Olen nyt masiteri. Olen henkisesti ihan tyhjä. Tekisi mieli hautatua lopullisesti tähän opiskelijakämppääni, eikä tulla koskaan ulos.
Onko ketään muita samallalailla toivonsa heittäneitä?
Onko ketään muita samallalailla toivonsa heittäneitä?
Valmistumien masentaa
vatunmaisteri
8360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistan tunteen. Eka palkka herättikn sitten ihan erilaisia tunteita.
Päinvastainen tilanne, eli olin täysin koukussa opiskeluun. Hain sitten valmistuttuani avoimen eräälle linjalle, mutta en päässyt sisään. Sitten tein erilaisia jatko-opintosuunnitelmia, ja nyt olen vähitellen onnistunut hautaamaan niitä. Muutakin elämää näyttää olevan kuin opiskelu.
Elämänmuutos on aina kipeä juttu, enemmän tai vähemmän.
Kannattaa tulla kämpästä ulos, ja kohtahan sinut potkitaan sieltä ulos muutenkin:)
Saanko tiedustella aiheen aloittaneen henkilön alaa?
Tule ulos sieltä ja ryhdy elämään täysivaltaisen aikuisen elämää, vaikka pelottaakin lakata olemasta opiskelija.
Juu, tuota sanotaan valmistumisenjälkeiseksi masennukseksi. Ei se ole ollenkaan harvinaista. Yritä raahautua lähimmälle terveysasemalle niin saat apua.
Joku totesi että yleensä ensimmäinen palkka auttaa. Työpaikan löytymisen lisäksi jokin muukin riittävän iso ja mieluinen muutos voi tuoda valoa tunnelin päähän ja katkaista masennuksen. Aina sitä mieluista muutosta ei ole heti näkyvissä ja silloin voi ottaa avuksi muita keinoja vaikuttaa sinne aivojen välittäjäaineisiin.
Täällä toinenkin maisteri. Valmistumisen jälkeen asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Ensin kauhea kiire valmistua, sitten työttömyys ja kaikki siihen liittyvä sonta, sosiaaliset suhteet menny poikki yms. Oman alan töihin ei pääse ja muihin olet ylikoulutettu. Kyllä tässä kysytään jaksamista herätä joka aamu.
Oikeastaan sinulla on asiat hyvin. Erittäin moni maailmassa vaihtaisi mielihyvin osia kanssasi. Sinulla on ruokaa ja katto pääsi päällä, kukaan ei uhkaa ampua tai pahoinpidellä sinua ja mielipiteitäsikin voit esittää varsin vapaasti.
En sitä kiistä, etteivätkö asiasi voisi olla paremminkin, mutta eivät ne huonosti ole.
Lähde 3 kk:ksi Espanjaan tai Kreikkaan tai johonkin muuhun kivaan EU-maahan työnhakuun. EU:n sisällä saa tuet omasta maasta 3 kk. Edellyttää että ilmoittaudut työnhakijaksi siellä kohdemaassa. Lisätietoja saa TE-toimistosta, eli on ihan laillista ja virallista.
Toinen mukava vaihtoehto voi olla lähteä vapaaehtoistyöhön ihan mihin päin maailmaa vain. Esimerkiksi Nepalissa on pulaa korkeakoulututkinnon suorittaneista, jotka voisivat opettaa pieniä lapsia lukemaan koulussa. lukutaidottomuus on iso ongelma, työ on hyödyllistä ja siitä saa ulkomaankokemusta vaikka ei palkkaa, mutta ylöspidon ja majoituksen kumminkin.
En siis tarkoita että kokonaan lähtisit Suomesta pois, mutta jo muutama kuukausi tekee ihmeitä. Sitten on hyvä palata, ja näyttäähän se CV:ssäkin paljon paremalta kun on ollut vapaaehtoistyössä tai muuten ulkomailla hankkimassa kokemusta, kuin vain työttömänä makoilemassa ja masentumassa.