Onko puolen vuoden ajokielto aivan ehdoton?
Sitä ei voida muuttaa missään tapauksessa?
Olen ollut kohtaukseton 10 vuotta ja sain ison kohtauksen, josta seurasi ajokielto. Nyt olen onneton ilman autoa, en pääse töihin, kauppaan en minnekään. Nyt lääkitystä lisätään ja katsotaan. Julkisia kulkuneuvoja ei kulje... :(
mitä tiedätte EHKÄ syyskuussa voimaantulevasta laista, että poliisille menisi heti tieto ajokiellosta? Nythän sitä poliisi ei tiedä.
Kuinka moni on ajokieltoa rikkonut, tietäessään että oma olotila on hyvä?
Sitä ei voida muuttaa missään tapauksessa?
Olen ollut kohtaukseton 10 vuotta ja sain ison kohtauksen, josta seurasi ajokielto. Nyt olen onneton ilman autoa, en pääse töihin, kauppaan en minnekään. Nyt lääkitystä lisätään ja katsotaan. Julkisia kulkuneuvoja ei kulje... :(
mitä tiedätte EHKÄ syyskuussa voimaantulevasta laista, että poliisille menisi heti tieto ajokiellosta? Nythän sitä poliisi ei tiedä.
Kuinka moni on ajokieltoa rikkonut, tietäessään että oma olotila on hyvä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse sain vuoden ajokiellon, no, en omistanut autoa joten se ei ollut ongelma. Muutaman kerran lainasin autoa, just olotilaa katsellen. Riski, mikä riski.
Jos ajat ajokiellon aikana kolarin yms..vakuutus ei korvaa. (en varma ehdottomuudesta)
Toivottelen tsemppiä!
Kyllä ajokielto on ehdoton. Periaatteessa sen pitäisi olla kaksi vuotta kohtauksetonta aikaa, joskus voi selvitä lyhyemmälläkin. Älä lähde tappamaan itseäsi tai muita rattiin, ennen kuin kohtaukset ovat täysin hallinnassa!
Satuin löytään tälläisen lehtisen kuin epilepsia ja ajokyky. Itse sairastan epilepsiaa ja vasta ajan korttia.
Täällä sanotaan näin:
Jos epilepsiaa sairastava saa kohtauksen yli kolmen vuoden tauon jälkeen, ajokielto kestää 6kk edellyttäen että lääkitystä tehostetaan kohtauksen jälkeen.
Sitten täällä on näin:
Kun vastaanotolla päädytään ajokieltoon, potilas saattaa kieltää lääkärinlausunnon lähettämisen poliisille. Lääkärin on noudatettava kieltoa salassapitosäädösten nojalla. Hän ei saa lähettää lausuntoa ajokiellosta ilman potilaan lupaa. Vain liikenneturvallisuutta erittäin vakavasti uhkaavassa tilanteessa lääkäri voi tehdä tässä poikkeuksen pakkotilasäädöksen nojalla. Mikäli poliisi kuitenkin pyytää lausuntoa ajoluvasta kirjallisesti poliisilakiin vedoten, on lääkärin lähetettävä lausunto viranomaisille potilaan kannasta riippumatta.
voi olla että tää sivuaa kokonaan sun kysymyksestä, mutta toivottavasti edes vähän jotain hyötyä on!!
Kyllä se jotain kertoo...Harmittaa vaan niin paljon =(
Kiitos kaikille vastanneille!
Eikös se laki nyt ajokiellosta muutu 01.09.2004? Eli lääkäreiden on pakko ilmoittaa poliisille ajokyvyn heikentymisestä tai kiellosta. Täytynee kuitenkin kertoa asia myös potilaalle.
Saa sitten nähdä kuinka moni enään ajelee tai kuinka moni ajelee kortitta.
kyllä yleensä ottaen on ehdoton ja yleensä vuosi tosin siinäkin on pykäliä joita voidaan soveltaa minulta veivät kytät kortin vuodeksi epilepsia liitto suosittaa ajokielloksi puolta vuotta ja syyskuun alusta lääkärin tulisi ilmoittaa terveyden tilasta kytille aina kun katsoo tarpeelliseksi
Mietipä itse kumpi painaa enemmän, oma mukavuudenhalu vai ajelu aikapommina liikenteessä. Vakuutuksistakin viis jos sattuu kohtaus ratissa vaikka pienen koululaisen kohdalla. Itse myin heti autoni ekan vuoden ajokiellon jälkeen. Kunto nousi.
