Onko kellään omakohtaisia kokemuksia tms. tietoa siitä että missä iässä suunnilleen lapsi alkaa ymmärtää vanhemman olevan narsisti?
Jotkut eivät koskaan mutta ajattelenkin sellaista tilannetta jossa lapsi vain tapaa narskuvanhempaa harvemmin ja narskuvanhempi tallaa lasta missä milloinkin, kotona sitten lapselle näkyy se arki ja todellinen elämä ja kerrotaan ettei niin ja näin saa tehdä kuten se narsku on tehnyt/käyttäytynyt.
Mulla on pari muksua ja mietiskelin heidän herätystään, missähän kehitysvaiheessa mahtaisi suunnilleen tapahtua? Kait se on jokin itsenäistymiskriisi, vai??
Vanhempi lapseni puhui jo noin kolmivuotiaana etänsä höpinöistä "se hupattaa taas, ei välitetä"
Jotkut eivät koskaan mutta ajattelenkin sellaista tilannetta jossa lapsi vain tapaa narskuvanhempaa harvemmin ja narskuvanhempi tallaa lasta missä milloinkin, kotona sitten lapselle näkyy se arki ja todellinen elämä ja kerrotaan ettei niin ja näin saa tehdä kuten se narsku on tehnyt/käyttäytynyt.
Mulla on pari muksua ja mietiskelin heidän herätystään, missähän kehitysvaiheessa mahtaisi suunnilleen tapahtua? Kait se on jokin itsenäistymiskriisi, vai??
Vanhempi lapseni puhui jo noin kolmivuotiaana etänsä höpinöistä "se hupattaa taas, ei välitetä"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kymmenvuotias on monesti jo aikuisen tasolla älyllisesti, joten suunnilleen siinä iässä varmaan tajuaa.
Meillä omakohtaista kokemusta, tytär 12v. kohta 13v. Narskuisä sanoi lapselle 7v., että 12 vuotta täytettyäsi saat muuttaa hänen luo...ei ihan mennyt putkeen.
Ei enää luota isäänsä, tietää, että valehtelee, ei pidä lupauksiaan jne. Lapsi eli vielä tyttö on täysin "pihalla", uskoi ja luotti siihen kusipäähän, mikään koskaan, mitä kerroin faktana (ei uskonut), nyt alkaa pikkuhiljaa olla toisin. Vielä ollaan "vaiheessa", mutta uskoin, ltoivoin ja luotin, että totuus lapselle paljastuu!
Tämähän ei todellakaan ole hyvä asia alaikäiselle lapselle, mutta parempi, kuin ikuisesti narsitin eli patologisen valehtelijan pauloissa!
Toivottavasti tästä on teille joillekin jatkossa vähän hyötyä ja toivonkipinää, itse odotin 7 pitkää vuotta ja selvillä vesillä emme ole vieläkään. Traumat ovat jo syntyneet, kiitos vittumoisen lastensuojelutyön...ARGH!
Minuahan ei KOSKAAN uskottu, eikä uskota vieläkään!!!!!
Vaiheittain. Jo nelivuotiaana ymmärsin, että jotain pielessä, 10-vuotiaana tahdoin karata kotoa..mutta vasta aikuisena sai mörkö nimen.