Peltsi Peltolan Lappi, kivoja luontokuvia TV-2

Kokemuksesta voin kertoa että Lapin kuume iskee varoittamatta.
Ensikäynti Suomutunturille syyskuun puolen välin paikkeilla, siitä on hyvin kauniit muistot miten iltayöstä olimme koko porukka revontulia ihailemassa.
Seuraavana aamuna läksimme haltioissamme 'vain aamulenkille' ja siitä tulikin samalla päivä lenkki, ei sentään onneksi iltalenkkiä.
Maastoruska joka oli riemukkaissa väreissä, sitä kuvaten ja nauttien aivan kaikesta emme oikein muistaneetkaan mistä tulimme.
Maastossa kun polveili polkuja sinne tänne ja paluu ei sitten onnistunut omin konstein.
Saimme kyydin mökiltä jonne lopulta 'eksyimme', komea pytinki ja kaikkien ainakin etelä suomalaisten tuntema liikemies perheineen onneksi oli lomilla ja vei meidät autolla takaisin omaan majapaikkaan.
Emme siitä harhailusta säikähtäneet vaan päin vastoin, joka päivä lenkkejä maastossa ja opimme ottamaan maastomerkkejä.
Lapinluonnossa on jotain taian omaista se lumoaa kai jokaisen, palattava on, ja tulikin palailtua.
Se suunnaton avaruus, tunturien laeilta näkyy uusia kutsuvia maastoja, tunturipuroista saa raikasta vettä virkistymiseen ja ne maisemat hivelee sielua myöten.
Porolaumoja saa maantiellä varoa, autoa eivät pelkää ja äänimerkkiin reakoidaan vain nostamalla päätä.
Eipä siellä ihmisillä ole kiire, kaikilla on aikaa jutteluun ja jopa siinä jutellessa kahvitkin tulee kuksassa, elämä siellä tuntuu jotenkin 'normaalilta'.
Kaukaisin reissuni on Hammerfestiin, ja vastasi tarkoitukseen miksi sinne läksin ja yksin.
Viimeinen reissuni oli kesä kun eläköidyin, lähtisin vielä saas nähdä toteutuuko.

Niin ja Peltsi Peltolan reissua seuraan, hänellä on siellä kaksikin kulkuneuvoa ja ihan viisasta siellä kun välimatkat on useita poronkusemia.

Olen matkustanut Lappiin yleensä kevättalvella etelärannikolla niin tavanomaisia lumettomia, pimeitä talvia pakoon, aurinkoisille hangille virkistymään ja hiihtämään tavallista murtsikkaa omaan tahtiini. Muutaman kerran olen käynyt ruskamatkalla lähinnä valokuvaus mielessäni, näinä aikoinahan ruska yleensä puhkeaa loistoonsa. Maaruskan värit avoimessa laajassa maisemassa ovat kuin loputon värihehkuinen lämminsävyinen itämainen matto, riekonmarjan karmiininpuna hallitsevana , mustikanvarpuijen kellat ja punat kirjavoimassa. Muutama omastakin mielestä onnistunut otos on kehystettynä tässä työhuoneen seinällä.

Vesku Loiri on yksi Lapppiin hullaantuntuneita, Kuju Hyttinen toinen, laulumiehiäkin inspiroi Lapin taika. Turistirysien anti on aidosta Lapista kaukana , mutta onhan massamatkailussa kyse elinkeinosta pohjoisen Suomen ihmisille. Peltsinkin mielestä erämaan hiljaisuus on parasta antia, eihän siihen moottorikelkkojen pärinä sovi. Lapin hauen hän nostaa arvokalaksi toisin kuin lappilaiset itse. Siellä ymmärtää, mitä puhdas vesi tarkoittaa, tunturipuron vesi maistuu elämän eliksiirille suoraan kämmenkupista hörpättynä. Samaa hiljaisuutta ja avaruutta kokee purjehtiessaan avomerireittejä, mieli lepää ja uudistuu, kuulee omat ajatuksensa ja luonnon omat äänet, jotka puhuvat suoraan sieluun

.Eläimen kohtaaminen sen omassa elementissä on aina sykähdyttävää , täällä näen usein metsäkauriita ja nytkin olemme lähdössä viemään omenia niille metsään. Kamera mukana liikutaan, olen päässyt useinkin peuroja valokuvausetäisyydelle. Syömäjäljistä päätellen käyvät ketutkin omenilla herkuttelemassa. Sain viisikymmenvuotislahjaksi kettu-akvarellin, se oli vartavasten tilattu paikalliselta taiteilijalta - kettu on niin kaunis ja viisas, kansansatujen selviytyjä. Muistelen, että texin eräässä taulussa oli kuvattu metsäneläinten juhla , kettu siellä loisti punaturkissaan.

