Haluan laitokseen loppuiäkseni... onko mahdollista?

Lääkkeistä tulee tylsämieliseksi. Jos ryhtyisit elämässäsi kehittämään pääkoppaasi? Ei tartte mennä opiskelemaan (ainakaan ei kannata velkaantua sen tähden) mutta esim. kirjastoista saa kirjoja monipuolisesti. Voit aloittaa myös matematiikan uudestaan..... se lienee täysin ruosteessa suurimmalla osalla. Kielet on toinen vaihtoehto.

Itse olen huomannut, että tylsistyn kuoliaaksi jos ei ole mitään tekemistä/ ajattelemista. Näin aikuisena pelkkä ihmisten seura ei enää riitä. En välitä kaupungilla notkumisesta ja kuppiloissa kiertelystä. Olen varmaan niitä ihmisiä, joiden mielestä kuitenkin asiat on mielenkiintoisempia kuin ihmiset... vaikka toki humaani olen, ja joskus minäkin kaipaan seuraa.

Asioiden oppiminen ei saa olla suorituskeskeistä eikä stressaavaa. Ei kannata liiemmin siitä hiiskua muille, koska suurin osa on niin dorkaa porukkaa, että tahtoo kilpailla tai muuten vaan ärsyyntyy siitä, että joku tahtoo jotain järkevää elämässään tai muuten vaan on erilainen kuin muut!

Olen itsekin kokenut, ettei tämä "normaali" elämä ole minua varten. Olen törmäyskurssilla muiden kanssa, mielestäni vielä tärkeimmissä asioissa. Silti ymmärrän muita ja annan heidän pitää mielipiteensä, kunhan jättää minut rauhaan. Turhan usein kuitenkaan ei anna olla rauhassa.
Lääkäreiltä on turha kinuta apua. Ei heillä ole ratkaisua siihen, että on erilainen kuin muut. Lääkärit hoitaa ensisijaisesti fyysisiä vammoja, ja arvostan heidän työtään. Psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin ratkaisu ei ole huumaava pilleri.

Raha-asiat on se asia, joka valitettavasti sitoo väkisin yhteiskuntaan. Raha kun ei ropsahda ilmaiseksi tilille. Jollain tapaa tulisi soluttautua sellaiseen työhön, joka on jokseenkin mielekästä, tai jossa kestää olla. Suorituskekskeinen ei tartte olla eikä rahanahne. Pääasia että tulee toimeen.

Onko niin että koet ettet kelpaa juuri tuollaisena sairaana vaan sinulle asetetaan ylivoimaisia tavoitteita. Uskon että sinullakin on mahdollisuus pikkuhiljaa kuntoutua ja eheytyä vaikka et tulsikaan koskaan terveeksi. On mahdollsita että tahti ja tavoitteet on jaksamisellesi laitettu liian haastavaksi ripeäksi.
Kun noin kokee niin tulee, tunne että luovuttaa.
Kerro noille hoitoon osallistuville, että koet tavoitteet liian haastaviksi. Kun voit edetä ja vaikka vain olla niin saattaa että isekkin alat haluta enemmän haasteita. Kyllä sinäkin voit vielä päästä elämään ja tekemään asioita, jotka ovat kivoja ja lajoillesi sopivia. Et varmaan ole niin vähäjärkinenkään kuin itse kuvittelet. Ja ei ihmisarvoa voi mittailla järjellä ja suorittamisella. Se on vain sitä tämän ajan harhaa.

Mä haluan samaa kuin aloittaja! Mielellään jossain kaukana normaaleista, tehokkaista ihmisistä. Pääsiskö Seilin saareen? Voin elää vaikka viljelemällä -apaattisena- perunoita ja kalastaa sinttejä, joista sais hengen pitimensä...

Voisin tehdä noita kalastus-viljely-hommia, koska askartelu ja muu luova toiminta ahdistaa mua.

mullaki on ollu joskus semmosia ajatuksia että haluan laitokseen loppuelämäksi. sanoin lääkärille kerran, että teen jonku rikoksen että pääsen johonki laitokseen vaikka sitten vankilaan. mutta oon nyt kuntoutunu niin että oon työelämässä. että ei okannata menettää toivoa .

Moi

Tahtoisitko ihan oikeasti laitokseen loppuelämäksesi? Voisin järjestää sellaisen paikan sulle, mutta muista ettet enää sen jälkeen pääse sieltä koskaan pois, et edes siinä tapauksessa jos muutat mieltäsi.

Antaisitko osoitteesi tai paikkakunnan jossa tällä hetkellä olet kirjoilla niin autan sut laitoshoitoon.