Tällä viikolla tuli taas nähtyä, miten tehokkaasti yks nainen pistää tämän miehen pään sekaisin. Vastakaikua tuskin on luvassa, mutta silti ajattelen häntä jatkuvasti ja tekis mieli paljastaa ihastuminen.
...mutta mutta mutta. Vähän omituisesti tuntuu siltä, että pakkien saaminen olis kuitenkin kaikkein paras vaihtoehto. Sais asian pois päiväjärjestyksestä ja vois jatkaa normaalia huoletonta elämäänsä. Jos vastapuolella oliskin kiinnostusta, niin sitten tulis vaan kauheesti vaivaa ja huolia ja varmaan mokaisin vaan kuitenkin kaiken....
Äh, eihän tässä tiedä miten päin olisi. Jos en edes halua häneltä muuta kuin pakit, niin onko siinä tunteiden tunnustuksessakaan sitten mitään pointtia? Ja jos en edes halua seurustella hänen kanssaan, niin miksi sitten pitää ajatella tätä naista koko ajan? Taidan olla ihan seko.
...mutta mutta mutta. Vähän omituisesti tuntuu siltä, että pakkien saaminen olis kuitenkin kaikkein paras vaihtoehto. Sais asian pois päiväjärjestyksestä ja vois jatkaa normaalia huoletonta elämäänsä. Jos vastapuolella oliskin kiinnostusta, niin sitten tulis vaan kauheesti vaivaa ja huolia ja varmaan mokaisin vaan kuitenkin kaiken....
Äh, eihän tässä tiedä miten päin olisi. Jos en edes halua häneltä muuta kuin pakit, niin onko siinä tunteiden tunnustuksessakaan sitten mitään pointtia? Ja jos en edes halua seurustella hänen kanssaan, niin miksi sitten pitää ajatella tätä naista koko ajan? Taidan olla ihan seko.
Vastaukset 54
Vanhimmat
naisia on ja tulee olemaan niiiin paljon ettei tuo yksi tunnu yhtään missään
siis toivot pakkeja?! Pelkäät että hän olisikin kiinnostunut, mitä et halua?! Mitä järkeä!! Olet itse kiinnostunut mutta mietit vain mitä huolia,vaivaa hänestä olisi sinulle. Miksi et mieti mahdollisuuksia joita sinulla ja hänellä saattaisi olla. Olisiko parempi ettet mieti häntä enää jos et todella häntä halua tai ainakin säästä hänet itseltäsi.
No mähän sanoin että tää on ihan älytön tilanne ;)
En tiedä oikein yhtään mitä haluan, fiilikset menee sekunnin sadasosassa laidasta laitaan, mutta jos voisin hänet noin helposti pääkopastani karkottaa, niin olisin sen jo tehnyt.
Tai en nyt tiedä olisko pakit paras vaihtoehto, mutta ainakin helpoin. En vaan osaa pitää itseäni mitenkään poikaystävämateriaalina, kaikenmaailman treffailut, tapailut sun muut on jotain ihan ufoa. Vituralleenhan se menis kuitenkin.
Ymmärrän sua. Jos olet pitkään kulkenut poikamiehenä, eikä ole hirveästi kokemusta niin voi se olla aika ahdistavaa alkaa tapailla toista ihmistä, varsinkin jos on häneen ihastunut.
ehkä se ei kans halua mitään treffailua...jos vaan meet ja tapaat sen....ehkä päädytte heti samaan sänkyyn ja se on siinä...
joo älä ainakaa ees yritä mitään. Ei kannata, vastauksenkin kun tiedät jo.
