Jouduin kiusatuksi omalla rauhanyhdistyksellä.
Aiemmin kuuluin tiiviisti porukkoihin ja minulla oli paljon ystäviä. Vapaa-ajallakin pidimme paljon yhtä.
Eräs suuri murros sai elämäni repaleiseksi, jonka takia masennuin syvästi sillä seurauksella, että minusta tuli varautuneempi. En jaksanut myöskään olla kovin iloinen. Aloin vähitellen menettämään ystäviä. Lopulta sain olla totaalisen yksin ry:llä. Ihmiset rupesivat karttelee mua. Minua ei tervehditty. Vaikka itse hakeuduinkin ystävien viereen seurapenkillä, mua katottiin, ku vierasta sikaa.
Ymmärrän osin syyn, miksi mua kohtaan käyttäydyttiin noin. Mulla ei ollut mitään annettavaa ja olin hyvin vaivautunut tämän vuoksi.
Kun yritin jutella kavereille, sekoilin sanoissa ja mulle naurettiin sen johdosta ivallisesti. Minusta rupesi liikkuu pahan suopia juoruja siionissamme.
Yhtä ystävääni en kuitenkaan menettänyt. Hän kertoi lopettaneensa seuroissa käymisen. Syyksi hän kertoi sen, että siellä vaaditaan ihmisiltä paljon. Niillä, jotka ovat jossain epäonnistuneita, tai jotka ovat uupuneita, heistä puhutaan paljon pahaa ajattelematta ollenkaan heidän taustojaan. Hän avasi minulle myös sen, että hän oli kuullut myös minusta paljon pahaa. Oli mm. kerrottu, että oon hyvin epäjohdonmukainen puheissani. Puheeni on äärimmäisen epäselvää, ja että se on nyt vain sellainen luuseri tms.
Tämä ystäväni on nyt sanonut, että uskoo toisin, mitä rauhanyhdistyksissä nykyisin opetetaan. Tämän kans ystävyyssuhde syveni ja lopulta ajauduin itsekin rauhanyhdistyksen piiristä pois. Koimme ystävän kanssa jotenkin jäävämme tyhjän päälle. Sitten keksimme, että voimme liittyä johonkin harrastekerhoon, josta voimme saada lisää ystäviä. Näin päätimme toimia ja emme ole katuneet. Auta armias, jos mulla ei olisi ollut tätä rakasta ystävää. Silloin olisin täysin yksin! Silloin ehkä olisin joutunut turvautuu uskontojen uhrien tukeen.
Jos olet menestyvä, menestyt myös rauhanyhdistyksen piirissä. Jos taas olet elämän kolhima, ehkä jopa vailla ystäviä, rauhanyhdistykset eivät ole sinun paikka. Sinne ei todellakaan kannata astua niiden, jotka ovat epäonnistuneita elämässä.
Vaikka ystäväni ja minä ajauduimme rauhanyhdistyksen piiristä ulos, olemme silti edelleen vanhoillislestadiolaisia ja olemme säilyttäneet elävän uskon! Siitä kuuluu kiitos yksinomaan Taivaalliselle Isällemme!
Aiemmin kuuluin tiiviisti porukkoihin ja minulla oli paljon ystäviä. Vapaa-ajallakin pidimme paljon yhtä.
Eräs suuri murros sai elämäni repaleiseksi, jonka takia masennuin syvästi sillä seurauksella, että minusta tuli varautuneempi. En jaksanut myöskään olla kovin iloinen. Aloin vähitellen menettämään ystäviä. Lopulta sain olla totaalisen yksin ry:llä. Ihmiset rupesivat karttelee mua. Minua ei tervehditty. Vaikka itse hakeuduinkin ystävien viereen seurapenkillä, mua katottiin, ku vierasta sikaa.
Ymmärrän osin syyn, miksi mua kohtaan käyttäydyttiin noin. Mulla ei ollut mitään annettavaa ja olin hyvin vaivautunut tämän vuoksi.
