Oon kroonisesti masennus-ahdistuneisuustyyppi ja mulla mennyt pitkään seronil 20mg aamuisin sekä xanor 0,5mg iltaisin. Nyt viime ajat olen kokenut hyvin pahaa oloa ja lamaantuneisuutta. Pahinta siinä on, että samalla myös fyysinen kunto, omat koti- ja muut tehtävät, ihmissuhteet, ihan kaikki, kärsii ja sitten tilanne vain pahenee, kun tuo tekemätön ahdistaa lisää ja tuo kamalaa turvattomuutta.
Olen ajatellut, että voisin kokeilla nostaa jompaa kumpaa lääkkeistäni. Kumpaahan? Minun on vaikea tietää, miten paljon nuo kumpikin auttaa tai kumpi auttaa enemmän. Kyllä niistä jokin hyöty on ollut. Ainakin nukun hyvin näin, mikä onkin hyvä pohja.
Kuitenkaan en haluaisi noin vain itsekseni alkaa nostella lääkkeitäni, vaikka kokenut potilas olenkin. Kysyin taannoin aikaa terveyskeskukseen, jonne kertakaikkiaan en pääse, ei ole aikoja ainakaan sille jo tutulle lääkärille, jolle menisin. Haluaisin pitää lääkärin kanssa neuvottelun lääkkeiden lisäyksestä ja varsinkin kysyä sitä mahdollisuutta, että pääsisn jonnekin puhumaan. Olisin kiinnostunut ns. ratkaisukeskeisistä keskusteluista, joihin vaikkapa psyk.sairaanhoitajakin hyvin sopii. Ihan kuka vain, tavallaan. Toinen ihminen, joka kuuntelisi ja paneutuisi. Mutta koska en nyt kunnalliselle lääkärille justiina tässä pääse, niin ei toteutuisi tuo mahdollinen(?) mielenterveyspolillekaan pääsy puhumaan, ehdes lyhyen sarjan!
Nyt sitten ajattelen, että on väärin alkaa itse mestroida lääkityksellään niin, ettei asia tule mihinkään kirjoihin ja kansiin. Nimittäin jonkin ajan päästä nyt pitkät reseptit ovat loppuun ostetut ja sitten kuitenkin tulee selvittelyä.
Anteeksi mun pitkä selostus, on niin paha ollakin. Seko-seko.
Mitä sinä tekisit tässä tapauksessa, lähtisitkö hoitelemaan ihan itse lääkityksesi nostoa vai vaatisitko vielä lääkäriaikaa. Olo on paha. Varmasti tilanne tuttu monille! Yksityiselle puolelle en pysty menemään, sillä olisi niin kovin mahdoton saada itsensä ensin tutuksi ja sieltä ei ainakaan pääsi kunnallisiin keskusteluihin.
- Kysymykseni on ikääntyneimmille/kokeneille siksikin, että olen ihan justiinsa itse päässyt eläkeikään ja tätä kautta työstä vapautetuksi.
Vielä kysyn, otetaanko tätä ikäluokkaa ollenkaan erittäin ruuhkaisille poliklinikoille?
Olen ajatellut, että voisin kokeilla nostaa jompaa kumpaa lääkkeistäni. Kumpaahan? Minun on vaikea tietää, miten paljon nuo kumpikin auttaa tai kumpi auttaa enemmän. Kyllä niistä jokin hyöty on ollut. Ainakin nukun hyvin näin, mikä onkin hyvä pohja.
