Huono kaikessa

sama tilanne... Paitsi ett mulla on kavereit mutta tuntuu etten oo tarpeeks hyvä niille. En oo myöskää hyvä yhtää missään, koulu menee päin persettä (päättätodistus 6.7), en oo hyvä urheilus, en oo suosittu ym.. Makaan päivät pitkät koton tietokoneel, enkä haluu liikkuu missää, vihaan itteeni, tunnen itteni rumaks.Haluisin vaa lopettaa tän paskan elämän.

kuulostat mun alternative minältäni
olen myös 17v ja mulla ei ole yhtään hajuakaan mitä vittua teen elämässä.
ystäviä mulla on viimeks ollu ala-asteella
ja mulla ei kanssa ole luovuutta paskaakaan.
vituttaa vaan kaikki.

itse olin kuntouttavalla koulutuksella mikä oli ihan jees ja nyt ajattelin mennä juuri amikseen mutta nyt kyllä karkoittaa tuo sun tekstii...
imitä pelejä pelaat yleensä?
vois tulla aika kiinnostavaa keskustelua kun oot samalla aaltopituuksilla
ei tartte nolostella en oo sua parempi ihminen.
ja usko mua elämä on aika paljon helpompaa kun ei ota iskuja liian kovaa..

jos kiinnostaa niin ota toki yhteyttä...
[email protected]

oot siinä mielessä harvinaislaatuinen että ylipäätänsä oot päässyt käsiksi sun tunteisiin noin nuorena, itse sitä vaan nuorena kovetti itsensä ja tuli aika paljon virheitä tehtyy, nyt n. 10-vuotta sua vanhempi ja samat fiilikset joihin pääsinkin käsiksi vasta tuossa 25 vee paikkeilla :/ nyt on sit menny usemapi vuosi tässä tilassa vaihteleviahan nuo fiilikset ovat, mut samoja ongelmia kohtaan:
-ripustaudun nuoruudenystäviin jotka ei tunne samoin mua kohtaan, eivät pidä yhteyttä kuten mä, kukaan ei kuule kun itken vaikka heitä kyllä tuen, tarvitsisin tiiviimpää yhdessäoloa siihen että alkaisi tulla hauskojakin hetkiä enkä vain pari kertaa /kk tapaamisia!
-töissä oon paska, työpaikat vaihtuu, joko irtisanoudun itse tai mut irtosanotaan.kotonakaan ei oo hyvä olla yksin ajatuksiensa kanssa.
-tuntuu et parhaimmat jaksot elämästä on takanapäin kun seurustelin, joka sekin alkoi mennä alamäkeen jossain vaiheessa kun masennus lisääntyi tai toisinpäin, ehkä olen liian herkkä pettymyksille ja poden surua mitä pienimmistä asioista, varsinainen herkkis siis
-luova puoli itsestä löytyi mulla vasta yli parikymppisenä ja nyt harmittelen etten tehnyt jotain ratkaisevia valintoja jo nuorempana, kuitenkin vielä yritän, koska kova maailma ei ole mua varten, tarvitsen saada ilmaista itseäni.ei se esseen kirjoitus vielä kerro ettetkö olisi luova, luovuutta on vähän kaikkialla ja kaikissa ammateissa jos sellainen kiinnostaa:parturi.kampaajat, tatuoijat, sisustajat jne. joten koeta vain nyt kun olet nuori kokeilla mikä olisi sun juttusi
..niin ja hae paua terkkarin kautta.Sulla on kaikki mahdollisuudet löytää itsesi kaltaisia ihmisiä, enkä tarkoita tällä masentuneita pelkästeen.Tsemppiä

Minulla oli paljon samanlaisia tuntemuksia ja ajatuksia ollessani 16-vuotias ja tiedän nyt vuosia myöhemmin, että minulla oli jo tuolloin vuosia jatkunut dystyyminen masennus. Se olisi vaatinut ainakin psykoterapiaa ja mahdollisesti lääkkeitäkin, mutta kumpaakaan en saanut, kun en osannut hakea. Minulla ei ollut aavistustakaan mikä minua vaivasi, sillä en edes tuntenut itseäni masentuneeksi. Itse asiassa tunsin, että minua ei vaivaa yhtään mikään.