Asiat menee omalla painollaan, ei kannata liikaa miettiä suotta etukäteen... jos olet kiinnostunut naisesta ja tunteitakin löytyy, niin miksi et tekisi hänene parempaa tuttavuutta. Ei sitä heti tarvitse olla naimisiin menossa ;)
näin just! kannattaa tavata sen naisen kanssa ja kattoa mitä tulee...ei kannata turhia murehtia sellasesta mistä ei tiedä mitään,tulevasta.....kokeile jos saat pakit ...sehän ei haittaa..sit meet eteenpäin...mut jos et ikinä tapaa häntä jäät ikuisiks ajoiks vaan miettii asiaa etkä todellakaan pääse eteenpäin elämässä! näin se on!
korjaus: siis kokeile...jos saat pakit jne. ....ei pitäny olla: kokeile jos saat pakit :)
hei, ap, mä pähkäilen ihan samalla tavalla, ihan pilkulleen. Voi tätä hullua elämää;)
No niin. Ymmärrän. Samassa veneessä etc.
Oman pään sekoittanut totaalisesti mies, jota ei vain voi omaksi saada. Pähkähullua ihastumista, toinen koko ajan ajatuksissa. Mistään järkevästä ei tahdo tulla mitään kun mielessä pyöriii vain kyseinen henkilö. Tunteiden paljastaminen on käynyt mielessä useaan otteeseen, mutta mutta.... Kesällä koko homma tuntui jo helpottavan. Viime viikolla saikin sitten todeta että se hetken helpotus taisikin olla vain tyyntä myrskyn edellä.
Tunteiden tunnustaminen ja pakit, seurauksena hetkellinen nolous, mutta lopulta helpotus. Todennäköisesti kuitenkin se helpoin vaihtoehto. Outo aavistus sisällä, joka kertoo ettei tämä ihan yksipuolista ole sittenkään, saa kuitenkin minutkin vaikenemaan. Vaikeuksia, niitä siitä totuudesta seuraisi. Tyydyn siksi toiseksi helpoimpaan vaihtoehtoon ja pidän suuni kiinni ja ilmeen peruslukemilla. Tätäkään kuitenkaan enää kauaa kestä. Lipsahdus tapahtuu jossain kohtaa. Sen tiedän minä, sen tietää hänkin.
P.S Sinulla ap parempi tuuri, kun olet noin varma ettei hän tunteisiisi vastaa :) (...ja tästä seuraa miinuksia, mutta mitä väliä...)
"Jos vastapuolella oliskin kiinnostusta, niin sitten tulis vaan kauheesti vaivaa ja huolia ja varmaan mokaisin vaan kuitenkin kaiken...."
Ettei olis vaan itsensä suojelua tollanen hokeaminen? Tavallaan pelkäät niitä pakkeja niin paljon, että koitat selitellä itsellesi ettei niillä pakeilla olisi mitään väliä vaan päin vastoin. Mä teen nimittäin ihan samaa.
Mulla on myös kinkkinen tilanne yhden miehen kanssa. Oon ihan tolkuttoman ihastunut. Ajatukset pyörii tän miehen ympärillä koko ajan ja jalat menee ihan veteläksi. Mun kohdalla tosin tää ihastuminen taitaa olla vaan yksipuolista, sillä mä olen ainoa joka on puhunut tunteistaan ja mies tuntuu luikkivan karkuun, vaikka samaan aikaan pysytteleekin lähellä.
Ota asia puheeksi, kerro että sulla on tunteita mutta et ole varma pystytkö mihinkään vakavaan välttämättä saman tien vaan haluat katsella rauhassa ja mennä päivä kerrallaan. Jos naisellakin on tunteita sua kohtaan niin uskon, että nainen jaksaa odottaa kun tietää että olet kiinnostunut.
kaikki!
Ja tiedät jo nyt, ettet halua hänen kanssaan seurustella. Ihme juttu. Kiinnostaa ja laittaa pään sekaisin, mutta "ei kiitos" seurustelulle. Mitä sitten? Riippuen siitä minkä ikäinen ihmisesi on.. Mutta mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän jaksaa niitä irrallisia. Sellaiset rikkoo! Ja nuorempana erityisesti! Eli ei kannata mitään, ellei itse halua mitään! Ohjeeni mun:)
Taidat olla melko nuori, alle 30v? Podet rimakauhua. Se on täysin luonnollista. Itselle kävi myös noin nuorena muutaman naisen kanssa. Usko vanhempaasi, nämä ovat niitä saavuttamattomia ihastuksia. Ei niiden eteen kannata tehdä mitään muuta kun tyytyä runkkailemaan kotona. Tuskin siitä mitään tulee, jos nyt jo epäilyttää. Korkeintaan käydä kerran polkaisemassa, jos helpolla irtoaa ;)
No johan oli totisesti miesnäkökulman ohje. Mitä-mitä- mitä? Miten niin saavuttamattomia - jos voisi kerran polkasemassa käydä. Et sinäkään iälläsi viisastunut siis ole!
