Eurooppalainen liittovaltiohanke etenee. Ja mikä olisi edetessä, kun uponneita kustannuksia kaikilla tukipaketteja itsensä kipeiksi maksaneilla valtioilla on siksi paljon, ettei kenenkään sisu kestä myöntää sitä ilmeistä tosiasiaa, että susi tuli ja metsään mentiin. Hupaisinta kaikessa on tietenkin se, että liittoutumista johtaa käytännössä keskuspankki eikä suinkaan kirkko, kuningas tai joku suurmies, kuten perinteisesti on ollut asian laita.
Niin sanottu kuntauudistuskin saa luultavasti vauhtia entisestään juuri tämän syvennettävän eurooppalaisen yhteistyön vuoksi. Paikallinen, hajautettu päätöksentekohan ei nyt kerta kaikkiaan sovellu keskitettyyn, ylhäältä johdettuun direktiivipolitiikkaan. Asioiden hoito vain mutkistuu mitä enemmän erilaisia päätöksentekijöitä yhteiskunnista löytyy.
Näyttää myös siltä, että joissakin suurkunnissa kunnanjohtajan kielikin on ollut jo valuen toistakymmentä senttiä ulkona kuntaliitoksia odotellessa. Syy näyttää olevan siinä, että nämä tuleviksi suurkunniksi tähtäävät arvelevat saavansa pienkuntien maksamat verotulot ihan itselleen niin että jo rapistumaan päässyt kunnantalo saataisiin viimeinkin remontoiduksi tai jopa rakennetuksi uusi talo, vähintäänkin seitsemälle kukkulalle. Ja kukaties voi käydä niinkin, että monelle suurkunnan pikkuvirkamiehelle avautuu uudessa jättiläiskunnassa kerrassaan mahtava ja yhteiskunnallisesti merkittävä posti.
Sen sijaan mitään säästöä suurkunta tuskin tuo, jos suurkunta vain yksinkertaisesti ryöstää liitettävän kunnan verotulot. On myös mahdollista, että kunnantalon renoveeraus tai peräti uuden rakentaminen nähdään välttämättömäksi, mikä havainto sitten vain lisää valtion maksaman tuen tarvetta. Näyttää myös siltä, että tukea tarvitaan aikaisempaa enemmän myös kasvun käynnistämiseen näiden tulevien suurkuntien alueella, koska kasvua ei harjoitettavan filosofian puitteissa saa aikaiseksi pikkukunnassa, vaikka äkkiseltään luulisi, että helpoiten kasvun alkuun pääsee nimenomaan pieni kuin jo ennestään mammuttimainen kunta.
Joka tapauksessa keskitetty päätöksenteko vaatii keskittämistä myös periferiassa. Miten muuten keskushallinto saa aluehallinnot komentoonsa ellei vähentämällä ja heikentämällä paikallishallintoa? Näin ylhäältä annetut käskyt saadaan nopeimmin toteutetuksi. Sitä nopeammin mitä vähemmän omilla aivoillaan ajattelevia paikallisia päätöksentekijöitä on olemassa.
Myös media näkyy astuneen palvelemaan hallintovaltaa, kuinkas muuten. Eetteriin on alkanut sinkoilla sangen omalaatuisia haastatteluja tyyliin: "onhan kuntauudistus hyvä asia, onhan?". Sitten oma lukunsa ovat jotkut "kuntamaisterit", jotka ovat ryhtyneet laatimaan erityisiä "kuntaselvityksiä", joissa on tarkoitus selostaa se, miksi kuntauudistus on välttämätön ja peruuttamaton toimenpide aivan samalla nuotilla kuin euro yhteisvaluuttana. Näin ilmeisesti ministerin käskystä, koska ilman sitähän ei kunnissa yleensä tehdä mitään. Arvattavasti ministeri antaa myös porkkanaa kaikille niille, jotka ymmärtävät niin sanotut "realiteetit".
Nykyisen kuntauudistuksen voi olettaa olevan vain eräänlaisen välivaiheen. Jos Eurooppa saadaan pakotetuksi liittovaltioksi, niin ei Suomessa tarvita enempää kuin yksi kunta, Helsinki. Jo nyt Helsinki on työssäkäyntialue koko Suomelle, joten tämä nykyinen kuntauudistus on vain yksi osa sitä prosessia, jolla Eurooppaa taotaan liittovaltioksi. Elämmekin mielenkiintoisia aikoja uutta komentotaloutta odotellessa.
Niin sanottu kuntauudistuskin saa luultavasti vauhtia entisestään juuri tämän syvennettävän eurooppalaisen yhteistyön vuoksi. Paikallinen, hajautettu päätöksentekohan ei nyt kerta kaikkiaan sovellu keskitettyyn, ylhäältä johdettuun direktiivipolitiikkaan. Asioiden hoito vain mutkistuu mitä enemmän erilaisia päätöksentekijöitä yhteiskunnista löytyy.
