
Siksi kun ne on niin helppoja:)
ja sitten kun jos saat jonkun varastettua, huomaat ettei enää olekaan niin jännittävää.
Kun varattu lähtee tietoisesti leikkiin mukaan, on se merkki huonosta avioliitosta. Mulla on näin! Joo, olen onnettomassa liitossa oleva äiti ja toisen perheen isään rakastunut.
Tää liitto on ohi. Ei mun koti oo täällä.