lääkärit eivät kohta enää uskalla myötää ajokorttia epilektikoille jos jotain sattuu niin heillä vastuu toisin kun ennen uutta lakia
Jos olen oikein ymmärtänyt niin jos ajokielto kestää kaksi vuotta niin sitten lääkärin on ilmoitettava asiasta poliisille. Mutta nämäkin on näitä tulkintajuttuja. Mutta siitä laistahan on tehty sellainen että ilmoituskynnyksen pitäisi olla korkea, ihan että me menisimme edes joskus lääkäriin...
pitää ilmoittaa heti
mulla ei ollu kohtauksia pitkään aikaan kun sain kortin eli se siitä. sain kuitenkin ison kohtauksen jossain välissä ja lääkärikin tietää mutta sanoi että jos kohtaus kerran tuli ja ei oo aikoihin tullu ja olo on pysyny samana niin ei se autoilua estä. ei oo uusia kohtauksia vuosiin taaskaan tullut. on huonoa tuuria, jos kohtaus sattuu just ajaessa. vaikka mulla kyllä tulee ennen kohtausta outo fiilis eli luultavasti jo tienpäälläkin auto ois ennen sitä parkissa. Onhan se totta jos kohtauksia tulee usein niin vaarantaa ittensä lisäksi muita eli en mä mitenkään aliarvioi hommaa. sen verran "puupää" oon että jos nyt tuis yksi iso kohtaus ja vaikuttaa että on tosi väliaikanen juttu (aihauttanu esim. tosi korkea kuume,pitkäaikasena flunssan yhteydessä tms.)niin en mainitsisi sitä lääkärille..moraalitonta tai ei niin joku raja pitää vetää.
lisäksi toi ajokortti juttu on paljon lääkäreitten mielivaltaa. Jotkut lääkärit kirjottavat suoraan että saa kortin vaikka olisi ollut kohtaus lähiaikoina kun korttia varten tarttee lääkärintodistuksia saada. toiset väittää ajan olevan 2 vuotta toiset 4, toiset taas antavat jonkun oman ajan. kai se on yksilöllistä!
ja yleensä korinsaamisesta.kun tossa on ollut lähipiirissä kortinsaamisesta ammattiajossa selvisi, että tosiasiassa eri lääkärit oli jokanen diagnosoinu eri epilepsian tai vain kuumekouristukseksi.otapa siinä selvää mikä on tosi tilanne.ja kun ei oo ollu kohtauksia niin onko sitten ollu tarve epilepsialääkkeille?on vaan ennakoitu kun pienellä lapsella oli 40C asteen kuumeessa kouristuksia. sen jälkeen ei mitään ikinä paitsi EEG:ssä. tän jälkeen kyllä pisti mietitttään miten hommat oikeesti menee. loppujen lopuksi lääkäri kirjoitti "puhtaat paperit" ja rekkaa on kilometrejä ajeltu hyvällä omallatunnolla (koska ikinä ei ole mitään ollut.ei sillon kun lääke oli tai vuosia sen jälkeen)
outoa touhua..
kävipä niin tuossa kesällä kerran, että oltiin lauantai-iltana epilepsiaa sairastavan poikaystäväni kanssa kaupungissa ajelemassa. siinä oli kello jotain vaille yhtätoista, kun poikaystävä muisti, että iltalääke on ottamatta. sovittiin, että yksi kierros ja sitten lääkkeitä ottamaan. oltiin jo menossa meille, kun auto alkoi kiemurrella tiellä ja talon seinässähän sitä sitten oltiin. itse olin just sillä hetkellä puhelimessa enkä tajunnut hänen saaneen kohtauksen. itseasiassa luulin vielä seinään ajettuakin, että se oli puhdan vahinko. tiellä oli nimittäin pulloja, joita luulin sen yrittäneen väistää. niin se kertoin paikalle sattuneelle poliisillekkin. ehkä moraalinto, mutta minusta ihan inhimillistä, kun kohtaukselle oli kuitenkin tavallaan selitys. onneksi molemmat oli muuten kunnossa...auto kyllä meni romuksi. poikaystäväkin on kertonut tuntevansa etukäteen kun kohtaus on tulossa, tuolloin oli kyse kai isommasta kohtauksesta, josta ei muista mitään. isoja kohtauksia ei ole tullut ennen tätä pariin vuoteen ja siksi sai ajokortinkin. pienetkin kohtaukset pysyy kurissa, kun muistaa ottaa lääkkeensä. tietysti ajellessa muistaa joskus tapahtuneen, silloin kysyn onko lääke otettu. mutta tämä maailma on niin arvaamaton, että ei kaikkea voi jättää yhden epilepsia kohtauksen varaan...mitä vaan voi tapahtua hetkellä millä hyvänsä niin sairaalle kuin täysin terveellekkin ihmiselle.