Miten eroon ihon repimisestä ja nyppimisestä?

mitenkä hinttisilmäräisänen saa kuoleman luonnollisesdti morfiinilla vai entä niemelän a.

olet tavallaan narkkari,joka on tullut riippuvaiseksi histamiinista eli omista hormooneistasi,jota erittyy muunmuassa viiltelystä ja yleensä kivusta,menisit kävelemään metsään yksin aina,kun tekee mieli nyppiä,myös heroinisteilla on tollaset oireet ,,,,....

Moikka, mullakin on ollut samankaltaisia pakko-oireita; ihon tarkastelua ja raapimista ja nypläilyä, liittynee ahdistuneisuuteen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, mun tapauksessani siis.

Ikävä kyllä tämäntyyppiset ongelmat harvemmin katoavat itsekseen, joten suosittelen varaamaan ajan vaikka psykologille. Ennen kun juttelet psykologin kanssa, kannattaa vaikka kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, jotka ovat rajoittaneet elämääsi nyt ja lähimenneisyydessä. Eli koita kartoittaa mahdollisimman laajalti oireet, sen jälkeen on helpompi lähteä ammattilaisen kanssa ratkomaan ongelmaa. Uskon, että tuon repimisen ja nyppimisen taustalla on muitakin ongelmia, jotka kaipaavat käsittelyä.

Eli rohkeasti vaan psykologin juttusille! :) Kaikki me tarvitaan apua joskus, ei siinä ole mitään hävettävää. On hieno tunne, kun huomaa terapian positiivisen vaikutuksen. Vaikka kuinka itsekseen murehtisi ja miettisi ongelmaa, tarvitaan muutokseen aina toisen ihmisen (oikeanlainen) vaikutus (lue: terapiaa). Tämä kannattaa hyväksyä mielummin aiemmin kuin myöhemmin, nimimerkki kokemusta on. ;)

Tsemppiä ja haleja, et ole yksin

Hei rupinaama!

Täällä on toinen samanlainen nyplääjä. Itse kulutan aikani kanssa peilin edessä tyhjentäen kaikki ihohuokoset niin kasvoista kuin dekolteelta, sääret ovat hirveän näköiset koska nypin ihokarvat pinseteillä ja sitten puristelen sisään kasvaneita karvoja...
Ilman psykologeja olen kyllä hiljattain tiedostanut ongelmani psyykkiset taustat. Pakenen kyseiseen toimintaan kaikilta ajatuksilta. Saan helposti paniikkikohtauksia ja ahdistun helposti ihmisten ympäröimänä - yksin ollessa mietin paljon ihmissuhteita ja kulutan aikani haaveiluun enemmän kuin elämiseen. Kun koneella odottaa kasa opiskelutöitä, töistä soitetaan ja pyydetään töihin ja niin kutsuttuja kavereita pitäisi nähdä - pakenen silloin kylpyhuoneeseen ja pääsen pakoon siitä kaikesta. Tuottaa suunnatonta mielihyvää kun löytää meheviä ihomatoja ja niitä etsii sitten loputtomiin.

Sen enempää omista taustoistani ja psyykkisistä ongelmistani avautumatta neuvonkin sinulle seuraavaa (nämä siis pohjautuvat omiin kokemuksiin):
Laita ylös päivittäin aika jonka käytät tähän toimintaan.
Mieti sitten mikä motivoi sinua toimintaan? Yritä keskeyttää se hetki kun peilin edessä puristelet näppyjä ja mieti omia tunteitasi juuri sillä hetkellä. Koetko mielihyvää? (itselläni tuo avasi silmät kun ymmärsin olevani vailla ajatuksia ja kokevani vain mielihyvää).
Mikäli mahdollista, aloita jokin harrastus (itselläni kuntosali toi elämään uutta sisältöä ja tietyllä tavalla uuden pakkomielteen) Eli toisin sanoen etsi mielihyvää muualta :)

On vaikea auttaa täysin tietämättä nitä taustoja, joita sinulla on - nämä kun ovat monesti syvemmällä kuin ihohuokosissa nämä asiat! Mikäli osaat hahmottaa, että asiaan liittyy syvällisempiä asioita, mutta et tiedä mitä ne ovat, niin neuvon käymässä juttelemassa.

Itse olen siis paranemaan päin... Vieläkin tulee hetkiä jolloin huomaan taas ajautuneeni tuohon pakko-oireeseen, mutta koska osaan ajatella syitä sen takana, minun helpompi keskeyttää toimintani. Arpia on vieläkin ja hyvänä estona toimii nykyisin järkyttävän kallis kosteusvoide jota laitan iltaisin HETI pesun jälkeen - ei tee mieli haaskata voidetta sillä että menee heti likaamaan naamansa! :)

Tsemppiä sinulle syiden löytämiseen ja paranemiseen!