Kuitenkaan en haluaisi noin vain itsekseni alkaa nostella lääkkeitäni, vaikka kokenut potilas olenkin. Kysyin taannoin aikaa terveyskeskukseen, jonne kertakaikkiaan en pääse, ei ole aikoja ainakaan sille jo tutulle lääkärille, jolle menisin. Haluaisin pitää lääkärin kanssa neuvottelun lääkkeiden lisäyksestä ja varsinkin kysyä sitä mahdollisuutta, että pääsisn jonnekin puhumaan. Olisin kiinnostunut ns. ratkaisukeskeisistä keskusteluista, joihin vaikkapa psyk.sairaanhoitajakin hyvin sopii. Ihan kuka vain, tavallaan. Toinen ihminen, joka kuuntelisi ja paneutuisi. Mutta koska en nyt kunnalliselle lääkärille justiina tässä pääse, niin ei toteutuisi tuo mahdollinen(?) mielenterveyspolillekaan pääsy puhumaan, ehdes lyhyen sarjan!
Nyt sitten ajattelen, että on väärin alkaa itse mestroida lääkityksellään niin, ettei asia tule mihinkään kirjoihin ja kansiin. Nimittäin jonkin ajan päästä nyt pitkät reseptit ovat loppuun ostetut ja sitten kuitenkin tulee selvittelyä.
Anteeksi mun pitkä selostus, on niin paha ollakin. Seko-seko.
Mitä sinä tekisit tässä tapauksessa, lähtisitkö hoitelemaan ihan itse lääkityksesi nostoa vai vaatisitko vielä lääkäriaikaa. Olo on paha. Varmasti tilanne tuttu monille! Yksityiselle puolelle en pysty menemään, sillä olisi niin kovin mahdoton saada itsensä ensin tutuksi ja sieltä ei ainakaan pääsi kunnallisiin keskusteluihin.
- Kysymykseni on ikääntyneimmille/kokeneille siksikin, että olen ihan justiinsa itse päässyt eläkeikään ja tätä kautta työstä vapautetuksi.
Vielä kysyn, otetaanko tätä ikäluokkaa ollenkaan erittäin ruuhkaisille poliklinikoille?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ÄLÄ vaan mestaroi lääkeannoksia itse, arviolta.
Ole tiukkana lääkärille pääsemiseksi, ja jos reseptit ovat uusittavissa kohta, on sekin syy päästä lääkarin pakeille.
Sinulla on todella matala tuo masennuslääkeannos, itselläni sama lääke depressioon 60 mg/vrk, bentzoa en sinuna lähtisi nostelemaan, ja tuon fluoksetiininkin lääkärin kanssa keskustellen.
Mikset halua yksityiselle sektorille? Itse käyn terapiassa yksityisellä psykiatrilla jolla terapiakoulutus.
Useinhan lääkitys tulee tarpeettomaksi kun stressi helpottaa ja pääsee eläkkeelle, eikä niistä pillereistä ole muutenkaan ollut mitään apua. Ne on ostettu vaan koska Kela ja työeläkeyhtiö vaatii.
Mutta parasta puhua lekurin kanssa lääkityksestä.
Minulla on lääkityksenä Seronil 20mg/pv ja lääkäri (yleislääkäri) halusi että ottaisin 40mg/pv.
Otetaanko sinut TK:een riippuu paikkakunnasta mutta noin yleisesti sanoisin että tuskin sieltä keskusteluapua löytyy.
Sinä olitkin vastannut mun kirjoittaessani...
Nostin nyt 40 mg/aamu ja raportoin sen sit kun näen omalääkärini.
Ei tk-käynti ole sinänsä keskusteluapua. Mutta jos käyntinsä asiat suunnittelee, mikä tärkeintä puhua, ilmoittaa tai kysyä, niin kaipa 20 minuutissa jotakin ehtii. Pienikin kannanotto on aina tarpeen.
Ajattelinkin keskustelu-lyhytterapiaa sitte mahdollisesti, jos lähetteen saisi. Tällä iällä ei sillei tarvita raskaan sarjan psykiatreja enää, en mä niistä nii enää tykkääkään. Ne sopinee paremmin kartoittamaan nuoren ihmisen oireistoa ja diagnooseja.(?)
