On kivuliasta olla tämä aika erossa, mutta kumpikaan meistä ei mahda tälle tilanteelle mitään. En aio itse luovuttaa, joten älä vain sinäkään luovuta, vaikka välillä masentaisikin. Olemme vastaparit toisillemme ja jos suhteemme kaatuu, tulemme molemmat erittäin surullisiksi. Suhteemme on niin ainoa lajiaan, etten usko että muualta voisin ikinä löytää näin oikeaa kumppania. Ja tiedän että sinäkin ajattelet\olet ajatellut samoin.
Voi kun voisin olla nyt siellä sinun vierelläsi lohduttamassa sinua ja sopimassa riidat. Pelkään tätä tilannetta enemmän kuin mitään olen koskaan pelännyt. Toivottavasti kaikki kääntyy hyvin, sillä uskon että olet se kumppani, jonka kanssa haluan viettää elämäni loppuun asti.
Voi kun voisin olla nyt siellä sinun vierelläsi lohduttamassa sinua ja sopimassa riidat. Pelkään tätä tilannetta enemmän kuin mitään olen koskaan pelännyt. Toivottavasti kaikki kääntyy hyvin, sillä uskon että olet se kumppani, jonka kanssa haluan viettää elämäni loppuun asti.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Oletkos nyt ihan varma tuosta... miksi muuten kirjoitat tänne?
Luovuttaisinko? Samalla luopuisin elämästäni. Rakastan sinua aidosti, sen turvin hyvin voin ja jaksan.
Pois nyt..
:) ihana rakastava viesti
Jos olet tuon hänelle oikeassa elämässä noin suoraan sanonut, luulisi sen hänellekin jotakin merkitsevän.
Luovuttanut jo, mutta eipä tämä mulle tainnut ollakaan. :(
Jos se mies olis musta tykänny, se olis ollu yhteyksissä ihan omasta aloitteestaan...
kerro tuo hänelle myös irl tai edes jotain...
Yksinkertainen molemminpuolinen anteeksipyyntö, oman näkökulman asiallinen kertominen ja toisen näkökulman kuunteleminen ja ymmärtäminen, tarvitaanko sovintoon sen ihmeellisempiä koukeroita?
Tämä voisi olla minulle.....aika monelta mieheltä :)
Jos tuon kertoisi rakkautensa kohteelle, on varmaa, että se tehoaa. Syvästi rakastunut ei arvostele epävarmoja sanoja tai mitään kömpelyyksiä, sillä hänen aistinsa kertovat tunteiden aitouden. Minä ajattelen näin.
Rakastunut ihminen uskaltaa olla avoin ja haavoittuva, vaikka muualla esiintyisikin toisin. Hän luottaa siihen, että häntä ei tahallaan haavoiteta ja että hän saa apua tiukoissa tilanteissa. Tällaista ihmeellistä on olemassa. . . kiitollinen olen, rakkauteni kohde.
Rakastuneen ihmisen aistit eivät kerro yhtään mitään muuta kuin sen luulon että toinen tuntee samoin.
Voinhan olla tietysti väärässäkin......
Minä sanon tähän tällä hetkellä etä no voi vittu.Yritän itse ainakin mennä eteenpäin jos minua on verisesti loukattu kun et kerta sen vertaa välitä että välittäisit, niin yksinkertaista se on.Enkä ala täällä parkumaan mitään riitojen sopimisesta kun sellaista ei ole tapahtunut enkä tiedä tapahtuuko koskaan. Näillä mennään ja myöskään se ei ole varmaa etteikö joku toinen voisi viedä sydäntä vielä perustellisemmin joten aivan turhaa lyödä lukkoon yhtään mitään tässä elämässä.Jos on isoja ongelmia selvittää jotain typeriä riitoja, mietin syy?Miksi?Kumpuaako se kuitenkin itsekkyydestä ja siitä että vaikka loukataan kuvitellaan että ovi jäisi jotenkin raolleen pitkäksikin aikaa naisille tyypilliseen tapaan.Hitto vie sitten ärsyttää vain enemmän ja siihen en ala.Puran minäkin tätä tavallani nyt.Mikäänhän ei ole helppoa mutta kaikki ei myöskään korjaannu jos on ollut ehdoin tahdoin hyvälle paha tai kohtuuton, mietis sitä hetkinen.Olenko enää valmis vuosien päästä tai muuten liian myöhään (se liian myöhään voi olla jonkun ihmisen tapauksessa vaikka vain kaksikin viikkoa) ottamaan "nöyrtyneen" vastaan.Siitä ei ole eikä tule varmuutta.Tekisin mieli sanoa aloittajalle että "ÄLÄ ENÄÄ" mutta en tietenkään tunne tapausta.Riidoissa en kuitenkaan suosittele kenenkään olemaan tai ketään yksin jättämään kun ei tiedä toisen kokonaisvaltaista elämäntilannetta miten se siihen vaikuttaa.