Voi teitä miehiä!!!
miesten ja naisten ajatusmaailma poikkeaa toisistaan, ei sille minkä mahda, näin se vaan on
Niinhän se on. Ajatusmaailmat eroaa. Mutta peräänkuulutan kyllä inhimillisyyttä tuossakin asiassa. Ei se polkaseminen ole läheisyyttä, siis ilman jatkoa tai ilman oikeita tunteita.
Ja läheisyyttä ihminen tarvitsee.
Mikset anna itsellesi/teille mahdollisuutta vaikka miten ihanaan yhdessäoloon?
Pelkäätkö omia tunteitasi, tai että niitä loukataan?
Uskalla elää ja tutustu tuohon naiseen syvemmin, muuten riudut vain yksinään ikävissäsi. Mistä sen tietää jos hän vaikka sielunkumppanisi olisi?
Itselläni vähän sama tilanne, pää on sekoittunut miehestä ja mietin miten nostaisin kissan pöydälle.
kissaa mitä pöydälle tempasis.. eikä rohkeuttakaan. taisit on kyl joo ihanseko, minäkin. kaikki on kuitenkin niin selkeetä, niinä sekavina, selkeinä hetkinä, tän miesotuksen kanssa. vaan kun olen yksin..ajatukset sinkoilee, ja tunteet, ne pyörii tuolla jossain, lujaa, sinnetänne.. vaankun näen sut, jotenkin paljon rauhallisemmin pystyn tähän kaikkeen. on tää kyl joo aika
olla todella sekasin, kun en näköjään osaa enää edes kirjoittaa, ja kuitenkin oon kirjottanut läpielämän..enkä nyt viiti korjailla edellistä,ehkä se pointti tuli esille, taisitten ei.
kun luen näitä kaikenlaisia viestejä, niin pohdin vain, että kuinka paljon ihmiset täällä vain höpisee omiaan tai maustavat juttujaan . Olisi hauska olla kärpäsenä katselemassa, ihmisiä jotka tänne rustailee mitä ihmeellisempiä sepostuksia. Uskon tietenkin, että pieni osa voi olla tosissaan.Raivostuttaa vain kun aikani ikävöin ja ikävä laimeni normaaliksi, mutta tämä seko palsta jätti koukkuun. Nyt rastilla sivu pois ja kone kiinni ja en enää avaa konetta...ehkä.
http://www.youtube.com/watch?v=hsF0Eqs8yQ8
Sähän ap pelkäät. Eikä siinä mitään, niin pelkään minäkin, ihmisiä kun tässä ollaan. Tiedätkö, mä luulen, että tosta sun tilanteesta ei ole mitään helppoa tietä ulos. Joko kertominen tai kertomatta jättäminen sattuu, molemmat omalla tavallaan, ja sun vain täytyy valita noista se pienempi paha - siis sulle. Jos kerrot, niin juu, aika sekaisin siinä varmaan elämä menee. Mutta sellaista rakkaus on, se siinä on hienoa. Rakkauden uudistava, uutta synnyttävä mullistava voima. Jos taas jätät kertomatta, niin pelko pakeista kaikkoaa, mutta tulee uusi pelko: mahdollinen loppuelämä katumuksen kanssa. Pelko siitä, että katkeroituu.
Tässä hommassa on se pointti, että tässä on kyse sun elämästä.
