Suomen lainsäädännön mukaan lääkäri ei saa ilmoittaa poliisille lapsen selvästä pahoinpitelystä. Vaikka vauva olisi heitetty seinään, lääkäri ei saa kertoa asiasta poliisille - vaan lastensuojeluviranomaisille. Jos sairaankuljetusyksikkö havaitsee vauvan joutuneen törkeän pahoinpitelyn kohteeksi, he eivät voi kutsua poiisia, ellei heidän oma työturvallisuutensa ole uhattuna. (IS 8.9.2012)
LAPSI ON SIIS LAINSUOJATON!
Mitä tekivät lastensuojeluviranomaiset 8-vuotiaan Eerikan tapauksessa?
No tutkimuksia tietenkin. Tutkittiinko, onko lapsen hyväksikäytöstä tuomittu isä sopiva yksinhuoltajaksi ja onko suomalainen (työtön varas) Nadia Berouhg, valelääkäri, sopiva äitipuoleksi? Tutkittiin ja todettiin, että isä on sopiva ja äitipuolen selityksiin uskottiin. Lapsen äitiä, naapureita, koulun rehtoria ei kuultu.
Poliisia ja lääkäriä ei kuultu. Heille kun lain mukaan lasten pahoinpitelyt eivät kuulu - ne kuuluvat lastensuojeluviranomasille. Vasta nyt, lapsen murhaa, tutkii poliisi, jonka olisi pitänyt olla tutkimassa lapsen vuosia jatkunutta pahoinpitelyä. Peittelivätkö lastensuojeuviranomaiset rikosta (lain turvin) jotta Eerikan vanhemmat voivat "harjoittaa vanhemmuutta". Isälle annettiin "armonaikaa" Eerikan pahoinpitelyyn.
Lukuisten ilmoitusten johdosta (naapurien, koulun, lapsen äidin ilmoitukset) toimenpiteisiin ei ryhdytty. Pahoinpideltyä lasta (hiukset revitty päästä, mustelmillä, juoksutettu tuntikausia pihalla...) pompoteltiin laitoksesta 31 neliön yksiöön, laitokseen... Lapsi itki, kun hänet vietiin laitoksesta hirviö-isälle ja äitipuolelle.
"Kuinka monta kertaa lapsi pitää ottaa kiireellisesti huostaan, ennen kuin tehdääbn pysyvämpi ratkaisu", kysyy Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta Ilta-Sanomissa. Pahimmillaan kyse on 20 - 30 kerrasta.
Ei siinä lastensuojeluviranomaisten resurssit riitä, jos "vanhemmuutta suojellaan" ja lasta pompotellaan 20 - 30 kertaa laitoksen ja kodin välillä.
Lastensuojeluviranomaiset eivät ole poliiseja - eivät tee rikostutkintaa.
Lastensuojeluviranomaiset eivät ole lääkäreitä - eivät näe pahoinpitelyn oikeus-lääketieteellisiä todisteita pahoinpitelystä.
Lastensuojeluviranomaiset kuitenkin tekevät päätöksiä, joihin heillä ei ole tieto/taitoa kuten Eerikan tapaukessa.
Lastensuojeluviranomaiset syyttävät resurssipulaa, kun heidän pitäisi sen sijaan kertoa, että heillä ole asiantuntemusta. Asiantuntemus on poliisilla ja lääkärillä, joilla ei ole päätäntävaltaa.
Lastensuojeluviranomaiset kuuntelivat Eerikan isää, 14-vuotiaan lapsen hyväksykäytöstä tuomittua, joka valehteli jatkuvasti muuttavansa pikkuyksiöstä suurempaan asuntoon. Eerikalla ei ollut edes omaa sänkyä sotkuisessa läävässä. Lastensuojeluviranomaiset kuulivat äitipuolta, joka valehteli olevansa raskaana, valehteli olevansa ulkomaalainen lääkäri Nadia Beroug. Tosiasiassa äiti oli suomalainen, varkauden vuoksi työpaikkansa menettänyt työtön, joka eli Eerikan isän kustannuksella.
Katsoivatko viranomaiset isän riskorekisterin tai äitipuolen rikosrekisterin ennenkuin päättivät Eerikan sijoittamisesta pedofiili-isälle?
Tutkiko lääkäri Eerikan vammat, olivat itseaiheutettuja vai pahoinpitelyn jälkiä?
Jos Eerika ja muut kaltoinkohdellut lapset otettaisiin huostaan ensimmäisten pahoinpitelyjen jälkeen. Lastensuojeluviranomaisten työtaakka olisi vähentynyt ja resurssit riittäisivät.
Kysymys lastensuojelulle ja lainlaatijoille.
Onko lapsen elämän tarkoitus pitää vanhempansa kasassa?
Onko lapsen elämän tarkoitus olla vanhempiensa hyväksikäytettävänä, johon nämä saavat purkaa omaa ahdistustaan/mielensairauttaan?
Onko lapsen elämän tarkoitus hoitaa alkoholisoituneita vanhempiaan ja/tai näiden riitoja eli ottaa perheen aikuisen tehtävät lapsena itselleen?
Onko lapsella itsellään oikeus turvattuun elämään, jota eivät pelko, hätä, hyväksikäyttö häneltä vie poista?
Mikä on lastensuojelun tehtävä? Turvata vanhempien vanhemmuus? Pitää sairaita vanhempiaan koossa?
