Olen niin masentunut ja ahdistunut elämääni. Olen opiskelija, mutta asun silti vielä kotona. Sisareni tulevat käymään kotona aika useasti viikossa kotona ja kun joskus kerron heille unelmistani ja elämänarvoistani, niin he alkavat huutamaan ja romuttavat itsetuntoni ja unelmani.
Kun tässä eräs päivä kerroin sisarelleni, että en pidä elämässäni tärkeänä saada hyviä arvosanoja koulussa tai hyväpalkkaista työtä, jossa istua seuraavat 20 vuotta, vaan haluaisin kiertää maailmaa, nähden köyhyyttä kuin rikkauttakin ja tehdä esim. vapaaehtoistyötä. Sisareni alkoi huutamaan ja sanoi että en ole realistinen, kuinka en ymmärrä mitä työnteko on ja haukkui minua että kenellä on tuollaisia haaveita ja jotenkin vääristi asian ja alkoi huutamaan että onko haaveenani asua kadulla. Ja tämän jälkeen huusi että mitä äitikin sanoisi jos noin ajattelet.
Äitinikin sairastaa vaikeaa syöpää, johon hän todennäköisestin kuolee piakkoin... Tuntuu että kaikki syyttävät siitä minua, koska aina kun yritän puhua jostain asiasta perheessämme jollekulle, niin melkeinpä aina keskustelu päättyy: ei tiedä milloin on äidilläkin viimeinen elinpäivä ja miettisit vähän mitä teet.
En enää jaksa opiskella kunnolla. Kokeisiin pitäisi lukea, mutta en kykene. Minulla on jatkuva pelko äitini kuolemasta. Äitini on ainut henkilö joka ei syyttele minua asioista tai romuta unelmiani. Arvostan äitiäni siitä miten sinnikkäästi hän jaksaa taistella syöpää vastaan ja tukea siltikin minua hankalissa tilanteissa. En tiedä miten elämäni jatkuu, jos äitini kuolee. Joskushan vanhempien kuolema on koettava, mutta itse olen vielä niin nuori, olen masentunut ja saan joskus ahdistuskohtauksiakin öisin. Joskus en saa nukuttua, kun alan ajattelemaan asioita ihan oudosti esim. miten pystyn elämään kehossani koko loppuelämäni, entä kun menen huomenna kouluun niin nauravatko kaikki minulle tai miten kukaan voi olla ystäväni. Anteeksi tällainen romaani, mutta en tiedä kenelle purkaa tätä pahaa oloani.
Kun tässä eräs päivä kerroin sisarelleni, että en pidä elämässäni tärkeänä saada hyviä arvosanoja koulussa tai hyväpalkkaista työtä, jossa istua seuraavat 20 vuotta, vaan haluaisin kiertää maailmaa, nähden köyhyyttä kuin rikkauttakin ja tehdä esim. vapaaehtoistyötä. Sisareni alkoi huutamaan ja sanoi että en ole realistinen, kuinka en ymmärrä mitä työnteko on ja haukkui minua että kenellä on tuollaisia haaveita ja jotenkin vääristi asian ja alkoi huutamaan että onko haaveenani asua kadulla. Ja tämän jälkeen huusi että mitä äitikin sanoisi jos noin ajattelet.
Äitinikin sairastaa vaikeaa syöpää, johon hän todennäköisestin kuolee piakkoin... Tuntuu että kaikki syyttävät siitä minua, koska aina kun yritän puhua jostain asiasta perheessämme jollekulle, niin melkeinpä aina keskustelu päättyy: ei tiedä milloin on äidilläkin viimeinen elinpäivä ja miettisit vähän mitä teet.
