Keskityn kuuntelemaan (lukemaan) syytteleekö henkilö jatkuvasti muita ihmisiä OMASTA kohtalostaan. Jos näin tapahtuu en ala kuuntelemaan enempää tuollaista ruikutusta, vaan alan pohtimaan sitä miksi näin on käynyt.
Tiedämme sen että samasta perheestäkin tulee menestyjiä ja luusereita. MIksi ei sitten ison herätysliikkeen piiristä?
Meidän tuleekin toisten ihmisten syyttelemisen sijasta kääntää katseemme Jeesukseen Kristukseen, ja rukoilla häntä hoitamaan parantamaan meidän haavojamme.
Kuten kaikissa ihmisissä, myös lestadiolaisissa on tuhoavasti käyttäytyviä yksilöitä ja on sellaisia yksilöitä joiden perheissä kasvaa menestyviä onnellisia ihmisiä.
Miksi siis tykittää aivan mielipuolen lailla jotakin x-laisuutta, erottamatta metsää yksittäisiltä lahopuilta?
Elämässä pitäisi kyetä hahmottamaan ensimmäisenä oma itsensä opetella tulemaan toimeen sopuisassa lempeässä suhteessa itsensä kanssa. Vain sitä kautta voi oppia tuntemaan toisiakin.
Monien tuska nuutaa niin kovaa, että on mahdotonta kuulla mitä tuo ihminen yrittää sanoa. Siksi onkin niin tärkeätä hakeutua sellaisiin ohjattuihin vertaisryhmiin ja ammattiauttajien pakeille, jotta oppisi tuntemaan itseään ja ihmisyyttä vähän enemmän.
Kyllähän sen näkee ja kuulee kenellä hätä on, oikeutettu hätä kyllä, mutta millä saada hätääntyneet rauhoittumaan sen verran, että kykenisivat kuuntelemaan toista ihmistä.
Kuunteleva ihminen kykenee näkemään myös vastapuolen rikkinäisyyden ja hädän.
Enää ei ajatella niin yksioikoisesti, että tuo ihminen toimii noin, koska hän on paha. Vaan nähdään että hänellä ei ole välineitä hoitaa asioita terveellä tavalla ja rauhassa toisten kanssa, koska hän on niin vereslihalla oman itsensä kanssa.
Jos lapsesta asti on oppinut kotonaan, että asiat hoidetaan "turpa kiinni, taikka tukka lähtee" periaatteella, niin kuinka sellainen ihminen oaoisi hoitaa aikuisenakaan asioita muulla tavalla.
Kun itse olen Jumalan armosta ja hänen johdatuksestaan nöyrtynyt oppimisen tielle tässä asiassa, niin elämä muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi.
Toiset ihmiset eivät olekkaan enää niin kamalia ja pelottavia miltä ennen näytti. Kun saa lestadiolaisena tutustua myös toisiin uskoviin, - tekopyhyyttä syvemmällä tasolla - , niin huomaa että olemme samanlaisia uskovia, heikkoja syntisiä Jumala armoa ja anteeksiantmusta tarvitsevia Jumalan lapsia. Kun yhdessä ryhmässä saamme rukoillen viedä asioitamme Jumalalle, se on todella ihanaa elämää.
Jumala loi meidät ihmiset alunperin toinen toisiamme rakastamaan ja palvelemaan. Vihollinen petti ja lankeemus tuli, synti särki DNA ketjustamme hyvin tärkeän palan.
Hän jota meidän tulee rakastaa, muuttui lankeemuksessa vaaralliseksi kilpailijaksi ja viholliseksi joka pitää tuhota ja masentaa.
Valitettavasti monet ihmiset eivät ymmärrä lainkaan lankeemuksensa syvyyttä ja totaalisuutta. He eivät ymmärrä varoa itseään ja suojautua itsekkyydeltään, vaan alkavat paisua omassa mielessään kaiken voittaviksi kingeiksi.
Tiedämme sen että samasta perheestäkin tulee menestyjiä ja luusereita. MIksi ei sitten ison herätysliikkeen piiristä?
Meidän tuleekin toisten ihmisten syyttelemisen sijasta kääntää katseemme Jeesukseen Kristukseen, ja rukoilla häntä hoitamaan parantamaan meidän haavojamme.
Kuten kaikissa ihmisissä, myös lestadiolaisissa on tuhoavasti käyttäytyviä yksilöitä ja on sellaisia yksilöitä joiden perheissä kasvaa menestyviä onnellisia ihmisiä.
Miksi siis tykittää aivan mielipuolen lailla jotakin x-laisuutta, erottamatta metsää yksittäisiltä lahopuilta?
Elämässä pitäisi kyetä hahmottamaan ensimmäisenä oma itsensä opetella tulemaan toimeen sopuisassa lempeässä suhteessa itsensä kanssa. Vain sitä kautta voi oppia tuntemaan toisiakin.
Monien tuska nuutaa niin kovaa, että on mahdotonta kuulla mitä tuo ihminen yrittää sanoa. Siksi onkin niin tärkeätä hakeutua sellaisiin ohjattuihin vertaisryhmiin ja ammattiauttajien pakeille, jotta oppisi tuntemaan itseään ja ihmisyyttä vähän enemmän.
Kyllähän sen näkee ja kuulee kenellä hätä on, oikeutettu hätä kyllä, mutta millä saada hätääntyneet rauhoittumaan sen verran, että kykenisivat kuuntelemaan toista ihmistä.
