Menneisyys ja historia - tarina, joka ei oikein koskaan alkanutkaan ja siksi päättynytkään. Suuri rakkaus. Sielujen sympatia. Samanlaiset, peilikuvat.
Toisaalla uusi tuttavuus. Jotain samaa, paljon erilaista. Läheisyydenkaipuu. Romantiikan nälkä. Kokeilunhalu. Ja yksinäinen sielu toivoo, että joku jälleen puhuisi sanoin, jotka koskettavat, avaavat maailman auki kuin joulukalenterin luukut - myös sen viimeisen. Jaetut salaisuudet sekä sama kaleidoskooppi.
Vain yksi on onnistunut - muut? Kuin kävelisi matalaan veteen.
Toisaalla uusi tuttavuus. Jotain samaa, paljon erilaista. Läheisyydenkaipuu. Romantiikan nälkä. Kokeilunhalu. Ja yksinäinen sielu toivoo, että joku jälleen puhuisi sanoin, jotka koskettavat, avaavat maailman auki kuin joulukalenterin luukut - myös sen viimeisen. Jaetut salaisuudet sekä sama kaleidoskooppi.
Vain yksi on onnistunut - muut? Kuin kävelisi matalaan veteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Missä näitä sanoja voisi viljellä kuin täällä tekstin muodossa, tämä on kuin aava meri täynnä ajelehtivia lauttoja. Kun toisella on pallo, sitä pompottelee miten tahtoo, mutta se pallo hajoaa vielä lopullisesti.
Jokaisella meistä on pallo niin kauan kuin elämme. Ja täällä käydään vain kuiskaamassa tai huutamassa salaisuudet tuuleen.
...matalassa vedessä kahlaten kuulen syvän meren miljoonien rakkauden kellojen helinän ... rantapallo minne viekään : )
Kauniit ajatukset, kaunista tekstiä.
Toivon että saat oikean ratkaisun aikaan ja tulet onnelliseksi.
Joskus asiat/ihmiset ei ole niin vaikeita miltä vaikuttavat.
Toisaalta taas helpolta tuntuvat suhderatkaisut eivät ole niitä oikeita.
Niin, pallo on itse kullakin.
Tämä miettii mitä omallaan tekisi...tärkeä päätös jota ei tuosta vain tehdä. Silti toivon, että se valkenee minulle pian.
:)
En tiedä onko tähän ratkaisua. Tiedän vain, etten voi luottaa itseeni tämän toisen seurassa. En vielä. Sydän on yhä kiinni ensimmäisessä.
Salaisuus on ja pysyy..emme antaneet tuulta purjeisiin, vain yön tähdet tavoitti, katulamppujen valo heijastui kasvoistamme, saunan hivelevä lämpö helli meitä. Enemmän toivo murentui jalkoihimme. Käsi ei tavoittanut rinnalle kulkemaan. Pienet sanat i love you eivät tavoittaneet lukijaa. On vain tämä sydän täynnä elämää, kuitenkin niin tyhjänä kaikuu ikävää.
Aloittajan kirjoitus puhutteli - ja muut ketjun kirjoitukset. Kai olen matalassa vedessä myös pää täynnä ajatuksia. Kaipaan ojennettua kättä enemmän kuin mitään muuta juuri nyt. Hänen kättänsä, joka polttaa sisälläni.
Sydämeni on täynnä, pursuaa yli. Kauniit sanat ovat jo purkautumassa ulos. Törmää jo ihmeessä. . ,kaipailua on jo tarpeeksi kauan. . vihdoinkin osuma?
Sielunpuolikkaani mitä ajattelet meistä nyt kun kumpikin harhailemme.Kumpi uskaltaa avata salaisuuden joka on että kuulumme yhteen.Aika ei ole haalistanut vaan ikävää lisännyt .Seison tukevasti mutta pelkään kysyä sinua.
Kuin myös, ei oltu valmiita on vielä, on paljon nähtävää, en näe sisääsi mutta tiedän että sielläkin kaikuu joku järki.
Kuuntelen laulua tuulen, se viestin sulle vieköön, hivelköön hellästi poskiasi, kietoen hellästi syleilyynsä, ajattele..siinä voisin olla minäkin. Huominen ilon suokoon, kohtaamme jälleen laulussa tuulen..hymyillen muistan seikkailumme, mistä se alkoi, mihin se päättyy..kerro se minulle, tahdon pelkkää hyvää sinulle. t:.....
kuin kupillinen teetä. Tärkeintä on koostumus.
Välillä pois, maailmassa, kokien elämyksiä jotka rikastuttavat ja sitten "jos luoja suo" takaisin kohtaamaan "Hänet" enemmän ehjänä ja viisaana.
Yhtä ajatellen -ei se rikos ole, vaikka toisen kanssa elää jos on kaikille rehellinen ja ensimmäiseksi omalle itselleen.
Salaisuudet, jotka koemme ajatuksellisesti rikollisiksi, sairastuttavat.
Niin monta yötä ja päivää olen elänyt pohtien kaiken tämän tarkoitusta, välillä väsyen maailmaani, elänyt kuin kuollut ja toisinaan onnellinen kaikesta ja siitä että matka jatkuu ja kokemukseni lisääntyvät.
Kaikesta löytyy hyvää ja kaikesta löytyy myös pahaa, oma asenteemme ratkaisee sen miten loppujen lopuksi tämäkin tilanteen saamme päätökseen tai sitten emme?
Kärsimättömyys on pelkoa siitä, että luulemme loppujenlopuksi meille käyvän huonosti ja siksi on kiire suhteisiin tai halu nopeasti tietää että "rakastatko sinä minua vai ett ?"
Eikö tärkeintä ole se, että itse osaa rakastaa ja tunnistaa tuon tunteen itsessään. Minä hellin sitä tunnetta itsessäni ja yritän tulla siksi mikä minä olen
Ilman sinua tai sinun kanssasi minä elän tässä rakkaudessani ja sen nälässä, toivoen tietenkin että joskus tulisit "sinä" siihen samaan tilaan hymyilemään kanssani ......syksy on taas
http://www.youtube.com/watch?v=MyGsXiKOVis&feature=related
Kiitos - tuo biisi sopi todella oivasti tähän hetkeen. Ja tottahan se on. Lähtisin heti hänen matkaansa, jos hän pyytäisi. Järki on kaukana tästä tilanteesta sekä tunteesta. Liian suuri rakkaus on vaaraksi ihmiselle, sillä se saa kaiken muun tuntumaan niin haalealta.