Kannattiko Eerikan äidin, Eerikan koulun, Eerikan naapureiden tehdä lastensuojeluviranomaisille ilmoituksia? Mihin nuo ilmoitukset johtivat?
Ilmoituksista huolimatta Eerika kuoli. Miksi?
LAPSI ON SIIS LAINSUOJATON!
Mitä tekivät lastensuojeluviranomaiset 8-vuotiaan Eerikan tapauksessa?
No tutkimuksia tietenkin. Tutkittiinko, onko lapsen hyväksikäytöstä tuomittu isä sopiva yksinhuoltajaksi ja onko suomalainen (työtön varas) Nadia Berouhg, valelääkäri, sopiva äitipuoleksi? Tutkittiin ja todettiin, että isä on sopiva ja äitipuolen selityksiin uskottiin. Lapsen äitiä, naapureita, koulun rehtoria ei kuultu.
Poliisia ja lääkäriä ei kuultu. Heille kun lain mukaan lasten pahoinpitelyt eivät kuulu - ne kuuluvat lastensuojeluviranomasille. Vasta nyt, lapsen murhaa, tutkii poliisi, jonka olisi pitänyt olla tutkimassa lapsen vuosia jatkunutta pahoinpitelyä. Peittelivätkö lastensuojeuviranomaiset rikosta (lain turvin) jotta Eerikan vanhemmat voivat "harjoittaa vanhemmuutta". Isälle annettiin "armonaikaa" Eerikan pahoinpitelyyn.
Lukuisten ilmoitusten johdosta (naapurien, koulun, lapsen äidin ilmoitukset) toimenpiteisiin ei ryhdytty. Pahoinpideltyä lasta (hiukset revitty päästä, mustelmillä, juoksutettu tuntikausia pihalla...) pompoteltiin laitoksesta 31 neliön yksiöön, laitokseen... Lapsi itki, kun hänet vietiin laitoksesta hirviö-isälle ja äitipuolelle.
"Kuinka monta kertaa lapsi pitää ottaa kiireellisesti huostaan, ennen kuin tehdääbn pysyvämpi ratkaisu", kysyy Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta Ilta-Sanomissa. Pahimmillaan kyse on 20 - 30 kerrasta.
Ei siinä lastensuojeluviranomaisten resurssit riitä, jos "vanhemmuutta suojellaan" ja lasta pompotellaan 20 - 30 kertaa laitoksen ja kodin välillä.
Lastensuojeluviranomaiset eivät ole poliiseja - eivät tee rikostutkintaa.
Lastensuojeluviranomaiset eivät ole lääkäreitä - eivät näe pahoinpitelyn oikeus-lääketieteellisiä todisteita pahoinpitelystä.
Lastensuojeluviranomaiset kuitenkin tekevät päätöksiä, joihin heillä ei ole tieto/taitoa kuten Eerikan tapaukessa.
Lastensuojeluviranomaiset syyttävät resurssipulaa, kun heidän pitäisi sen sijaan kertoa, että heillä ole asiantuntemusta. Asiantuntemus on poliisilla ja lääkärillä, joilla ei ole päätäntävaltaa.
Lastensuojeluviranomaiset kuuntelivat Eerikan isää, 14-vuotiaan lapsen hyväksykäytöstä tuomittua, joka valehteli jatkuvasti muuttavansa pikkuyksiöstä suurempaan asuntoon. Eerikalla ei ollut edes omaa sänkyä sotkuisessa läävässä. Lastensuojeluviranomaiset kuulivat äitipuolta, joka valehteli olevansa raskaana, valehteli olevansa ulkomaalainen lääkäri Nadia Beroug. Tosiasiassa äiti oli suomalainen, varkauden vuoksi työpaikkansa menettänyt työtön, joka eli Eerikan isän kustannuksella.
Katsoivatko viranomaiset isän riskorekisterin tai äitipuolen rikosrekisterin ennenkuin päättivät Eerikan sijoittamisesta pedofiili-isälle?
Tutkiko lääkäri Eerikan vammat, olivat itseaiheutettuja vai pahoinpitelyn jälkiä?
Jos Eerika ja muut kaltoinkohdellut lapset otettaisiin huostaan ensimmäisten pahoinpitelyjen jälkeen. Lastensuojeluviranomaisten työtaakka olisi vähentynyt ja resurssit riittäisivät.
Kysymys lastensuojelulle ja lainlaatijoille.
Onko lapsen elämän tarkoitus pitää vanhempansa kasassa?
Onko lapsen elämän tarkoitus olla vanhempiensa hyväksikäytettävänä, johon nämä saavat purkaa omaa ahdistustaan/mielensairauttaan?
Onko lapsen elämän tarkoitus hoitaa alkoholisoituneita vanhempiaan ja/tai näiden riitoja eli ottaa perheen aikuisen tehtävät lapsena itselleen?
Onko lapsella itsellään oikeus turvattuun elämään, jota eivät pelko, hätä, hyväksikäyttö häneltä vie poista?
Mikä on lastensuojelun tehtävä? Turvata vanhempien vanhemmuus? Pitää sairaita vanhempiaan koossa?
Kannattiko Eerikan äidin, Eerikan koulun, Eerikan naapureiden tehdä lastensuojeluviranomaisille ilmoituksia? Mihin nuo ilmoitukset johtivat?
Ilmoituksista huolimatta Eerika kuoli. Miksi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.