Kun yritin jutella kavereille, sekoilin sanoissa ja mulle naurettiin sen johdosta ivallisesti. Minusta rupesi liikkuu pahan suopia juoruja siionissamme.
Yhtä ystävääni en kuitenkaan menettänyt. Hän kertoi lopettaneensa seuroissa käymisen. Syyksi hän kertoi sen, että siellä vaaditaan ihmisiltä paljon. Niillä, jotka ovat jossain epäonnistuneita, tai jotka ovat uupuneita, heistä puhutaan paljon pahaa ajattelematta ollenkaan heidän taustojaan. Hän avasi minulle myös sen, että hän oli kuullut myös minusta paljon pahaa. Oli mm. kerrottu, että oon hyvin epäjohdonmukainen puheissani. Puheeni on äärimmäisen epäselvää, ja että se on nyt vain sellainen luuseri tms.
Tämä ystäväni on nyt sanonut, että uskoo toisin, mitä rauhanyhdistyksissä nykyisin opetetaan. Tämän kans ystävyyssuhde syveni ja lopulta ajauduin itsekin rauhanyhdistyksen piiristä pois. Koimme ystävän kanssa jotenkin jäävämme tyhjän päälle. Sitten keksimme, että voimme liittyä johonkin harrastekerhoon, josta voimme saada lisää ystäviä. Näin päätimme toimia ja emme ole katuneet. Auta armias, jos mulla ei olisi ollut tätä rakasta ystävää. Silloin olisin täysin yksin! Silloin ehkä olisin joutunut turvautuu uskontojen uhrien tukeen.
Jos olet menestyvä, menestyt myös rauhanyhdistyksen piirissä. Jos taas olet elämän kolhima, ehkä jopa vailla ystäviä, rauhanyhdistykset eivät ole sinun paikka. Sinne ei todellakaan kannata astua niiden, jotka ovat epäonnistuneita elämässä.
Vaikka ystäväni ja minä ajauduimme rauhanyhdistyksen piiristä ulos, olemme silti edelleen vanhoillislestadiolaisia ja olemme säilyttäneet elävän uskon! Siitä kuuluu kiitos yksinomaan Taivaalliselle Isällemme!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse vl-lapsena ja nuorena muistan, kuinka vapaiden suuntien uskoon tulleet entiset vangit ja narkkarit kävivät kouluissa kertomassa uskostaan ja itse mietin ettei tuollaiselle ihmiselle kukaan Ry:lä edes puhuisi... Mietin tosissani sitä, että usko on pelastanut tuon miehen, vaikka se on pelkkää omavanhurskautta, kuten seuroissa aina opetettiin, vaikka nämä ihmiset olivat oikeasti iloisia ja turvasivat Jumalan johdatukseen elämässään.
Jeeesus oli ja on kiusattujen ja vainottujen sekä elämänkolhimien ystävä. Paikassa, jossa on Jeesus läsnä, voi aina olla turvallisin ja tyytyväisin mielin.
Ry:lä kaikki puolestaan ovat kiusaajien ja vainoajien "ystäviä", eli vaikenevat ja antavat kiduttamisen sekä nöyryyttämisen jatkua vaikka vuosikausia, kunhan eivät itse joudu tähän johdon silmätikun osaan.
Toimiiko Jumalan Rakkaus noin? Ei aivan varmasti toimi!
Menestysteologiaa. VL-kristillisyydessä on piirteitä menestysteologiasta. Jos menestyt, niin se on merkki, että olet vanhurskas. Virallisesti näin ei sanota, mutta tämän voi aistia ja kokea. Menestystä voi osoittaa esimerkiksi menestymällä työelämässä, terveydellä, lapsimäärällä jne. Reformoidusta kristillisyydestä on menestysteologia alunperin lähtenyt. Mutta VL-kristillisyys on minusta lähempänä reformoituja kuin luterilaisia.
Yllättävän monet nk. superuskovaisista eli liike-elämässä menestyneet suurperheiden isät ovat paljastuneet aivan muuksi kuin on yleensä luultu -on rakastajattaria ja juhlimista salassa jne...
