Tänään kun juttelimme... Voi miksi puhuin vain pinnallisia
työasioita... Olisin halunnut sanoa, että ihailen rohkeuttasi
suunnitella elämäsi suuntaa uudelleen. Ja että oma liittoni
on vain tyhjä kuori ja kulissi vaikka se ulospäin kiillotettu
ja tahraton onkin. Vihjailla yritin, suoraan en uskalla sanoa.
Olisin halunnut sanoa paljon muutakin, kuten jo paljon
aikaisemminkin.
Huono itsetuntoni pitää kuitenkin järjen tunteiden edellä.
Tunteeni sanovat että välillämme on sähköä, järkeni on ihan varma että olen vain kuvitellut omassa mielessäni kaiken.
Seurassasi on tuntunut niin hyvältä ensitapaamisesta lähtien.
Mutta ehkä tosiaan vain kuvittelen kaiken omassa päässäni ja kuvittelen ystävällisyytesi joksikin muuksi.
Järki pitää suutani kiinni ja tunteet ovat tuoneet sinut jo uniini...
työasioita... Olisin halunnut sanoa, että ihailen rohkeuttasi
suunnitella elämäsi suuntaa uudelleen. Ja että oma liittoni
on vain tyhjä kuori ja kulissi vaikka se ulospäin kiillotettu
ja tahraton onkin. Vihjailla yritin, suoraan en uskalla sanoa.
Olisin halunnut sanoa paljon muutakin, kuten jo paljon
aikaisemminkin.
Huono itsetuntoni pitää kuitenkin järjen tunteiden edellä.
Tunteeni sanovat että välillämme on sähköä, järkeni on ihan varma että olen vain kuvitellut omassa mielessäni kaiken.
Seurassasi on tuntunut niin hyvältä ensitapaamisesta lähtien.
Mutta ehkä tosiaan vain kuvittelen kaiken omassa päässäni ja kuvittelen ystävällisyytesi joksikin muuksi.
Järki pitää suutani kiinni ja tunteet ovat tuoneet sinut jo uniini...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Elämä on täynnä valintoja. Joskus jos valitsee väärin niin ei se estä tekemästä valintaa uudelleen oli tilanne sitten mikä vaan. Oman onnellisuuden eteen pitää uskaltaa avata suunsa. Sanoppa tuo seuraavalla kerralla.
Voi, se olisi helppoa sanoa, jos voisin uskoa siihen tunteeseen,
että välillämme on myös hänen puoleltaan muutakin kuin ystävyyttä...
Järki yrittää estää satuttamasta itseäni ja montaa muuta siinä
samalla.
Mutta, ne lukemattomat lempeät katseet, sanalliset vihjailut,
puhelujen pitkittyminen vaivihkaa... Voinko muka tosiaan kuvitella sen kaiken...
Jaksan vain toivoa että pian ollaan yhteydessä uudelleen,
jotta voisin olla rohkeampi...
Avaa se suusi, lähetä viestiä, ota yhteyttä! Elämä kuluu koko ajan, entä jos minäkin rakastan sinua.....
ehkä liittosi on kuivahko mutta tuskin olet sinne täysin järjelläkään päätynyt ja jos olet olen surullinen, niin surullinen puolestasi.Vaikka tiedäthän ja tiedäthän itsekin että mitä suurimmaksi syyksi tunteesi on juuri tuon tuntemisen kaipuun syytä ja se on ihan normaalia älä huoli tai syyllistä itseäsi siitä, älä myöskään katkeroidu.
jos olisin sulle erityinen ihminen arvostaisin sitä todella paljon mutta tiedän että olet sidottu ainakin nyt toisaalle, ystäviä voi koettaa olla ja katsoa löytyykö yhteyttä
älä vain murennu pysy lujana mutta tuntevana olet varmasti ihana ihminen
näin ? eikö töö koskaan lopu ?
syytä jättää kahdenkeskisiksi puhumisiksi oikean ihmisen kanssa ? Jos arvostaa,
eikö silloin puhu hänelle itselleen, eikä tuuleen tuntemattomille.?
Kaikkia asioita ei pidä selvittää yleisillä nettipalstoilla.
ruotiko TÄÄLLÄ KENENKÄÄN KUIVAA TAI MÄRKÄÄ LIITTOO TAI ELÄMÄÄ.
jokaisen täytyy ymmärtää että alotuksesta ei voi tuntee ketään.
hyviin käytöstapoihin kuuluu että toisen henk.koht. elämä ei kuulu näille sivuille vaan siitä puhutaan hänen kanssa kahden.
arvostusta ... toi on pahinta mitä voi tehä.opetelkaa ihmiset tietämään sanojen tarkotus.
Toisen avioliittoa saa märehtiä vain henkilön itsensä luvalla ja silloinkin yhdessä,
kasvotusten mutta ei koskaan näin. Nettipalstoille ei tuoda muiden asioita, ei ainakaan tällaisia. Miettikää hyvät ihmiset mitä kirjoitatte.
Joo nämä jutut voisi jorinoida jossain ihan muualla, jos sitten missään, kuuluvatko ne edes sinulle, tunnetko molemmat ihmiset? Ei ole asiallista sotkea tänne muita kuin omat asiansa, jos niitäkään. Jos olet rakastunut varattuun, niin silloin varmaan pidät hänestä niin paljon, että annat elää rauhassa omaa elämäänsä ja toivot hänelle vaan parasta. Sellainen kunnia, että tavoittelisi/ toivoisi toisen liiton hajoamista, on kyllä tosi kyseenalaista, Silloin ei ole kyse rakkaudesta, vaan ihan jostain muusta.
Tunteille ei voi mitään, mutta sille voi mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. No eipä näitä juttuja kannata niin tarkkaan pohtia, täällä kaikki pelkkää potaskaa enemmän tai vähemmän.
Meneekö miehelle vai naiselle tämä? :)
Miehelle menee...
ja te kaikki vastanneet sit juttelitte hänen, ap n, kanssa justeensa eilen ?
miten ette sillon selvittäneeet näitä sen ittensä kanassa `?``
Toinen osapuoli on siis jo kauan sitten eronnut. Siitä tuli puhetta vasta nyt
hänen kanssaan.
Kenenkään liittoa ei täällä ole ruodittu, mitä nyt muutaman sanasen kirjoitin omastani!