Näyttää myös siltä, että joissakin suurkunnissa kunnanjohtajan kielikin on ollut jo valuen toistakymmentä senttiä ulkona kuntaliitoksia odotellessa. Syy näyttää olevan siinä, että nämä tuleviksi suurkunniksi tähtäävät arvelevat saavansa pienkuntien maksamat verotulot ihan itselleen niin että jo rapistumaan päässyt kunnantalo saataisiin viimeinkin remontoiduksi tai jopa rakennetuksi uusi talo, vähintäänkin seitsemälle kukkulalle. Ja kukaties voi käydä niinkin, että monelle suurkunnan pikkuvirkamiehelle avautuu uudessa jättiläiskunnassa kerrassaan mahtava ja yhteiskunnallisesti merkittävä posti.
Sen sijaan mitään säästöä suurkunta tuskin tuo, jos suurkunta vain yksinkertaisesti ryöstää liitettävän kunnan verotulot. On myös mahdollista, että kunnantalon renoveeraus tai peräti uuden rakentaminen nähdään välttämättömäksi, mikä havainto sitten vain lisää valtion maksaman tuen tarvetta. Näyttää myös siltä, että tukea tarvitaan aikaisempaa enemmän myös kasvun käynnistämiseen näiden tulevien suurkuntien alueella, koska kasvua ei harjoitettavan filosofian puitteissa saa aikaiseksi pikkukunnassa, vaikka äkkiseltään luulisi, että helpoiten kasvun alkuun pääsee nimenomaan pieni kuin jo ennestään mammuttimainen kunta.
Joka tapauksessa keskitetty päätöksenteko vaatii keskittämistä myös periferiassa. Miten muuten keskushallinto saa aluehallinnot komentoonsa ellei vähentämällä ja heikentämällä paikallishallintoa? Näin ylhäältä annetut käskyt saadaan nopeimmin toteutetuksi. Sitä nopeammin mitä vähemmän omilla aivoillaan ajattelevia paikallisia päätöksentekijöitä on olemassa.
Myös media näkyy astuneen palvelemaan hallintovaltaa, kuinkas muuten. Eetteriin on alkanut sinkoilla sangen omalaatuisia haastatteluja tyyliin: "onhan kuntauudistus hyvä asia, onhan?". Sitten oma lukunsa ovat jotkut "kuntamaisterit", jotka ovat ryhtyneet laatimaan erityisiä "kuntaselvityksiä", joissa on tarkoitus selostaa se, miksi kuntauudistus on välttämätön ja peruuttamaton toimenpide aivan samalla nuotilla kuin euro yhteisvaluuttana. Näin ilmeisesti ministerin käskystä, koska ilman sitähän ei kunnissa yleensä tehdä mitään. Arvattavasti ministeri antaa myös porkkanaa kaikille niille, jotka ymmärtävät niin sanotut "realiteetit".
Nykyisen kuntauudistuksen voi olettaa olevan vain eräänlaisen välivaiheen. Jos Eurooppa saadaan pakotetuksi liittovaltioksi, niin ei Suomessa tarvita enempää kuin yksi kunta, Helsinki. Jo nyt Helsinki on työssäkäyntialue koko Suomelle, joten tämä nykyinen kuntauudistus on vain yksi osa sitä prosessia, jolla Eurooppaa taotaan liittovaltioksi. Elämmekin mielenkiintoisia aikoja uutta komentotaloutta odotellessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noinhan tuo asia vain etenee, mutta miksei kansamme vieläkään nouse vasustamaan tuota asiaa?
Ruotsi ja muut Kuningaskunnat eivät tuohon mukaan lähde, ja onkohan nyt tarkoitus ottaa käyttöön 1700-luvun kartta, kunhan "Suomet" on ryövätty ensin puhtaaksi.
Saas nähdä tuleeko meistä Ruotsin, vai Venäjän vallan alaisia:)))
Siksihä Suomi roikkuu ja maksaa lunnaita, kun yrittää räpistellä mika liittovaltiossa.
Mitä me yksi kärpäsen paska teemme tuollaisessa liittovaltiossa, joka ryövää koko kansallisomaisuutemme maineen metsineen, ja vesineen ja kaivannaisineen. Niin ja tietenkin RAHAMME.
Nyt se nähdään, kuinka isämaallisia nuo politiikkomme ovat.
Demarit ei ole olleet sitä ikinä, jos isänmaalla tarkoitetaan Suomea, mutta että Kokoomuskin kehtaa vielä käyttää vaakunaleijoonaamme "tunnuksissaan"!
Rotta olisi heillekin sopivampi tunnus, ja nykyhallitustamme voi hyvällä syyllä sanoa rottahallitukseksi.
Hyvin kansallisesti terveellä ajatuksella asioita aina pohtinut, ja onkin ilo aina kirjoituksiasi lukea.
Keskitetystä direktiivivallasta on seurauksena yksilö, jolla ei ole mitään todellista valtaa. Näennäisvaltaa kyllä annetaan "vaalien" kautta, mutta demokratiaa ei tosiasiassa ole, lähidemokratiasta puhumattakaan.
Taloudellista hegemoniaa maailmassa käyttää USA. Sillä on käsikassarana NATO, joka parhaillaan operoi mm. Afganistanissa. Ei ole Setä Samuli siellä hyvän hyvyyttään demokratian siementä kylvämässä. USA:n taloudelliset intressit ovat sijalla yksi, erityisesti harvinaiset maametalli, niobium kärjessä. Sitä tarvitseee mm. sotateollisuuden huipputeollisuus.