Miksi ainoat oikeat uskovaisetkin uskoo sielunvaellusoppiin. Perustuuko vl-opin sielunvaellus usko siihen, kun Jeesus meni kuolemansa jälkeen tuonelaan saarnaamaan syntejä anteeksi vangituille hengille, jotka ennen Häntä eivät uskoneet tai voineetkaan uskoa, sillä eihän syntejä ollut sovitettu ennen Kristuksen ilmestymistä.
Ja onko se oikein ymmärretty tämä, että Jeesus ei levännytkään haudassa, vaan saanasi haudassa ollessaan hengille, huom: ei sieluille
Pystyikö Jeesus siis sovittamaan kaikkien ennen Häntä eläneiden synnit, eli pääsivätkö he kuin koira veräjästä, siis automaattisesti, oliko uskonut mihinkään eläissään vai ei.
Mutta lestadiolaisten seuroissa puhutaan jatkuvasti kuolemattomasta sielusta, joka kuollessa erkanee, tai ei he sillai puhu, puhuvat vaan lapsen mielisesti, kuinka mummu tai pappa pääsivät taivaan kotiin. Eikai se pappa eikä mummu semmoisenaan sinne taivaaseen lennä. Sitten puhutaan, kuinka enkelit noutaa mummun ja papan taivaan kotiin asiaa sen kummemmin pohtimatta.
Kun näin saarnoissa annetaan ymmärtää, niin kysymyksessähän on sielunvaellusoppi, jonka oikeastaan keksivät kreikkalaiset filosofit.
Raamattu ei puhu mitään kuolemattomasta sielusta, niin mistä sitten johtuu, että juuri lestadiolaisten seuroissa siitä jatkuvasti jankataan.
HENKI, RUUMIS ja SIELU on yksi ja sama asia, aivankuten ISÄ, POIKA ja PYHÄ-HENKI.
Uskontunnustuksessa kuitenkin sanotaan: minä uskon ruumiin ylösnousemukseen,ei siis sanota, että sielu nousee tai menee jonnekkin välitilaan. Taivaassa kuulemma veistaan ja ylistetään karitsaa lakkaamatta. Tästä päätellen ylösnousseella ruumiilla on ainakin suu ja silmät, kun voi nähdä kirkkauden Herran. Mitähän muuta taivaassa tehdään, kun lauletaan. Aika yksitotista on, jos seisotaan kaiken aikaa vain valtaistuimen edessä.
Ilmestyskirjassa puhutaan uudesta maasta, jossa istutetaan viinitarhoja, mutta tähänhän lestadiolaiset eivät usko alkuunkaan.
Ja onko se oikein ymmärretty tämä, että Jeesus ei levännytkään haudassa, vaan saanasi haudassa ollessaan hengille, huom: ei sieluille
Pystyikö Jeesus siis sovittamaan kaikkien ennen Häntä eläneiden synnit, eli pääsivätkö he kuin koira veräjästä, siis automaattisesti, oliko uskonut mihinkään eläissään vai ei.
Mutta lestadiolaisten seuroissa puhutaan jatkuvasti kuolemattomasta sielusta, joka kuollessa erkanee, tai ei he sillai puhu, puhuvat vaan lapsen mielisesti, kuinka mummu tai pappa pääsivät taivaan kotiin. Eikai se pappa eikä mummu semmoisenaan sinne taivaaseen lennä. Sitten puhutaan, kuinka enkelit noutaa mummun ja papan taivaan kotiin asiaa sen kummemmin pohtimatta.
Kun näin saarnoissa annetaan ymmärtää, niin kysymyksessähän on sielunvaellusoppi, jonka oikeastaan keksivät kreikkalaiset filosofit.
Raamattu ei puhu mitään kuolemattomasta sielusta, niin mistä sitten johtuu, että juuri lestadiolaisten seuroissa siitä jatkuvasti jankataan.
HENKI, RUUMIS ja SIELU on yksi ja sama asia, aivankuten ISÄ, POIKA ja PYHÄ-HENKI.
Uskontunnustuksessa kuitenkin sanotaan: minä uskon ruumiin ylösnousemukseen,ei siis sanota, että sielu nousee tai menee jonnekkin välitilaan. Taivaassa kuulemma veistaan ja ylistetään karitsaa lakkaamatta. Tästä päätellen ylösnousseella ruumiilla on ainakin suu ja silmät, kun voi nähdä kirkkauden Herran. Mitähän muuta taivaassa tehdään, kun lauletaan. Aika yksitotista on, jos seisotaan kaiken aikaa vain valtaistuimen edessä.