nimim. ehkä jo liian myöhäistä ?
Ei ne asiat korjaannu jos niitä ei yritä korjata. Itse olen yrittänyt korjata, mutta jos toinen on niin verisesti loukkaantunut että ei voi live viesteihin mitään vastata niin minkäs teet.
Silloin pitää jatkaa matkaa eteenpäin, kuten kirjoituksessasi totesi.
Ei se auta jäädä miettimään jos toinen on yhteistyökyvytön.
Minä voin sopia asiat vaikka vuosienkin päästä, mutta tuskimpa olen enää silloin vapaa mihinkään parisuhteeseen.
Ystävä tai kaveri voin olla silloinkin.
Voi hyvä ihme, että mitä tässä enää odottaa ja minkä vuoksi? Mulla on hävinnyt kaikki vähäinenkin pölynä ilmaan. Aivan kuutamolla nyt tämän asian kanssa.
Anteeksi, kenelle tämä oli tarkoitettu?
En mä ikinä luovuttaisi. Mutta kai mua saa silti itkettää? En oo halunnut tylyttää, oon halunnut vaan sut. Miksi mä ajattelen susta edelleen vaan hyvää? Minkä takia oon näin hajalla nyt? Muistakin pitää itsesi hengissä, koska en kestä ajatusta etten enää koskaan näkisi sua tai kuulisi susta - en ainakaan nyt. Turha puhua enää mistään pienistä tunteista. Mä olen ihan ääripäissä jo...
Kauniisti sanottu. Mä toivon oikeesti, ettei meitä mikään voi erottaa. Tiedän, ettet ole ajatusteni kohde, sillä meillä ei ole mitään riitaa koskaan ollutkaan, mutta samoin ajattelen eräästä... jolle sydämeni sanoi JOO, KYLLÄ, VAU!
Minä luovutin, sillä et halunnutkaan nähdä minua pitkästä aikaa. Ei ollut mitään meitä, oli vain minun rakkauteni..... Välinpitämättömyytesi kyllä kertoi jo aikaisemmin missä mennään. Minä olisin itkenyt ilosta, jos vaan olisit tullut. :(((
Totta. Sä olet mulle kanssa se, kenetkä vierelleni tahtoisin. Herätä sun vierestäs ja kokea asioita sun kanssas. Sun kaltaisia ihmisiä on harvassa.
Tämä tilanne syö voimia todella paljon, mutta kyllä minä ainakin jaksan uskoa ja toivoa siihen parempaan. Kaikki kääntyy vielä hyväksi. Muistathan kuitenkin, että itse tulin jo puolitiehen sinua vastaan. Nyt kaikki on vain sinusta kiinni. Vaikka joudumme erossa olemaankin, niin sä voit soittaa tai laittaa viestiä koska tahansa. Vaikket fyysisesti läsnä olekaan, niin henkisesti oot mukanani aina. Mun sydämessä : )
Onhan tää elämää. Ja jos luovuttamisesta puhutaan, niin mikä on silloin määritelmä? Jos on mahis pörinään toista viikkoa, on melkein jo tottunut siihen ja saa untakin joskus? Ne unet on tosin aivan kamalia. Joka aamu herätä siihen fiilikseen missä seiväs lävistää rintalastan alapuolista/vatsan yläpuolista seutua? Ja myös mietin eilen kun halasin nallea. Itkeminen = yliarvostettua. Muutama vuosi = lyhyt aika. Jos pystyy rakastamaan universumia kaikesta paskasta huolimatta. Palkitaanko se? Sallitaanko sillon doping? Ois ensiarvoista saada pää selväks. Sehän se on, jos korvien väli kestää. Pitäiskö itkettää tätä vielä muutaman biisin verran? Ja kyllä mä olen sitkeä noin niin kun muilta kanteilta, vaikka en tiiäkään muutaman viikon päähän. Pitäs lopettaa tää ja myös selvittää pää. Unohtaa ehkä tai alkaa kehittää vihaa. Mutta kestääkö se sydän tän kaiken? Sehän se on kun pitää ihmisen hengissä? Nyt ainakin löy ihan saatanan lujaa ja tyhjää... IKÄVÄ!!!