Kun yrittää vaan elellä tässä ja nyt ja kun saa vain purkaa vyyhtiään, niin ei ole äärimmäisen tarkkaa kuka kuuntelee ja kommentoi :) . Myös tutkin, mitä vertaistukimahdollisuuksia ollee, nekin hetkeksi helpottaa jollain lailla.
Kokemusta mulla ON, terapioista, vertaistukitapaamisista sekä sairaanhoitajataustaisesta terapoivasta keskustelusta. Tarttis vaan taas vähän...
Jaksellaan. Aurinko paistaa tänään täällä päin.
Ap tässä vielä. Sinulla on aikamoisen hyvä tuo nimimerkki...
Miten nyt menee? Oletko kokenut, että nosto 40 mg:aan on ollut avuksi? Minä olen nyt neljä aamua ottanut tuon 40 mg fluoksetiinia ja koen jotenskin kyllä oloni vahvemmaksi, toimivammaksi, eli paremmaksi.
Olisipa ihana, jos elämääni näin saisin korjattua!
Torstaina mulla on mahdollisuus yrittää uudelleen omalääkärille aikaa.
Luin taannoin jossakin viestiketjun, jossa puhuttiin pelkästään kokemuksista Seronilin kanssa. Sen mukaan, lääke on hyvä ja turvallinen. Onhan se jo todella pitkään käytetty, varsinkin Ameriikoissa, johan tiedettäisiin, jos ihan aivomme tuhoutuisivat :( .
Entä, miten menee 'Eläk.vm-55:llä', onko tuo 60 mg sinulle avuksi? Mun käsittääkseni se on aika isokin annos... Sitten annos on hyvä, jos on esimerkiksi bulimia tms vaikeaa neuroottista, mutta pelkkään masennukseen tarvitset noin paljon. Toisaalta, hyvä tietää, tuokin mahdollista.
Kiitos vastanneille! Ainakin nyt tää palsta toimi vertaistukena niinku, sain ajatuksiini ja päämääriini selkeyttä. Jokainen vastaus oli just mulle.
Aion mennä tiukasti uudelleen tk:n vaikka paikan päälle, ensinhän voisin pohjustaa asioitani ja huoliani vaikka terkkarilla.
Vaikka tiedän ja osaan itsekin lääkettä nostaa, niin vaihtoehtona siinä justiinsa on tuo, että stressi teettää kaikki oireet pahemmaksi ja siitä kaikesta pitäisi saada puhella.
Minulla on käynyt niin, että eläkkeelle pääsyn jälkeen ovat tulleet aivan uudet kriisit. Eli ongelmien vakio näköjään pysyy aika samana.
Nuoruuden oireistokin tupannee uusiutumaan vanhempana!
Just siksi on tärkeä, että 'pidän itsestäni meteliä' lääkärin suuntaan, että olen mahdollisimman virallisesti potilaana kirjoissa ja kansissa, enkä niin täydellinen avopotilas, etten lääkäriäkään näe. Ja aina muitakin sairauksia on ja tullee. Viimeksi tk-lääkärissä muusta syystä ollessani hän kirjoitti vuoden reseptin tuota xanoria. Huh.
Olen tässä jo pari päivää ottanutkin kaksin kerroin fluoksetiinin. Just niin, että mieluummin sitä kuin enemmän bentsoa.
Mä en voi nyt raha-asiasyistäni mennä yksityiselle.
Vielä, pidetään puolemme, kenenkään ei edellytetä hoitelevan itseään yksinään. Mt-sairastelut ovat yhtä vakavia ja tärkeitä kuin ruumiinkin vaivat. Nykyäänhän on niin, että mt-lääkitystä tarvitseville tk-lääkärit kyllä kirjoittavat reseptien uusintoja, mutta näkemättä potilasta ja se just on väärin. Tunnen ihmisiä joiden reseptiuusinnat hoituu ja joita vaan joskus kutsutaan näytille, oliko kerta/vuosi. Eikö tämä perusta olekin väärin. Ihmisen tarvitsee päästä myös puhumaan niistä asioista, mitkä hän ajattelee just nyt olevan oireiden taustalla. On hyvää tekevää saada vastata kysymykseen "mitä kuuluu?".