Tässä suhteessa vl-uskonnon menestysteoria "hieman" ontuu.
Jos olet hyväksi käytetty niin voi voi.
Mun tutut pf uhrit jotka ry:llä yleisesti tiedetään on kaikki kieltänyt uskonsa.
Vielä on muutama uhri joista ry:llä ei tiedetä ja heillä on varmaan kova pelko koska paljastuvat ja ns. ajojahti alkaa. Eli uhrit menettää kaverit ja tutut ym.
Lisäksi uhrit saa ns. apua mutta auttajat onkin jonkin sortin vakoojia jota raportoi johtokunnalle ja sieltä kaikki uhrin ongelmat leviää juorumyllyn kautta kaikkien tietoon.
Mehän ollaan parempia kuin muut (=lue epäuskoiset) jopa suviseurasaarnoissa tätä korostetaan joten heikot voi häipyä.
Näistä ei uskalla tuolla ry:llä ruveta puhumaan koska joutuu itsekkin todella vaikeuksiin. Mutta tuntuu niin pahalta sivusta seurata tätä menoa.
Näinhän se yleensä on, että lapsena raiskatut vl-perheiden lapset lähtevät yhteisöstä. Eikä mikään ihme, sillä vl-yhteisössä ei kertakaikkiaan ole sijaa vl-pedofilian uhrille. Jos vaikenet ja onnistut salaamaan asian koko elämäsi, olet ok, mutta jos asia jotenkin paljastuu tai vaikkapa teet rikosilmoituksen ja uskovainen lapsenraiskaaja joutuu edesvatuuseen, sinut syyllistetään!
Kun sanoit että sinulla ei ollut enää kuin tuo yksi ystävä niin hyvä tietenkin että on edes se.
Mutta jos sanot että sinulla ei ollut kuin vain yksi ystävä, niin epäilen että sinä olisit voinut saada myös Rauhanyhdistyksellä lisää ystäviä jos olisit huomannut joitakin muita ihmisiä jotka olivat samassa tilanteessa kuin sinä. Minä en usko että teidän paikkakunnan Rauhanyhdistyksellä ei olisi ollut ketään muita yksinäisyyttä potevia kuin sinä ja ainoa ystäväsi, ainakaan jos se ei ole aivan pieni siioni.
Halveksitko sinä itse jonkin tyyppisiä ihmisiä ja kartat sellaisten seuraa. Olisitko sinä voinut olla ystävä jollekin toiselle joka myös kärsii yksinäisyydestä Rauhanyhdistyksen piirissä.
En usko myöskään että olisit harvinainen tapaus siinäkään mielessä että sinusta puhuttiin pahaa Rauhanyhdistyksellä. Melkein kaikistahan joskus puhutaan sielläkin pahaa. Ihmisiä - syntisiä ihmisiähän uskovaisetkin ovat ja uskovaisten joukossa on yleensä aina myös niitä jotka vain teeskentelevät uskovaista, mutta käytöksellään ja pahanpuhumisellaan osoittavatkin olevansa kuolleen uskon tilassa.
Rauhanyhdistyksellä saisit kuulla Jumalan valtakunnan evankeliumia. Sinun ei pitäisi eristäytyä pois uskovaisten yhteisestä seuranpidosta, sillä se on eriseuran synti joka on lihan synti - kuoleman synti. Myös Rauhanyhdistyksellä voit todennäköisesti tavata yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä joille sinä voit olla lähimmäinen ja ystävä. Rauhanyhdistyksellä saat kuulla myös Jumalan valtakunnan evankeliumia, vaikka sinulla ei olisikaan siellä yhtään ystävää. Sinun ei tarvitse mennä kenenkään viereen, vaan jos siltä tuntuu niin saat ihan vapaasti mennä yksinkin seurapenkkiin istumaan kuunnellaksesi ja uskoaksesi Jumalan sanan ja evankeliumin.
