Olen tässä muutaman kuukauden muuttanut mielestäni elämää. Niin joo tosiaan uusinut huonekalut, aloittanut lisäopiskelut, tutustunut uusiin ihmisiin, aloittanut uuden harrastuksen ja lemmikkieläimenkin hankkinut. Tehnyt siis niin paljon töitä sen eteen,että unohtaisin sinut lopulta. Niinhän me sovittiin, että asiat kuntoon. Silti joka ilta ja jokainen aamu olet mielessäni jollain tavalla. En muistele pahalla, en hyvällä, mutta kaiholla. Jotain niin erilaista kohtasin sinussa. Sainhan tämän ruudulle ja voin unohtaa tämän saman tien.Kauniita unia kaikille!
Ikävän poisto....
Ani....
2111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän nämä ihan helpostu unohdu. Joskus mietin, että onko ne tunteet jo kasvaneet kiinni selkärankaan, hermoihin joka puolelle ihon alle, niin että ovat jo osa ruumiin toimintoja, kuin joku ehdollistuma.
Hyvää yötä anyway!
Se voi olla kiinni kasvamistakin. Saatoin astua siihen harhaan,että kun sain jotain mitä minulla ei ole koskaan ollut tai on ollut, mutten muistanut sitä koskaan olleen. Sekavaa, mutta niin on nää tunteetkin. En ajatellut koskaan pysyvää tästä elämänvaiheesta, mutta taisin saada kunnon opin elämästä. Positiivista on se,että opin jotain itsestäni. Minua on usein kuvailtu kylmäksi ja kyyniseksi ja nyt voin todeta,en sitä ole. öitä sinullekin.