Pelkäät elää ja pelkäät, että sinulle kävisi hyvin. Pelkäät tunteitasi ja pelkäät onnellisuutta ja sitä, että joku voisi tykätä sinusta. Onhan niin turvallista olla oma vanha surkea itsensä. Älä sitten ikinä haaveilekaan yhtään mistään. Äläkä valita, ettei sinulla ole ketään.
Ota itseäsi niskasta kiinni äläkä ole elämän heiteltävänä.
Pakko myöntää, että nää viimeisimmät viestit osui ainakin jonkun verran. Juu, ehkä pelkäänkin. Asiat on vaan muuten elämässä ja sosiaalisissa kuvioissa nyt niin hyvin, etten millään haluaisi ottaa sitä riskiä et sotkisin ja pilaisin kaiken. Mut joo, katkeruus ja katumus...
Olet ilmeisesti nähnyt naista menneellä viikolla?
Sanoisin sulle, että lakkaa jo ajattelemasta ja pyydä naista kahveelle, asennoidut niin vain rautaisen lujasti siihen tilanteeseen, että ei se elämä siihen lopu jos ei lähdekään. Kysyt vaan iloisesti ja siihen tyyliin, että sun elämä ei riipu vastauksesta, liikoja miettimättä.
Naisen kysymisessä kahville ei ole mitään hävettävää!
tietää, vaikka miten hyvin tämä nainen sopis kainaloosi, ja sujahtais elämääsi ja sosiaalisiin juttuihin, kokeilematta. jos välissänne on se rakkaus, se kyllä laittaa palaset paikoilleen, aukoo solmut,ohjaa. ja muutenkin oon kyl sitä mieltä, että näissä lemmenasioissa, ainoa kuuntelemisen ääni on sydämmen ääni. katohan siellä se kaikki viisaus loppupeleissä asustaa. liikaa järkeistämällä, jää se katkera äijä katuilemaan.
Sä vaan kidutat itseäsi jos kerta kuitenkin mietit häntä koko ajan kuitenkin. Ja ilmeisesti tapaatkin usein? Hyviä vastauksia jo tullutkin. Korostaisin et kannattaa miettiä kumpi on helpompaa, elää vaikka vielä vuosi tuon naisen lähellä ja myöhemmin katua ettet tehnyt mitään. Vai se että kokeilet kysyä naista treffeille. Sen jälkeen saat joko pakit (voit ajatella että ainakin teit jotain ja pääsit tunteesta eroon) tai tapailu johtaa seurusteluun tai vaikka ystävyyteen. Ja naisena voin sanoa että arvostan kaikkia ketkä uskaltaa edes kysyä. Äläkä mieti liikaa! :)
Sydän sanoo, että tämän naisen on vastattava tähän. Ei muualle tänään. Kohtaa hänet, jota mielessäsi ajattelet. Hyvin hämmentynyt voi olla myös kaipaamasi nainen. Sydän pakahtuneena odottaa jotain viestiä - yhteistä keskustelua tuloksesta riippumatta. Hän, elämälle avoinna ja kohtalolle kiitollinen, kaipautta täynnä.
Suuret tunteet hämmentvät aina. Molemmat.
I'm working on that girl, just wait for a little longer.. You just have been a too big rush for me. I promise you already have my heart... and you will see that.
sitä on liikkeellä..
Et sä siinä mitään menetä että kysyt häntä tapaamiseen tai kahville muuten vain juttelemaan asioista tän naisen kanssa ;) Jos ei rohkene kysyä, ei voi saada vastaustakaan ;)
Onko tää edistynyt?
Noups. Ei oo vähään aikaan nähty niin että ois ees ollut tilaisuutta puhua, enkä muutenkaan oo muuta tehnyt kuin arponut ja arponut. Ärsyttävää kun tunteet heilahtelee ihan laidasta laitaan monta kertaa päivässä, välistä tuntuu että ihan sama, välistä taas että sekoan kaipauksesta.
Ota siihen naiseen yhteyttä jo tänä iltana (iltaa on vielä ihan hyvin jäljellä) ja kerro fiiliksistäsi:) Entä sitten jos käykin niin, että odotat liian pitkään ja yht'äkkiä onkin liian myöhäistä? Silloin kaduttaa ettet tehnyt mitään.