Vaikka olisitkin yksinäinen niin voit olla ystävä toisille yksinäisille Rauhanyhdistyksellä ja muuallakin. Vaikka ei olisikaan ketään joka hyväksyisi sinua ystäväkseen (jos toiset yksinäisetkään eivät hyväksy sinua ystäväkseen) Rauhanyhdistyksellä, niin saat tulla yksinäisenäkin Jumalan ja Jeesuksen luokse. Synninpäästöä sinulta ei kuitenkaan kielletä, sillä sen saa uskoa jokainen omalle kohdalleen Jumalan lasten julistamana esimerkiksi seurapuheenkin yleisestä julistuksesta vaikkapa Internetinkin kautta.
Internetin lisäksi sinun on kuitenkin tärkeää käydä myös seuroissa, sillä siellä sinulla on velvollisuutesi täytettävänä (ei autuuden ehtoina, mutta elävä usko ohjaa rakkauden tekoihin) toisille yksinäisille pitämässä seuraa ja tarvittaessa saat itsekin julistaa toisille evankeliumia jos on joku väsynyt tai vikaan joutunut matkalla. Ja myös on velvollisuutesi käyttää Kristuksen kirkkolakia jos näet jonkun toisen uskovaisen tai uskonsa teoillaan kieltäneen tehneen syntiä. Näin voit pelastaa lähimmäisesi sielun helvetistä ja pestä pois syntien paljouden.
Siinäkin asiassa kun olet kuullut ainoalta ystävältäsi että sinusta oli Rauhanyhdistyksen piirissä pahaa puhuttu, niin Kristuksen kirkkolaki kehoittaa sinua NYT kysymään siltä ystävältäsi että keitä ne olivat jotka sinusta olivat pahaa puhuneet. Sitten sinun tulee Kristuksen kirkkolain mukaisesti ottaa kukin heistä yksitellen puhutteluusi ja kehoittaa heitä tekemään siitä asiasta parannuksen ja myös sinun syrjimisestäsi ja hylkimisestäsi jos he ovat sellaiseenkin syyllistyneet. Elleivät he tunnusta menetelleensä väärin ja synnillisesti, niin pyydä yksi tai kaksi uskovaista mukaasi ja mene hänen/heidän kanssaan jatkamaan sen langenneen nuhtelemista. Ellei hän taaskaan tunnusta syyllisyyttään kyseisissä asioissa ja tee parannusta, niin kerro asia koko seurakunnalle tai ainakin Rauhanyhdistyksen johtokunnalle, sillä johtokunta on myös sielunhoidollisessa vastuussa siionissa yhdistyslain mukaisesti omaamansa päätösvallan takia, vaikka se ei olekaan mikään Jumalan valtakunnan huoneenhallitus.
Ellei paikallisseurakuntanne ota asiaa Kristuksen kirkkolain mukaiseen käsittelyyn asiaan kuuluvalla tavalla, niin se syyllistyy syntiin Kristusta vastaan . Siinä tapauksessa sinun täytyy kertoa asia koko maailman laajuiselle Pyhähenkiseurakunnalle. Vaikka vain pieni vähemmistö esimerkiksi vain yksi uskovainen tottelee sinua, tai ei kukaan, niin määrällä ei ole merkitystä jos sinä olet asiassa oikeassa, sillä se olisi vain merkki siitä että kaikki muut ovat kuolleen uskon tilassa ja vain teeskentelevät uskovaista. Silloin sinun täytyisi julistaa kaikki toiset "uskovaiset" (kuollut usko) saatanan haltuun Kristuksen kirkkolain mukaisesti, että he saattaisivat ehkä sitten hoksata menettäneensä elävän uskon että he ehkä sitten tekisivät parannuksen.