En enää jaksa opiskella kunnolla. Kokeisiin pitäisi lukea, mutta en kykene. Minulla on jatkuva pelko äitini kuolemasta. Äitini on ainut henkilö joka ei syyttele minua asioista tai romuta unelmiani. Arvostan äitiäni siitä miten sinnikkäästi hän jaksaa taistella syöpää vastaan ja tukea siltikin minua hankalissa tilanteissa. En tiedä miten elämäni jatkuu, jos äitini kuolee. Joskushan vanhempien kuolema on koettava, mutta itse olen vielä niin nuori, olen masentunut ja saan joskus ahdistuskohtauksiakin öisin. Joskus en saa nukuttua, kun alan ajattelemaan asioita ihan oudosti esim. miten pystyn elämään kehossani koko loppuelämäni, entä kun menen huomenna kouluun niin nauravatko kaikki minulle tai miten kukaan voi olla ystäväni. Anteeksi tällainen romaani, mutta en tiedä kenelle purkaa tätä pahaa oloani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja lisään että minua pelottaa myös tuleva talvi, koska silloin on masennukseni yleensä pahenee. Haluaisin vaan niin kovasti pois tämän kaiken keskeltä, jonnekkin kauas autiolle saarelle elämään äitini kanssa. Tuntuu että kotona toimin sijaisäitinä äitini ollessa huonossa kunnossa. Siivoan, laitan ruokaa, leikkaan nurmikot, lenkkeilytän koirat ja vieläpä joskus lämmitän talonkin. Sitten kun yritän jollekkin sanoa että siivoaa sotkunsa, saan vaan huudot ja haukut. :/
Olet kyllä raskaassa tilanteessa, koko perhe on.
Onko teille tarjottu jotain ammattiapua perheenä?
Onko sinulla jotain hoitoa ?
Voitko hieman hellittää opinnoista ja viettää vaikka aikaa äitisi kanssa?
Hei! Mulla itsellä auttaa kun voi lueskella ja itse kirjoitella keskustelupalstoille, joissa muut ovat samassa jamassa kuin itse. Tuntuu, että he ymmärtävät paremmin koska ovat itse kokeneet samoja asioita ja tunteita. Masentuneena on todella vaikeaa ja epämiellyttävää hakeutua ammattiauttajan puheille, mutta jos siihen on rahkeet, kannattaa aina yrittää selvittää omaa pahaa oloaan ammatiauttajan kanssa. Kun kunnon paha olo iskee, tuntuu ettei se koskaan tule helpottamaan mutta aina, niinä lamaannuttavinakin hetkinä kannattaa muistaa, et oo koskaan yksin. Aina on joku ketä kuuntelee ja joku ketä oikeasti kiinnostaa sun hyvinvointi. Toivon äidilles ja sulle ja koko perheelles paljon jaksamisia
Olet todella väsynyt pyörittämään huushollia ja sinulla on vastuu joka tulisi jonkun toisen tehdä. Ei nuori jaksa opiskella ja hoitaa huushollia. Sinua pelottaa tuelvaisuus kaikin tavoin.
Tuossa sisarustesi vaatimuksissa sinun pitää tehdä oma päästöksesi. Sinulla on edessä täysin oma elämä ja sinä teet valintoja vain omaa itseäsi varten. Pidä kiinni omista unelmistasi: olisi se sitten matkustelemista tai vapaaehtoistyötä. Sinua ei ole luotu pönkittämään sisarusten itsetuntoja millaan tavoin. Jos eivät ymmmärrä niin älä etes kerro heille suunnitelmistasi. Mieti itse mitä haluat ja opi sanomaan myös ei ja aseta omat rajasi.- älä koe syyllisyyttä ja huonoutta jos sinun tapaasi ajatella asioista ja toimia niin kuin itse koet parhaaksi ei hyväksytä. Ei ole yhtä oikeata tapaa elää. Jos joku haluaa rikkautta ja titteleitä, niin ok. Olkoon se häönelle oikein, mutta myös ekologinen, vapaa ja vaatiamton elämsien tapa on varmasti yhtä oikein ... jos ei parempikin.
Kouluterveydenhoitajalle kannattaa mennä apua hakemaan, tai terveyskeskuslääkärille.
Seurakunnalla on myös perheneuvontaa, ja mahdollisuus keskustella tilanteesta.
Äitisi kannustus vie sinua eteenpäin, koko elämäsi ajan.
Luota huomiseen !
Tulet selviytymään kaikesta, mitä elämä tuo tullessaan.
Sisaruksetkin ovat huolissaan äidistä, ja hermoilevat.
Heidän tulee osallistua kodin hoitoon.