- Kiitos kuuntelusta. Meen lekuriin het ku pääsen!
Kyllä noita masennuslääkkeitä voi titrata sen mukaan mikä olotila on, ei ole todellakaan vaarallista hakea itselleen sopivaa annosta, varsinkin kun kysyjällä ei ole muita lääkkeitä kuin Xanor. Todennäköisesti et sitä tarvikaan enää sen jälkeen kun saat masennuslääkkeen annoksen toimivaksi. Tietysti kannattaa nostaa vähitellen, esim. ensin 30 mg:aan, sitä kaksi-kolme viikkoa ja sitten 40 mg:aan jos olo ei ole parantunut.
Hei
minulla on krooninen masennus joka on kestänyt 30 vuotta ja söin fluoksetiinia (Seroni) 15 vuotta mutta lopetin lääkkeen hyödyttömänä seinään jonkin aikaa sitten. Lääkkeestä ei ole mitään hyötyä joten mikset sinäkin siis lopettaisi sitä itsenäisesti.
Xanor/Alprox kannattaa vaihtaa johonkin pidempivaikutteisempaa rauhoittavaan lääkkeeseen (kuten esim. Opamox), mikäli rauhoittavia yleensä mihinkään tarvitset. Lyhytvaikutteiset bentsodiatsepiinit voivat pidempään käytettynä aiheuttaa hyvin vaikean riippuvuuden ja lääkeannosta pitää jatkossa koko ajan nostaa. Tuota Opamoxia voi turvallisesti syödä pari kertaa viikossa ilman että se aiheuttaa fyysistä haittaa elimistölle.
Vaadi itsellesi lääkärinaika poliklinikalta/terveyskeskuksesta. Jokaisella on oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa. Mikäli koet jääneesi ilman hoitoa, voit valittaa asiasta Valviraan
http://www.valvira.fi/valvira/yhteystiedot
http://www.valvira.fi/files/tiedostot/k/a/Kantelulomake.pdf
Hei
Älkää hyvänen aika sentään muutelko lääkityksiä ominpäin tai toisten ihmisten kokemusten perusteella.
Joillekin ihmisille voi tulla pienistäkin muutoksista hengenvaarallinen tila. Kokemusta on, tosin toimin ihan lääkärin ohjeiden mukaan. Mulle tuli yllättäen pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä. Sairaalassa tutkivat pari päivää sisätautiosastolla, eikä alkuun meinannut selvitä, mistä oireet johtuivat. Lopulta selvisi, että kahden eri lääkkeen yhteisvaikutuksesta johtui, Seronilista ja Seroquelista (Ketipinor). Olin useita vuorokausia sairaalassa tiputuksessa ja vuodeosastolla. Lisäksi olen joutunut kokemaan myös serotoniinisyndrooman, ehkä mulla on vain huono tuuri tai jostain syystä mun elimistö reagoi noin.
Voisi kuvitella, että on melko harmitonta nostaa masennuslääkkeen määrää, mutta ei se niin ole, lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat muuttua, moninkertaistua ja jokainen ihminen reagoi omalla tavallaan.
Vaatikaa lääkäriin pääsyä. On masentuneillakin oikeus saada hoitoa, siinä missä kenen tahansa muunkin. Ei se hoito voi olla vain sellaista, että käydään resepti uusimassa puolen vuoden välein tms. etenkään silloin, jos voinnissa tapahtuu muutoksia.
Pistää kiukuksi, kun tiedän kyllä itsekin miten vaikeata on lääkäriin päästä. Siltikään en uskaltaisi ruveta lääkemääriä ainakaan nostamaan ominpäin koskaan.