Ilmestyskirjassa puhutaan uudesta maasta, jossa istutetaan viinitarhoja, mutta tähänhän lestadiolaiset eivät usko alkuunkaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
höpö höpö. Vanhoillislestdiolaisessa uskossa ei ole sielunvaellusoppia. Sielunvaellusoppi on (tässä skepsiksen kuvaus):
Sielunvaellus
(engl. metempsychosis). Hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen liittyvässä sielunvaellusopissa tekojen katsotaan vaikuttavan sielun asemaan seuraavassa elämässä. Sielunvaellusoppi perustuu näkemykseen, jonka mukaan sielu eli atman on ”karkulainen”, joka ei ole tajunnut olevansa osa kaiken alkulähdettä ja yhteyttä, brahmania. Sielun tuleekin pyrkiä perimmäiseen todellisuuteen, joka sijaitsee harhaisen ilmiömaailman toisella puolella. Päämääränä on siis saavuttaa ykseyden eli ”täydellisen tietoisuuden” tila.
Sielu tavoittelee valaistumista, mutta sielun teot vaikuttavat siihen, läheneekö se perimmäistä todellisuutta vai ei. Karman lain mukaan ihminen joutuu maksamaan teoistaan ja tekemättä jättämisistään syntymällä henkilöksi, jonka on vaikea tavoitella valaistumista. Toisaalta sielu voi syntyä tekojensa ansiosta etuoikeutetuksi ihmiseksi (esim. pappisäätyyn), jolloin valaistumisen tavoittelu on helpompaa. Sielu siis lähestyy brahmania useiden inkarnaatioiden, ruumiillistumien avulla. Ruumiillistumisen tasoa ohjaa karman laki, jota ei käsitetä moraaliseksi tuomioksi, vaan pikemminkin maailmassa vaikuttavaksi luonnonlaiksi. Sielunvaellusoppi karman lakeineen tulee kyseenalaiseksi jälleensyntymisen mahdollisuutta tarkastellessa.
Toinen sieluvaellusoppi on filosofinen:
Pythagoras ja pythagoralaisuus
Pythagoras: 500-luvulla eKr. elänyt kuuluisa ja esisokraattinen filosofi, joka perusti pythagoralaisen koulukunnan, josta esim. Platon sai vaikutteita ideaoppiinsa. Pythagoras ei ilmeisesti itse keksinyt "pythagoraan lausetta" (suorakulmaisen kolmion kateettien neliöt ovat yhteensä yhtä suuret kuin hypotenuusan neliö) tai sen todistusta, vaan sen teki joku hänen seuraajansa. Yhtään Pythagoraan kirjoituksia ei ole säilynyt nykypäivään (mikäli hän itse mitään edes kirjoitti).
Pythagoralaisuus: Pythagoraan etelä-Italiaan perustama filosofis-mystisistinen koulukunta, jonka doktriineihin kuului sielunvaellusoppi, määräykset oikeasta ruokavaliosta, muistiharjoituksista yms. (harjoitusten tarkoituksena oli "sielun puhdistaminen".) Pythagoralasiten oppeihin kuului lukumystisismi, jossa luvuille annettiin erikoisia "merkityksiä" (esim. luku 2 oli "feminiininen", 3 "maskuliininen" ja harmonian luku, luku 6 luovuuden luku jne. 10 oli pythagoralaisuudessa pyhä luku). Murtoluvut eivät pythagoralaisille olleet varsianisesti itsenäisiä lukuja, vaan lukujen suhteita.
Kokonaislukujen ajateltiin jollain tavalla edustavan todellisuuden harmonista ja mystistä "syvintä olemusta", kosmos voitiin pythagoralasiten mukaan ymmärtää lukusuhteiden ilmentymänä - toisin sanoen abstraktien olioiden, ei atomien tai erilaisten alkuaineiden (materian) ominaisuuksien kautta. Pythagoralaiset harrastivat astronomiaa ja geometriaa ja keksivät värähtelevän kielen yläsävelet ja irrationaaliluvut (sen, että kaikkia reaalilukuja ei voi ilmaista kokonaislukujen suhteina).
Sensijaan olen kuullut tavallisen luterilaisen kirkon seurakuntaan kuuluneen työtoverin sellaista uskovan.