Kaikille tiedoksi, että tilanteemme on nyt taas korjaantunut ja voi taas elää jonkun aikaa kevyemmin mielin. :) Puhuin hänen kanssaan ja hän oli aivan samaa mieltä kuin minäkin, eli ei tässä mihinkään olla luovuttamassa, vaikkemme voikkaan vielä hetkeen olla toistemme vierellä. :)
En tiedä miksi kirjoitin tänne, mutta kivahan se on välillä purkaa juttuja jonnekin vaikeampina aikoina. Kiitos kaikille kannustamisesta ja toivottavasti teillä muillakin menee hyvin. :)
Olen "hieman" rakastunut mies, mutta en paini tilannetta vastaan..
Mä alan taas itkemään ja kai se on oikein. Parempi yrittää mennä pois. Tai ulos jonnekin. Onnea sulle ap, ihanaa kuulla että jollain menee hyvin.
"älä itke kulta pieni" -sanoisi hän sinulle
Ilmeisesti ed.luuli että ap:n viesti olisi hänelle kun noin raskassti otti. Oikeinko todella joku kuvittelee että hänen kaipaamnsa havvekuva täällä raapustelisi...
Ei hyvää päivää...
Tai sitten tällä ed. oli oikeasti raskas heki elämässä ja kirjoittaminen tähän (todnäk tuntemattoman ihmisen) ketjuun kevensi hänen sydäntään ja mieltään. Täällä palstoilla meitä kuvittelijoita on muuten jokunen... ;) Hyvä päivä tulossa sattesta ja ikävästä huolimatta. Enkä anna edes sun negatiivissävytteisen viestin pilata päivääni. Ja vielä sun kiusaksi haluun sanoa tämän: Oikein ihanaa vkl sille mun kaipauksen kohteelle. Väkisinkin pääsee kaihoisia huokauksia kun ajattelen sua - ja ajattelen muuten paljon. Oot todella ihquuu ja ihana! Ja sellaisen takiahan kannatta vähän odottaakin? Siihen asti suukko ja hali ja
Ihquu ja ihanaa kannattaa orottaa, tottakai! Itsekin kaipaan ehrästä.
Suukkoja, haleja ja pusuja hänelle sinne kans että jaksaa odottaa. Sekä myös
Rakkause tekee hulluksi oletkohan nyt ihan varma että että hä haluaa sun kanssa suhteeseen elinikäseen?
Joskus meillä on tarve rakastua joistain muista syistä, sanon tämän vinkkinä sulle.
Millainen suhteesi on ollut ennen tätä rakkautta?Yksin kauan vai tyydyttäättömässä suhteessa - toivon että löydät jonkun sinulle sopivan :)
Jos olet nainen, niin tiedät nimeni ja merkkini. Fb:hen viestiä jos olet vielä kuka luulen sinun olevasi.
Ja oikeassa olet, minä ja hän olemme toistemme vastakohdat kirjaimellisesti!
ei oo fb:ssä -ei ainakaan ole ollut.
mikä on rakastavaisten tilanne tällä hetkellä??
onko tarinalle tulossa onnellinen loppu??
ohi ajaminen ei vielä todista mitään, mutta toivotaan niin : )