Onko sulle tullu mieleen, että tää nainen voi olla ihan yhtä solmussa kuin sinäkin...sun takia.
Mäkin voisin sulle ap. sanoa, että go for it. Olen itse lähes samassa tilanteessa, varmempi vain siitä että haluan hänet, mutta hyvin epävarma onko kiinnostusta toiseen suuntaan ollenkaan. Eli kai tässä samalla koitan ohjeistaa ja tsempata itseäni.
En ole uskaltanut vielä muuta kuin moikkailla.... Olo on kyllä välillä niin säälittävä vässykkä tämän jutun suhteen, mutta musta tuntuu että oon saanu kuitenkin rohkeutta kerättyä jo jonkin verran.
Kannattaa varmaan toimia niin, ettei tarvi jossitella ja harmitella mitään jälkeenpäin.
Jos esim. joku tuon ihastuksesi nappaisi, niin varmasti kokisit olosi helpottuneeksi(?), mutta se seikka että et toiminut saattaisi jäädä kaivelemaan sitten kuitenkin..
Minä, "paraskin neuvoja", tsemppiä joka tapauksessa!
Olen huomannut kaipaamani ihmisen mielenheilahtelut... Ei ota selvää oikein mitä haluaa. Välillä voisi luulla et on kiinnostunut, mut toisena hetkenä on hyvin välinpitämätön...
Ja lisätään vielä, että nää solmut on Jyväskylässä! Josko ne nyt alkais aukeemaan...
Tsori, ei ole nää mun solmut siellä suunnassa. Mutta onnea vaan omiesi selvittelyyn!
Missäs ihan solmussa -solmut on?
Kadun tätä varmaan viel, mutta tunnustetaan nyt että Oulussahan ne.
Ei tarvi katua, ei oo mun solmut siellä
Älä kadu, vaan vihjaa lisää tai kerro irl!
..??
täällähän ne solmut on solmussa
Missä päin täällä? Ja kenen kanssa, n vai m?
Mistä tiedät ap ettei vastakaikua ole? Kun jutuistasi luen rivien välistä sen, että vastapuolen mielenkiinto olisi ihan mahdollinen skenaario..
Tunnetteko toisenne, vai vilkuiletteko vain?
Oululaisen naisen mielipide asiaan: Anna mennä! Ei se mielestäni tuo mukanaan velvoitteita tai lupauksia vielä mistään jos kertoo pitävänsä toisesta (tai pitävänsä toista mielenkiintoisena, haluavansa tutustua tai mikä ikinä tilanteeseesi sopii.)
Enpä oikein usko. Hän on senverran sosiaalinen, reipas ja itsevarma tapaus, että varmasti olisi jo edes jotenkin vihjannut, jos mielenkiintoa olisi.
Mutta joo, eihän tää kyllä tosiaan taida muuten ratketa. Pitäisi varmaan saada tässä lähiaikoina sanainen arkkunsa auki, sillä pahoin pelkään että jos en noita sanoja saa selvinpäin kakaistua ulos, niin joku kerta ne sitten vielä tulevat kännissä hirveänä ryöppynä.
Mäkin olen luonteeltani sosiaalinen, reipas ja itsevarma, mutta ihastukseni lähellä/seurassa hiljainen ja ehkä kylmänkin oloinen, vaikkakaan en tarkoituksella. Se mies vaan saa mun pasmat aivan sekaisin ja muutun jopa tylyksi, vaikka mahassa onkin perhosia, sisällä kihelmöi ja on vaan niin hyvä olla. Mitä yhteydenpitoon tulee niin en mäkään "uskalla" ottaa yhteyttä kun luulen häiritseväni jos soitan kesken päivää ihan vaan kyselläkseni kuulumisia.. Muiden ihmisten kohdalla ei ole tätä ongelmaa.
Ei muuta kuin tsemppiä ja tosiaankin kannattaa selvinpäin avata :)