joka riemuitsee syksyn lehdistä. Onnellisena muistamatta katoavaisuutta.
Riemuitsin hänestä
kuin lapsi
6190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suloista. Ihanaa lukea tuollaista kirjoitusta täältä.
mihin katosi?
Hienosti tiivistetty. Tunsin samoin, vaikka myös tietoisuus kaiken katoavaisuudesta kolkutteli kannoillani. Se oli kaunista. Sitten jäin katsomaan kuinka hän sortui omaan keskeneräisyyteensä. Senkin jo aavistin. Olisin toivonut toisin, mutta nyt jo hymyilen. Sinulla on vielä matkaa kultaseni. Eikä siinä mitään, sait minut värisemään hetken.
Jumalauta miten ylpeä tyyppi! Kukaan jaksa tollasta paskaa
Nuoret miehet ja aikuiset naiset. Sellaista se on, pupuseni, sellaista se on. Ensin opetellaan syömään soseita ja vasta kun on vähän kasvettu opetellaan syömään perunoita. Ei ylpeyttä, realismia.
niin minäkin joskus, useampaan otteeseen mutta sitä sellaista ei en tiedä tapahtuuko enää...