Mä olen joutunu ilmeisestikin juuri narsistisen miehen uhriksi seurustelu suhteessa ollessani. Onneksi tajusin jättää hänet vaikka se oli äärettömän hankalaa sillä hän ei tehnyt sitä helpoksi.
Olen eron jälkeen yrittänyt selvitä parhaani mukaan yksin niiden kokemusten kanssa.. Mutta huomaan yhä selvemmin että hän onnistui todella pahoin haavoittamaan minua. Itsetuntoa, minä kuvaa, luottamusta itseeni ja toisiin ihmisiin.. Koen usein pelkoa.. Näen usein painajaisia..
erosta on jo aikaa ja elämääni on tullut uusi mies.. en vain pelkoni takia pysty sitoutuun tai luottaan häneen. Paniikki iskee aina kun ajattelenkin että jos joudun taas kokeen saman... entä jos en vain tunnista taaskaan ajoissa väärää miestä..
Kertokaa miten te pääsitte yli narsistin tekemistä haavoista? Kauan se vei? Pystyittekö sen jälkeen normaaliin suhteeseen?
Olen eron jälkeen yrittänyt selvitä parhaani mukaan yksin niiden kokemusten kanssa.. Mutta huomaan yhä selvemmin että hän onnistui todella pahoin haavoittamaan minua. Itsetuntoa, minä kuvaa, luottamusta itseeni ja toisiin ihmisiin.. Koen usein pelkoa.. Näen usein painajaisia..
erosta on jo aikaa ja elämääni on tullut uusi mies.. en vain pelkoni takia pysty sitoutuun tai luottaan häneen. Paniikki iskee aina kun ajattelenkin että jos joudun taas kokeen saman... entä jos en vain tunnista taaskaan ajoissa väärää miestä..
Kertokaa miten te pääsitte yli narsistin tekemistä haavoista? Kauan se vei? Pystyittekö sen jälkeen normaaliin suhteeseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Pystyittekö sen jälkeen normaaliin suhteeseen? "
En ole "pystynyt". Tosin elän muuten suht`koht` mukavaa elämää. Olen myös ajatellut, että miten mahtaa joku sitten aikanaan pystyä siihen rooliin. En ole edes ajatellut aloittaa suhdetta, kun on edellisenkin käsittely kesken. Pystyn itse rakastamaan, enkä aio ollenkaan "ottaa" ketään sellaiselle paikalle, joka ei ole "turvallinen". Eli vanha suhde riittävään käsittelyyn, ja jos siihen menee aikaa, ehkä vuosi poikineen, siihen menee vuosi poikineen.
Ei kai tällaisessa voi olla kalenteria ja päivämäärää?
Pelkäsin myös ilmiötä "entä jos en tunnista". Nyt olen kuitenkin tavannut niin monia noinniinkun muuten elämässä, että uskon jo näkeväni. Eli suosittelen käyttämään aikaa ja harjaannuttamaan silmää. Kun ei ole rakastunut, näkökyky on parempi.
." En ole edes ajatellut aloittaa suhdetta, kun on edellisenkin käsittely kesken"
Täh...mitä sinä ny höpiset tässä...kun juurkin kerroit olevasi tyytyväinen ja onnellinen, tapailevasi kivan oloista miestä...ja suhteestanne kerroit tyyliin että se on vuosisadan rakkaustarina, rakastat kumppaniasi, ja koet että olette elämän lahja toisillenne...
Käsittääkseni tuo kaikki koski sitä nimenomaista ihmistä jota ensin nimittelit narsistiksi ja ties miksi...
Noh...tuolla toisaalla tuo jo tulikin...että olet onnellinen narsistisi kanssa...suhteenne elää ja voi hyvin ...siltä osin mitä siltä haluatkin..
En ny edes ymmärrä miksi haluaist muunlaista suhdetta...tilanteessa jossa koet itse olevasi onnellinen...ja nautit kumppanistasi itsellesi sopivin annoksin...
"Niin, voin kyllä olla onnellinen N:nkin kanssa, on ilmennyt. Mutta vaatii varmaan valtavia aivoponnisteluja, jos aikoo tajuta, että hän on elämässäni tietynlaisessa roolissa, ja voin sanoa, että se paikka voi käydä ajanmittaan tuuliseksi. Kun ystävämäärä lisääntyy minulla, lisääntyy myös tarjokkaiden määrä. Enkä tiedä, tarvitsenko välttämättä kumppania. Onhan mahdollista elää myös yksin. Usea ihailija saattaa markkeerata enemmän kuin yksi mies.
Eli kun hän on itse päätynyt häsläämisensä seurauksena ykköspaikalta, sydämeni valitusta "kivanoloiseksi kaveriksi", mihin hän vielä saattaakaan yltää. No minulla ei ole kiirettä. Nautin elämästä ja hänestäkin. Sopivin annoksin"
En tiedä kenelle nämä kaksi viimeistä kommenttia oli tarkoitettu mutta selvennän omasta puolestani että en seurustele enkä ole pystynyt siihen sen jälkeen kun erosin narsistin ominaisuuksia paljon omaavasta entisestäni.
Kerroin että olen tavannut uuden miehen. Ja molemin puolista kiinnostusta löytyy mutta mä pidän välit etäisinä ja kaveri tasoisina..
Treffi kutsuja on tullut kyllä aikaisemminkin ja joka kerta kun vähänkin välit lähtee meneen kaveri tasoa syvemmäksi niin mä vedän jarrut päälle. Sulkeudun ja koen voimakasta ahdistusta sekä paniikkikohtauksia...
eli en siis meinaa mitenkään kyetä samanlaiseen normaaliin suhteeseen mitä mulla oli ennen kuin tämän narsistisen miehen kanssa aloin seurusteleen.. ja lopulta sitten erosin.
Ei sitä koskaan täysin eroon pääse ainakaan henkisesti, mutta aika parantaa aivan samalla tavalla kuin missä tahansa tragediassa.
Itselleni kaikkein parasta lääkettä oli se, että uppouduin harrastuksiini sellaisella voimalla, että jäi vähemmän aikaa menneen vatvomiseen.
Minä itse tulin siihen tulokseen, että en rupea enää parisuhteeseen. Minulla on mies ja nais puoleisia ystäviä, joiden kanssa voin tehdä aikuisten juttuja kuten käydä leffassa ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu riittävän.
Tietysti ajat muuttuu ja mielikin voi muuttua, mutta tällä hetkelä tunnen näin. Päätös oli myös sillä tavalla helpottava, että pystyin mieltämään, että rakennan elämää itseäni varten, en muita, samalla katosi tarve hakea seuraa... se oli tosi helpottavaa.
Anteeksi antaminen on myös tärkeätä itsensä kannalta ja kun mieltää, ettei ollut tekemisissä aikuisen ihmisen kanssa vaan pikkulapsen, joka on omien traumojensa vanki, niin ei se sitten lopulta niin vaikeaa ollutkaan.
On myös tärkeätä, että saa purettua sen vihan, joka on kertynyt suhteenne aikana sisälle. Se viha voi olla kätkeytyneenä hyvinkin sisälle.
Suosittelen myös terapiassa käymistä, se voi olla paljon tärkeämpi asia, kuin voit kuvitellakkaan.