Kuunteleva ihminen kykenee näkemään myös vastapuolen rikkinäisyyden ja hädän.
Enää ei ajatella niin yksioikoisesti, että tuo ihminen toimii noin, koska hän on paha. Vaan nähdään että hänellä ei ole välineitä hoitaa asioita terveellä tavalla ja rauhassa toisten kanssa, koska hän on niin vereslihalla oman itsensä kanssa.
Jos lapsesta asti on oppinut kotonaan, että asiat hoidetaan "turpa kiinni, taikka tukka lähtee" periaatteella, niin kuinka sellainen ihminen oaoisi hoitaa aikuisenakaan asioita muulla tavalla.
Kun itse olen Jumalan armosta ja hänen johdatuksestaan nöyrtynyt oppimisen tielle tässä asiassa, niin elämä muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi.
Toiset ihmiset eivät olekkaan enää niin kamalia ja pelottavia miltä ennen näytti. Kun saa lestadiolaisena tutustua myös toisiin uskoviin, - tekopyhyyttä syvemmällä tasolla - , niin huomaa että olemme samanlaisia uskovia, heikkoja syntisiä Jumala armoa ja anteeksiantmusta tarvitsevia Jumalan lapsia. Kun yhdessä ryhmässä saamme rukoillen viedä asioitamme Jumalalle, se on todella ihanaa elämää.
Jumala loi meidät ihmiset alunperin toinen toisiamme rakastamaan ja palvelemaan. Vihollinen petti ja lankeemus tuli, synti särki DNA ketjustamme hyvin tärkeän palan.
Hän jota meidän tulee rakastaa, muuttui lankeemuksessa vaaralliseksi kilpailijaksi ja viholliseksi joka pitää tuhota ja masentaa.
Valitettavasti monet ihmiset eivät ymmärrä lainkaan lankeemuksensa syvyyttä ja totaalisuutta. He eivät ymmärrä varoa itseään ja suojautua itsekkyydeltään, vaan alkavat paisua omassa mielessään kaiken voittaviksi kingeiksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Valitettavasti monet ihmiset eivät ymmärrä lainkaan lankeemuksensa syvyyttä ja totaalisuutta. He eivät ymmärrä varoa itseään ja suojautua itsekkyydeltään, vaan alkavat paisua omassa mielessään kaiken voittaviksi kingeiksi."
Tämä yllä oleva on täsmällinen kuvaus väkivaltaisista hoitajista, jotka omien ongelmisensa vuoksi lähtivät vainoamaan täysin syyttömiä ihmisiä. Joku jopa oman kiimansa perusteella. Kun ei tule toimeen itsensä kanssa, voi kanavoida ongelmansa toiseen. Kun haluaa naapurilta sen mitä ei itse koskaan voi saavutta, voi pahentua ihan vain huvikseen mistä tahansa käyttääkseen valtaa. Nyt asioiden käsittely on hyvässä alussa.
Ihan ottamatta kantaa tähän asiaan muutoin, koska taustani on toinen koin kuitenkin tämän aamun messussa piston omassa sydämessäni konaisuudessaankin. Kuuntelin kuoron esittämäna Mendelssonnin kantataattia "Wer nur den lieben Gott lästt walten". Sen lisäksi laulettiin messun eri osissa koko virsi 370, jonka sanoja siis on kantaastista suomennettu. Kotikirkko on perusseurakunnan kirkoksi suhteelisen täysi aina, kirkkotila musiikille otollinen, joten seurakunnan lauluosuudet kuuluivat. Vielä upeammin laulaisi seuraväki, sen tiedän.
Tähän ketjuun nyt tämän laitoin koska se erityinen pisto tänä aamuna minua kohtasi synnintunnustuksessa 711. Synti kun on minulle sisällöltään monilta osin toista kuin tapakulttuuriin sitoutunut, minulle varsin vieras. Minusta on hyvä ajatella myöskin mitä kirkkokäsikirjan synnintunnustusten sisältönä on.
711
Herra, maailmamme on täynnä vääryyttä ja väkivaltaa.
Kuulemme siitä joka päivä,
mutta emme haluaisi tunnustaa,
että olemme itsekin osallisia siihen ja siksi myös syyllisiä.
Usein olemme antaneet vääryyden tapahtua,
vaikka olisimme voineet estää sen.
(hiljaisuus)
Usein olemme vaienneet,
kun olisi pitänyt puhua.
(hiljaisuus)
Usein olemme vain puhuneet,
kun olisi pitänyt toimia.
(hiljaisuus)
(Tähän voidaan liittää ajankohtaisia aiheita.)
Jumala, me tunnustamme syyllisyytemme ja pyydämme:
Armahda ja auta meitä.
Älä katso pahuuttamme,
välinpitämättömyyttämme ja velttouttamme.
Katso Poikaasi Jeesusta Kristusta,
joka on kuolemallaan voittanut pahan vallan
ja hankkinut meille anteeksiantosi.
Aameen hallelujaa! Kun tiedostaa oman syntisyytensä ja heikkoutensa, se vaikuttaa myös suhteatumiseen toiseen heikkoon syntiseen ihmiseen.
Kuten pidetty es.lest. saarnaaja sanoi, omavanhurskaus tekee ihmisen kovaksi ja armottomaksi toista kohtaan.
On hyvä että Jumalan rakkaus saa pehmittää joskus kovia sydämiämme. Siitä saa aina eniten itse kun armahtaa toista.