"Mutta lestadiolaisten seuroissa puhutaan jatkuvasti kuolemattomasta sielusta, joka kuollessa erkanee, tai ei he sillai puhu, puhuvat vaan lapsen mielisesti, kuinka mummu tai pappa pääsivät taivaan kotiin. Eikai se pappa eikä mummu semmoisenaan sinne taivaaseen lennä. Sitten puhutaan, kuinka enkelit noutaa mummun ja papan taivaan kotiin asiaa sen kummemmin pohtimatta.
Kun näin saarnoissa annetaan ymmärtää, niin kysymyksessähän on sielunvaellusoppi, jonka oikeastaan keksivät kreikkalaiset filosofit.
Raamattu ei puhu mitään kuolemattomasta sielusta, niin mistä sitten johtuu, että juuri lestadiolaisten seuroissa siitä jatkuvasti jankataan."
Seuroissa ja hautajaisissa on lapsia, lapselle on ihan oikein sanoa että mummo ja vaari pääsivät taivaan kotiin. Sillä takoitetaan että uskovainen ihminen pääsee kerran taivaaseen. Mutta "aikuisen oikesti" puhuttaessa ei kukaan meistä tiedä kuka pääsee taivaaseen. Se on viimeisen tuomion asia ja tuomarin Jeesus Kristus. Ei ole Raamtun mukaista vanhurskauttamisoppia mitkään "seurakunnalle jäi todistus". Tämä todistus oli vanhan testamentin mukaan Henokilla, mutta ei täältä ketään seurakuntalaista ole minnekään temmattu, todistus oli Jumalalta itseltään ei ihmisen arviota.
1. Moos. 5
23 Henok eli kaikkiaan 365 vuotta.
24 Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen. [Sir. 44:16, Sir. 49:14; Hepr. 11:5; Juud. 1:14]
Hepr. 11:5
Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. "Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen." Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli -- niin hänestä todistetaan -- elänyt Jumalan mielen mukaisesti. [1. Moos. 5:24]
jatkuu
kirjoitat avaaja "HENKI, RUUMIS ja SIELU on yksi ja sama asia,"
Ei Raamattu nain sano olevan eikä vanhoillislestadiolaisuudessa niin opeteta.
Ruumis on maan tomua, johon Jumala puhalsi hengen:
1. Moos. 2:7
Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.* [Heprean kielessä maata merkitsevä sana ja ihmistä merkitsevä sana ovat äänteellisesti lähellä toisiaan. Ks. myös 3:19.][ Job 33:4,6; Ps. 104:29,30; Saarn. 12:7; 1. Kor. 15:45]
1. Moos. 6:3
Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta." [1. Moos. 2:7 ]
Ps. 90:3
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset." [1. Moos. 3:19 ]
Ps. 146:4
Hänen henkensä lähtee, hän tulee jälleen maaksi, ja sinä päivänä kaikki hänen hankkeensa raukeavat. [1. Moos. 3:19 ]
Ylösnousemuksen ruumis ei ole tätä tomuksi muuttuvaa. Jeesus sanoo näin:
Matt. 22:30
Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.
1. Korinttolaiskirje 15
Ylösnousemusruumis
35 Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?"
36 Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. [Joh. 12:24]
37 Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen.
38 Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.
39 Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa.
40 On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. [Matt. 13:43]
41 Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
42 Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
43 Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. [Fil. 3:21]
44 Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.
45 Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä olento." Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. [1. Moos. 2:7; Joh. 5:21]
46 Ensimmäisenä ei siis ole hengellinen vaan ajallinen; vasta sen jälkeen tulee hengellinen.
47 Ensimmäinen ihminen on maallinen, maasta lähtöisin, toinen ihminen on taivaasta. [Joh. 3:13]
48 Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset.
49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. [1. Moos. 5:3 | Room. 8:29 ]
Jeesus oli esikoinen ylösnousemuksessa
17 Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." [Hepr. 2:11]
Jeesuksen haavoihin saattoi koskea ja hän söi ja joi, hän ei siis ollut "haamu".
26 Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" [Ap. t. 1:3]
Raamattu jättää viisaasti kuvaamatta missä ihminen on kuoleman ja tuomiopäivän välisen ajan. Newtonilaiseen fyysiikkaan ja aika-paikka käsitykseen sidottu ihminen pohtii missä ihminen on, kun sensijaan Einstainilaisen aika on avaruudellinen ulottuvuus käsityksellä ihminen voi käsitellä asiaa niin, että kuolleen kannalta mitään väliaikaa ei ole. Jokainen meistä siirtyy suoraan tuomiopäivään. Niinhän Jeesus lupasi ristillä ryövärillekin.
