Hei !
Olen kahden lapsen äiti. Olen eronnut kaksi vuotta sitten. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen psykoosiin ja olin todella sekaisin. Nyt syön masennuslääkkeitä ja psykoosin esto lääkettä. Olen edelleen masentunut ja aamut ovat yhtä painajaista. Itsemurha käy mielessäni lähes päivittäin. Onko kohtalon tovereita ?
Olen kahden lapsen äiti. Olen eronnut kaksi vuotta sitten. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen psykoosiin ja olin todella sekaisin. Nyt syön masennuslääkkeitä ja psykoosin esto lääkettä. Olen edelleen masentunut ja aamut ovat yhtä painajaista. Itsemurha käy mielessäni lähes päivittäin. Onko kohtalon tovereita ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla on kyllä masis päällä,en haluis niitä lääkkeitä alottaa!!pelottaa koukkuunjäänti ja kaikki sivuvaikutukset ja muut. oon miettinyt tota psykoosia, onko tästä masennuksesta kuinka helppo siihen joutua? nykyään itkettää ja hermostuttaa,tulee raivareita ym. ei jaksa mitään eikä ketään, paitsi just vauvaa vaan. en tiiä mitä tekis!!neuvolapsykiatrille puolen vuoden jono, jolleki ois pakko päästä jutteleen!!mies kyllä on, mutta se ei oikee tajua tätä,luulee että tahallleen huudan ja raivoon, ja että suurinpiirtein vihaan sitä. vaikka rakastan niin pirusti ja pelkään että kohta se menettää hermonsa ja häipyy...itsaria en oo miettinyt vielä ainakaan, kun on tuo vauva olemassa. sen hymy aina vähän piristää. mutta olo on todella paha ja tuskainen..mitä lääkkeitä sinä syöt?tuliko sivuvaikutuksia? eikö tästä pääse eroon ilman niitä lääkkeitä? on niin vieras asia koko juttu. pelottaa!!mulle määrättiin seromex-nimisiä lääkkeitä.
jaksamista!!!!
Mulla on kans ollu vaikeeta lapsen syntymän (maaliskuu) jälkeen. Alussa kaikki tuntu olevan suht ok, mutta sitten n. kuukausi sitten tuntu kuin kaikki olis kaatunu päälle. Mulla ei oo oikeestaan yhtään kaveria, jolle puhua. Mies sanoo ettei neuvolassa kannata asiasta puhua, ettei se niille kuulu. Ei kai se tosissaan ota kuinka paha mun on olla.
Kuolemista oon ajatellu useinki, mutten siihen kykene (tiedän sen "entisestä elämästä"). Usein oon ajatellu myös lähtemistä- syyttäny miestä siitä että oon tällänen kun oon. Vaikka eihän se totta ole. Aina mielessä pyörii että miehellä olisi parempi jonkun toisen kanssa.
Kuinka te kaks mammaa saitte apua? Puhuitte neuvolakäynnillä? Tuntuu että on pakko päästä juttelee jolleki, ulkopuoliselle. Tuntuu että lapsen vauva-aika menee kokonaan hukkaan...
Psykoosista mulla on sellanen käsitys että se tulee ensimäisten viikkojen aikana, jos on tullakseen, ja on erittäin harvinainen. "Mömö" syö vain lääkkeitä jotka on sinulle määrätty. En usko että niihin jää kovinkaan helposti koukkuun. Ja kaikkihan on sun tilanteen helpotukseksi!
Voimia teille molemmille!
en oo vielä kellekään puhunut, paitsi terveyskeskuslääkärille. se pisti nyt eilen mulle lähetteen mielenterveystoimistoon, vaikka se on kuulema vähän väärä paikka synnytysmasentuneelle. mutta sieltä kautta voi sitte päästä pikemmin sinen "oikeeseen". eli neuvolapsykologille. en tiiä. mietin vaan että jos sais nukkua edes yöt niin ehkä sitä ois olo toinen..mutta kun likka syö 3 tunnin välein,ja ei tuo ukko noussu taaskaa viime yönä vaikka puhe oli..sitten JOS ei unella menis ohi niin aloittaisin ne lääkkeet. taas oon vaan yövaatteet päällä,ei mitään mielenkiintoa pukea, käydä suihkussa,syödä..päivällä meillä ei nukuta,likka nukkuu vaan tunnin tirsoja. en tiedä. jos menis jonnekin yöksi, mutta kun ihmiset vois "ihmetellä". omia sukulaisia ei täällä asu, asuu vaan äijän. kaipa tää tästä. jotenkin "helpottaa" lukea ettei ole ainoa joka tästä kärsii!!mutta kaikki me tästä selvitään!!pakkohan meidän on!!eikös niin tytöt!voimia!!
Olen yh, mutta lapset jo 4 ja 7 ikäisiä. Sairastuin syöpään viime maaliskuussa ja nyt sitten aina hoitojen välillä on parempiakin jaksoja. Tai pitäisi olla. Itsemurha käy mielessä ainakin 10 kertaa päivässä. Pelkään hallitsematonta ja kivuliasta loppua. Lapsilleni en kuitenkaan halua antaa mallia, jossa ongelmista päästään tappamalla itsensä. Tämä elämä on kuljettava loppuun asti, silloinkin kun peli on jo menetetty.
..nyt melkein nolottaa oma marmatus ja lääkkeiden pelko. voimia sinulle!!toivottavasti syöpäsi saadaan parannettua!!en uskalla edes ajatella millaista sinulla on! oman olon kanssa jaksaa kuitenkin jotenkin kunhan saa nukuttua vaan!yritä jaksaa!!aurinkoisia hetkiä lasten kanssa!!
kuule meistä jokainen pienen lapsen äiti on joskus masentunut.mutta kuoleman kanssa ei tarvii leikkiä.miten sä voit ajatella noin.mitä sun lapset sanois isompina kun kuulis että äiti on tehnyt itsarin.jostain kauttahan se selviäisi kuitenkin.äiti on aina lapsille äiti.mun mielestä mitään mieliala lääkkeitä ei kannattas syödä.niillä jäät koukkuun.keksi itelles joku kiva harrastus.ja annat välillä muksus hoitoon,meet vaikka käymään tansseissa.
Ja sä oot joku pelle feikki!! Ja mieliala lääkkeisiin ei jää koukkuun..
mä itse "kuuntelin" kasvavaa pahaa oloani synnytyksen jälkeen 1,5v. Viime viikolla uskaltauduin soittamaan lääkäriin, joka antoi puh.nron psykiatriselle puolelle. ja sain ajan kiirellisenä jo viikon päästä. eli maanantaina pääsen keskustelemaan asioista ja päätämme lääkityksestä. minkä todellakin aion ottaa, koska uskon ja TIEDÄN että se auttaa ja tekee minusta entisenlaisen, jollei "paremman" ihmisen. tämän odottelun ajan otan rauhoittavia 1-2 päivässä pitäen pahimmat ajatukseni ja itkukohtaukseni kurissa. NYT itse uskaltaneena olen sitä mieltä että reilusti vaan heti lääkärin puheille, jos alkaa tuntua pahalta! mitä kauemmin odotat, sitä syvemmälle uppoat ja myös lapsesi ja miehesi kärsivät!! tuntuu jo heti paremmalta kun uskalsin pyytää apua! voimia kaikille kohtalontovereille!!!!!!
Oletteko ottaneet yhteyttä Äimä ry:n? Sieltä saa vertaistukea... www.aima.fi