Haluan tappaa itseni. Jotta pääsen näitä helvetin ajatuksia ja tunteita edes hetkeksi pois mä en vittu kestä enään kauempaa tuntuu niin helvetin ahdistavalta nyt on piste tässä näin oon 26 ja en aio elää yli 30 vuotiaaksi ja huomata et mikään ei oo muuttunut ja oon surkea keski-ikäinen nuljake muiden räsynukke ja yksinäinen turha yhteiskunnan elätti. Mun kaltaisille ihmisille ei oo tässä ajassa tai universumissa paikkaa, jos jossain on toinen ulottuvuus missä me voidaan toteuttaa itseämme tai missä ihmiset ei syntyis tämmösillä pakko ajatuksilla pää täytettynä niin se loisi lohtua tietää.
Ensimmäiset ja ainoat muistot lapsuudesta vain epätietoa, pelkoa, ajattelua, yksinäisyyttä, kaiken turhaksi ymmärtämistä, aikuisten ja aukroriteettien naurettavuuden tajuaminen vittu mä tajusin jo 6 vuotiaana ettei ole jumalaa ja kaikki elätte jossain toiveunessa samoin ku lapset tahtoo uskoo että on joulupukki ja itkette ja parrutte jos joku sanoo vastoin koska ootte kans niin pihalla kaikesta. Muutamat ihmiset tosin ymmärtää jotain ja uskaltaa olla tämän kanssa ja kunnoitan sitä se on helvetinmoista rohkeutta.
Kiersin maailmalla kahden vuoden ajan tajusin että ihmiset on kaikkialla samanlaisia. Kaikilla on oma tarinansa ja kaikki on ihan yhtälailla keskittyneitä siihen, hetken ajan välillä jotenkin se kupla hajoaa ja ne elää sinä hetkenä ilman että ne antaa sen mitä ovat kokeneet vaikuttaa. Mitä mä tästäkin edes kirjoitan, sain hyviä ystäviä mutta tapasin enemmän ihmisiä jotka ei edes uskalla katsoa tuntematonta silmiin ilman epäluuloa ja pelkoa.
Nyt varmaan ajattelet että minä ajattelen olevani parempi kuin muut, niin ajattelenkin myönnä jep se on totta. Mutta minä olenkin realisti ja kusipää, varmaan narsistikin kaiken paskan päälle. Tämä ei ole itsesääliä tämä on syvintä itsevihaa. Vihaan sitä että vihaan itseäni, hyppää nyt tästä ajatusrinkulasta ulos kun oot opetellut sitä pienen ikäsi.
Oon turhin ja paskin kaikista ihmisistä tässä maailman kaikkeudessa, niin helvetin yksin. Hain varsin kaljaa lähikioskista. Tiesin jo silloin että se oli paha idea, juoda nyt paskaan oloon JEP helvetin hyvä idea. No ei siinä mitään oon viimeksi juonut keskikesällä ja muutenkin harvoin. Tiedän et jos olis vahvempaa niin varmaan ottaisin miettimättä kahdesti ja turruttaisin mun pään haluaisin vaan olla jotenkin pakottaa ja sulkea kaiken mistä nämä ajatukset tulee ja tunteet AAAAAAAAAAAAAARGHT....
Nyt voin myöntää että myös itkeminen auttaisi, kyllä - mä tiedän mä haluaisin syvimmilläni ystävän mä tarvin olkapään mä haluaisin kertoa ja tuntea toisen ihmisen vierelläni. Mä en halua kuulla mitään paskaa, ei mitään sanoja...ehkä kuunneltais musaa pienellä mä vaan tahtoisin itkeä... elämä on jotenkin niin helvetinmoinen trippi että mä en halua sen silti viellä loppuvan. Jotenkin mä ajattelen silti et ehkä huomenna jotain tapahtuu, ehkä huomena aamulla mä herään, pukeudun, kävelen kodistani ulos ja katson taakseni ja nauran...nauran kaikelle vanhalle ja sille että tiedän että kaikki on nyt hyvin mun pää on kunnossa. Ei enään paskaa ja itse vihaa koskaan enään.
Kiitos ja hei.
Ensimmäiset ja ainoat muistot lapsuudesta vain epätietoa, pelkoa, ajattelua, yksinäisyyttä, kaiken turhaksi ymmärtämistä, aikuisten ja aukroriteettien naurettavuuden tajuaminen vittu mä tajusin jo 6 vuotiaana ettei ole jumalaa ja kaikki elätte jossain toiveunessa samoin ku lapset tahtoo uskoo että on joulupukki ja itkette ja parrutte jos joku sanoo vastoin koska ootte kans niin pihalla kaikesta. Muutamat ihmiset tosin ymmärtää jotain ja uskaltaa olla tämän kanssa ja kunnoitan sitä se on helvetinmoista rohkeutta.
Kiersin maailmalla kahden vuoden ajan tajusin että ihmiset on kaikkialla samanlaisia. Kaikilla on oma tarinansa ja kaikki on ihan yhtälailla keskittyneitä siihen, hetken ajan välillä jotenkin se kupla hajoaa ja ne elää sinä hetkenä ilman että ne antaa sen mitä ovat kokeneet vaikuttaa. Mitä mä tästäkin edes kirjoitan, sain hyviä ystäviä mutta tapasin enemmän ihmisiä jotka ei edes uskalla katsoa tuntematonta silmiin ilman epäluuloa ja pelkoa.
Nyt varmaan ajattelet että minä ajattelen olevani parempi kuin muut, niin ajattelenkin myönnä jep se on totta. Mutta minä olenkin realisti ja kusipää, varmaan narsistikin kaiken paskan päälle. Tämä ei ole itsesääliä tämä on syvintä itsevihaa. Vihaan sitä että vihaan itseäni, hyppää nyt tästä ajatusrinkulasta ulos kun oot opetellut sitä pienen ikäsi.
Oon turhin ja paskin kaikista ihmisistä tässä maailman kaikkeudessa, niin helvetin yksin. Hain varsin kaljaa lähikioskista. Tiesin jo silloin että se oli paha idea, juoda nyt paskaan oloon JEP helvetin hyvä idea. No ei siinä mitään oon viimeksi juonut keskikesällä ja muutenkin harvoin. Tiedän et jos olis vahvempaa niin varmaan ottaisin miettimättä kahdesti ja turruttaisin mun pään haluaisin vaan olla jotenkin pakottaa ja sulkea kaiken mistä nämä ajatukset tulee ja tunteet AAAAAAAAAAAAAARGHT....
Nyt voin myöntää että myös itkeminen auttaisi, kyllä - mä tiedän mä haluaisin syvimmilläni ystävän mä tarvin olkapään mä haluaisin kertoa ja tuntea toisen ihmisen vierelläni. Mä en halua kuulla mitään paskaa, ei mitään sanoja...ehkä kuunneltais musaa pienellä mä vaan tahtoisin itkeä... elämä on jotenkin niin helvetinmoinen trippi että mä en halua sen silti viellä loppuvan. Jotenkin mä ajattelen silti et ehkä huomenna jotain tapahtuu, ehkä huomena aamulla mä herään, pukeudun, kävelen kodistani ulos ja katson taakseni ja nauran...nauran kaikelle vanhalle ja sille että tiedän että kaikki on nyt hyvin mun pää on kunnossa. Ei enään paskaa ja itse vihaa koskaan enään.
Kiitos ja hei.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.