Olen 40 vuotias mies. Menin 18 vuotiaana naimisiin elamani rakkauden kanssa ja saimme lapsen pian syntyma jalkeen. Meidan suhde oli ihana ja taydellinen, mutta loppui aivan liian lyhyeen vaimoni menehtyessa kolarissa. Olin silloin 24 vuotias ja jain yksin lapsemme kanssa.
En voinnut edes kuvitella seurustelua vaimoni kuoleman jalkeen ja lapsen varttuessa. Nyt lapsemme on 20 vuotias ja muuttanut pois kotoa. Asun yksin ja olen aloittanut prosessin haaveesta seurustella, mutta en tieda onko se oikein kuollutta vaimoani kohtaan ja en ole varma pystyisinko seksuaaliseen kanssa kaymiseen...
Olisiko ideoita?
En voinnut edes kuvitella seurustelua vaimoni kuoleman jalkeen ja lapsen varttuessa. Nyt lapsemme on 20 vuotias ja muuttanut pois kotoa. Asun yksin ja olen aloittanut prosessin haaveesta seurustella, mutta en tieda onko se oikein kuollutta vaimoani kohtaan ja en ole varma pystyisinko seksuaaliseen kanssa kaymiseen...
Olisiko ideoita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se mitä itse pelkäsin.
Menetin vaimoni 8 vuotta sitten ja olin silloin 39.
Olen ilmeisesti sellainen joka ajattelee enempi järjellä kuin tunteella ja jotenkin tuli sellainen tunne että pitää jatkaa elämää.
Ei sen puoleen, jopa vaimoni sisko patisteli eteenpäin ja aloin seurustella aika pian.
Ei se rakkauselämä lähtenyt käyntiin tosta noin vain, kyllä siinä joutui totuttelemaan.
Nyt jälkeenpäin ajatellen olisin varmaan uppoutunut työntekoon ja syrjäytynyt aika pahasti ja liikkeelle lähtö olisi ollut ylivoimainen.
Uutta suhdetta pitää työstää, ei se tule automaattisesti.
Alussa on takuuvarmasti vaikeaa mutta pitää vain ajatella että kirjassa kääntyi uusi lehti.
Eikä sitä edesmennyttä vaimoa tarvitse unohtaa, kuvat saa olla näkösällä mutta uudellekkin tulee antaa tilaa.
Ajatus , sinullahan on tulevaisuus avoinna, usko pois kyllä elämä kannattelee sinua jatkossakin.
Menneisyys parisuhteenne , tunteet poisnukkunutta vaimoasi kohtaan , ei tarvitse unhoittua, hänelle tuleekin olla tavalla tai toisella olemaan sinulle ja lapsellannekin paikka sydämmessä .
Rakkaan ja läheisen ihmisen menettäminen tapaturmallisesti sekä yhteisen lapsenne yksin kasvattaminen aikuiseksi, on jo sinänsä niin kasvattava ja hatunnoston arvoinen asia. Olet varmsti kasvanut kaikinpuolin aikuisena tunnetasolla enemmän ja nopeimmin kuin moni muu ikäisesi.
Tutustu ja tapaile uusia ihmisiä ,anna aikaa itsellesi sekä mahdolliselle uudelle ihmissuhteelle.
Ole rehellinen , juttele ja kerro tunteista ja tuntemuksistasi, älä leiki kenenkään tunteilla älä lupaillen mitään mitä et oikeasti voi pitää.
Päivä kerrallaan ja antaen aikaa ,mielenkiinnon ja kiinnostuksesi herättämän ihmisen sekä sinun luottamuksen saavuttaminen, ihastumisen tunne,,, se seksuaalinen kanssakäyminen tulee sitten aikanaan jos tunteet roihahtaa , miksi sitä murehtia etukäteen.
Tsemppiä ja iloa elämääsi.
Rakkaat ihmiset kulkevat mukana koko elämän, menehtyneetkin, vaikka elämään tulisi muitakin tärkeitä ihmisiä. Rakkaushan ei vähene rakastamalla.