Luuk. 23:43
Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." [1. Moos. 2:9; 2. Kor. 12:4; Ilm. 2:7]
Kokonaaan toinen juttu on sitten Lutherin teologia ja sen hengen ja lihan olemusta kosket tekstit.
Tarkemmin"jälleensyntymisoppi", se on poistettu aikoinaan raamatusta Konstanttinopolin kirkolliskokouksessa v535. Piispa Origines opetti jälleensyntymisoppia mutta hänet julistettiin kerettiläiseksi. Juutalaisten kabbala ja vapaa Katollinen kirkko opettavat jälleensyntymisoppia
vai on poistettu ja millähän valtuudella, sanoohan sana, että se joka ottaa pois jotain tämän pyhän kirjan kohdasta, sen hän ottaa pois elämän kirjasta. Mistä kukaan tietää varmaati, mitä raamattuun on aikojen kuluessa lisätty tai poistettu. Lienee kuitenkin enemmän niin, että on poistettu, kuin lisätty.
Pitää huomata, että tämä teksti koskee vain Ilmestys KIRJAA, ei koko Raamattua.
Ilmestys 22.
18 Minä todistan jokaiselle, joka TÄMÄN KIRJAN PROFETIAN sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
19 ja jos joku ottaa pois jotakin TÄMÄN PROFETIAN KIRJAN sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
Siis tuo kielto koskaa ainoastaan ja vain Ilmestyskirjaa.
Tässä on suuri vastuu raamatun sanan selittäjillä, varsinkin vl-saarnamiehillä, ettievät selitä väärin,so. lisää/puhu omiaan. Mahtaa olla vääränlainen tulkintakin tätä omanlaistaan lisäämistä tai poisottamista.
Lestadilaiset suhtautuukin tästä syystä Imestyskirjan selittämiseen suurella varovaisuudella. Kesitaksella on erikoisia selityksiä Ilmestyskirjaan, kuten pyä Jerusalem laskeutuu taivaasta, siis avaruudesta maan päälle ja on kuution muotoinen eli 550 kilometriä kanttiinsa. Helvettikin leijuu maan ilmakehässä.
Lestadioliasten uusi jerusalem onkin selitetty yksinkertaisesti tarkoittavan Jumalan valtakuntaa ja sen lapsia maan päällä,so. vanh.lehtadiolaisia jumalanlapsia
Jälleensyntymisoppi on toista kuin sielunvaellusoppi. Jällensyntymisessä ajatellaan organismin kehitystä kohti jumaluutta. Jeesus oli veljistämme ensimmäinen, joka saavuutti jumaluuden. Elämän takoitus on ilmaistu Jeesuksen sanoissa: "olkaa täydelliset niin kuin Taivaallinen Isä on täydellinen".
Sukupuolisuus ja lisääntyminen ovat eläimellisyyttä.
"Sukupuolisuus ja lisääntyminen on eläimellisyyttä"
Vaan silläpä tavalla on on ihmisen pitänyt lisääntyä koko historian ajan. Sinunkin.
Ihmisten täytyy olla todella vinksahtaneita, jos normaaliutta pidetään syntinä ja syntiä normaalina käytöksenä.
Miksi meidän pitäisi pelätä kuolemaa?
En ymmärrä.
Tietenkin siten, että jos haluaa vielä elää, ei halua kuolla.
Mutta miksi esim. normaalista seksuaalisuudesta, tanssimisesta, rytmimusiikista yms. normalielämästä pitäsi ajaa itsensä hirvittävään synnintuntoon ja kuolemanpelkoon?
Vl:ien avainsana uskoon ja pelastukseen on "tullut synnintuntoon", hätä joutumisesta "ikuiseen kadotukseen" tällaisten asioiden tähden. Että Jumala valitsee pelastettavansa ja herättää heissä tämänkaltaisen synnintunnon (josta siis voi vapautua ainoastaan vl-liikkeen sisallä).
Eikö ensisijainen asia uskomisessa ole hengen ja sielun ilo siitä, että sielu löytää hengellisen rauhan ja Jumalan armollisen ja äärettömän rakkauden elämänsä voimaksi ja ohjenuoraksi.