Jos sinusta pahaa puhuneet eivät sittenkään nöyrtyisi parannukseen, vaikka seurakunta (Jos sinä olet ainoa uskovainen niin sinä edustat yksin Jumalan ja Kristuksen kanssa Pyhähenkiseurakuntaa.) nuhtelisi heitä, niin sinun täytyy sitten pitää heitä pakanana ja publikaanina, joka on sama asia kuin saatanalle heittäminen. Mutta jos he (tai joku heistä) nöyrtyvät parannukseen niin sinä olet "veljesi voittanut" mikä tarkoittaa sitä että sinä olet voittanut hänet pois Saatanan hallusta Kristuksen haltuun uskonveljeksesi. Ja myös pessyt pois heidän syntiensä paljouden ja Helvetin heiltä sulkenut ja taivan heille avannut Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista kautta ja Herramme Jeesuksen Kristuksen sovintotyön kautta Golgatan keskimmäisellä kummulla. AAMEN HALLELUJA!!!
on niin paljon täynnä "tekosyntejä."
VL-velimies ei ole vieläkään tajunnut saatikka ymmärtänyt sitä, että on täysin turhaa
odottaa anteeksipyyntöä tai edes jonkinlaista katumista kaikenlaisten pahojen puheiden pitäjiltä. Lahkossanne sisällä tuon kaltainen luonnevikaisuus on
täysin normaalia.
Eihän SRK:n johtokaan nöyrtynyt pyytämään anteeksi pedofiilian uhreilta - tekivät parhaansa tekojen salaamiseksi. Kaikkinainen kieroilu ja valehtelu on suorastaan lahkonne peruspilareita.
VL-velimies feikkaa täyttä häkää ja kouransilmään naureskelu kuuluu tänne asti :))))
Olen kokenut samantapaista.
Kerrottakoon, että olen nuori ja vanhoillislestadiolainen. olen pienstä pitäen ollut ujo, luultavasti ihan oman menneisyyteni takia. Olen siis joutunut kokemaan kovia jo pienenä ja minut on pakotettu kasvamaan nopeasti, ottamaan vastuuta liian aikaisin. Kaiken tämän takia minun on ollut vaikeaa olla ihmisten kanssa. Minun on vaikea uskoa että minun kanssa on mukava olla. Tämä saa minut joskus käyttäytymään hassusti. Olen nuorempana liikunut ahkerastikin, minulla on ollut ystäviä ja kaveriporukoita. En vain koskaan ole tuntenut itseäni rennoksi suurissa kaveriporukoissa. Olen nyt kahdessakymmenessä ja ystäväni alkavat kaikki seurustelemaan ja monet ovat jo naimisissa. Yhtäkkiä huomaan olevani täysin yksin. Kukaan ei ota yhteyttä, vaan minun täytyy olla se, joka soittaa/tekstaa. Seuroissa on vaikea käydä, sillä heikkona en kestä katsella kaikkia "vanhoja" ystäviä, ketkä ei edes tervehdi minua! Muutaman ystävän aina kuitenkin tapaan ja jutellaan, mutta olen todellakin se toinen vaihtoehto. Monesti myös kuulee että "ajattelin sua just eilen, meinasin soittaa mut ei vaan saanu aikaseks". Yritän tuolloin vain hymyillä, vaikka sisimmässä olen aivan murtunut. kun halusin pitää lomaa ja mennä ulkomaille, yritin saada jotakin ystävää lähtemään mukaan. Lähetin monelle mukavan viestin ja pyysin heitä mukaan lomamatkalle. Kaikki nämä ystävät oikeasti oli ystäviäni, joita todellakin uskalsi pyytää ulkomaille. KAIKKI kieltytyivät. Enää en uskalla ottaa yhteyttä. Kerrankin eräs ystävistä sanoi että on nyt lomalla muualla päin Suomea, mutta ottaa yhteyttä, kun tulee takaisin. Tuota yhteydenottoa ei ole koskaan kuulunut.
Joskus minusta tuntuu että tämä yhteisö on vain vahvoille ja tietyllä tavalla sosiaalisille ihmisille. Jos jollakin menee heikommin, hänet viskataan ulos, unohdetaan. Kuitenkin haluan säilyttää oman uskoni ja haluaisin käydä myös seuroissa, mutta tällä hetkellä se ei tunnu hyvältä.