Ruskan ensi merkit ovat täälläkin nähtävissä , villiviinin viininpuna ja pensasmustikoiden punakelta aloittavat pihamaalla , muutamissa vaahteroissa väriläikkiä.

Olipa hienoja luontokuvauksia,mukana samosin huonoilla kipeillä polvillani,lisää tämänlaatuista tekstiä rauhoitaisi raiteiltaan meneen palstan.

Itse olen lappia samoillut vain kesäisin,jolloin mäkäräistenarmeijja pommittaa täysillä hillasuolla.Huomaan,että minun vereni on sitä halutuinta,koska toisten mukana kulkevien kimpussa noita otuksia huomattavasti vähemmän.
Olen kerrankin suosittu

Pidän todella paljon Peltsin Lappia ja Lapin luontoa esittävästä ohjelmasta, vahinko vain oli viimeinen jakso tällä kertaa.

Peltsin retket Lapin luonnon keskellä toivat esille, miten pieni on ihminen luonnon voimien edessä. Virtaavassa, koskisessa joessa vene oli kuin lastu laineilla, tyrskyt löivät yli veneen, matkaajat märkinä kauhoivat viimeisetkin voimanrippensä koottuina venettä eteenpäin luotsatessa. Näissä kohtauksissa luonnon voimat näyttivät ihmisvoimien rajallisuuden, luonnon voimien ehdoilla porukka selviytyi taas uusiin koitoksiin.

On ilmeistä mahtavista, vaarallisistakin tilanteista Lapin luonnonvoimista selviytymisessä reissaajille jää paljon mietittävää elämän selkäreppuun. Koettelemuksista joihin on tietoisesti hakeuduttu ja selviydytty antaa päivittäisen elämän vastoinkäymisiin elinvoimaa.

50 olin elämänpyörteissä löysin Lapin luonnon ja shamaanit, sanon onnekseni. Monien vuosien ajan ruska-aikaan ja keväthangille oli vetovoimaa ryhmien mukana. Joskus saatoimme istua pitkään kannon nokassa nokipannukahvia siemaillessa. Ajan taju hävisi, tilalla mietin luonnon moninaista kauneutta, sen antavaa mielenrauhaa sekä sisäistä voimaa selviytyä ongelmista.. Lappi oli silloin kotiapteekki, ei siihen muuta tarvittu.

Myös ne hurlum-hei illat Riemuliiterissä toisinaan olivat hauska piriste uuvuttavan hiihtoretken päätteeksi. Se oli silloin mutta nyt harvoin kun niille selkosille matkaan, aina tulee levollinen olo luonnon ehdoilla liikkuessa. Hiihto-, ja patikkamatkat ovat lyhentyneet mutta sama sisäinen fiilis on säilynyt.

Jos haluaa Lappiin, on mentävä ainakin
10-km. pikitiestä sivulle. Pikitien varressa
on elämä jopa hektisempää kuin Hesas-
sa. Mutta yleensähän Lappi on pelkkiä
mielikuvia ruskasta ja joutsenista.
Joo. Peltsi oli syvällisemmin kokenut.

Kävin eilen katsomassa Tie Pohjoiseen elokuvan, millainen Lappi sieltä kävi ilmi.
Hyviä roolisuorituksia tottakai parhaat näyttelijät ja juonta ei puuttunut.
Kaikenkaikkiaan suurin osa kuvattu maantiellä ja ihmissuhteita selvitellen loppuun saakka riitti mielenkiintoista seurattavaa.

Lapin keskusteluista tämä halu poiketa kinoon ja hyvä niin.

http://areena.yle.fi/tv/2150707

pelleilyähän tuo on on kaupunkilaisilta kiroiluja heti kun tökkääpi vähän ha painimaan aikuiset miehet kun kalaa ei tuu