Olet sikäli onnellisessa tilanteessa, että äitisi kuitenkin välittää sinusta. Minulla on itseni lisäksi monia kavereita, jotka jättivät ammattiopintonsa kesken ja tätä nykyä he pitävät ratkaisuaan suunnilleen elämänsä suurimpana virheenä. Niin pidän minäkin.

32v ja olen täysin epäonnistunut elämässä

Et paljon kirjoita siitä, mistä tykkäät. Kiinnität huomiota siihen, miten suoriudut verrattuna muihin, mutta mistä sinä itse pidät, tykkäät? Jos tykkäät pelata, niin pelaa. Tee mitä tahansa, mistä saisit itsellesi vähän mielihyvää ja hetkeksi pääsisit noista painostavista ajatuksista.

Jos olisin sinä, antaisin itselleni myös aikaa. Tiedän siinä mielessä, mistä puhun, että olin nuorena masentunut ja yritin istemurhaa 15-vuotiaana. Elämä oli rämpimistä ja täysin kaveritonta. Nyt aikuisena kaikki on ihan ok. Aikaa se vei.

Kavereita saa paremmin, jos uskaltaa olla oma itsensä ja tuoda ehkä esille niitä itseä innostavia ja kiinnostavia juttuja (vaikkei edes olisi niissä hyvä). Silloin tulee myös esille persoonaasi ja tunteitasi. Tämän olen ainakin itse huomannut, että ihmiset, jotka on innostuneita, on kiinnostavia. Oli se innostuksen aihe sitten vaikka perhokalastus.

Olet pärjännyt koulussa ihan hyvin ja vaikutat fiksulta tyypiltä. Sauit nytkin monta vastausta ja kiinnostus heräsi. Se kertoo sinusta jotakin, koska kaikkiin aloituksiin täällä ei vastata. Tsemppiä sinulle oikein paljon!!!!

"Peruskoulu meni noin 8 keskiarvolla läpi. "

Mikä huono sä olet, itselläni peruskoulu meni läpi 5 keskiarvolla ja sekin annettiin ihan sen takia, että ei olisi tarvinnut jättää luokalle koska opettajat huomas, että vaikka jäisin luokalle en oppisi yhtään sen enempää enkä paremmin joten tuo keskiarvoni auttoi niitä pääsemääm musta eroon. Muita kouluja en sitten käynytkään enää ja tulos on se mitä odottaa saattoi eli nuorena alkoi jo kaikki mt-ongelmat ja eläkkeelle pääsin myös melko nuorena. Ja todellakaan MIKÄÄN ei ole onnistunut elämässä ei siis YHTÄÄN MIKÄÄN. Olen HUONO IHAN KAIKESSA siis IHAN KAIKESSA. Olen lähemmäs 50v.

no eipä tarvii olla sosiaalisesti hyvä. et oo viel kokeillu läheskä kaikkee mistä löyät sen oman juttus. joku homma mikä voi alkuun olla tosi vaikee, mutta jos reenaat kymmeneen vuotta niin voit tulla siinä hyväks, ja varmaan tulet hyväks...sun pitää löytää palava halu johonkin juttuun. jos ei tää ihmisten kanssa elo synkkaa niin siirry johonkin tekemisiin eläinten kans.ne hyväksyy sut sellasena kun oot. tai ehkä sust tulee hyvä puutarhuri.ei tarvii olla somes....tsemii sulle!

Oon todella huono kaikessa en tiiä miks koulussa en pärjää missään aineessa ja himas oon niikun orja mul ei oo oikeutta ja luulen et oo jossain pelaamisessa hyvä ja aloin pelaamaan mut kokoajan häviötä eli oon pelaamisessa myös huono oon niikun loser must ei oo hyötyy oon täs maailmas pelkkää roskaa kukaan ei tiiä mun tunnetta oon miettinyt itsemurhaa joka ilta mun elämä on täyttä paskaa en tiiä onks mä viime elämässäni tehny jotain pahaa et nyt mul on paska elämä

Mulla on sama tilanne kuin sinulla paitsi olen parissa pelissä omasta mielestäni hyvä, olen 17-vuotias ja olen tällä hetkellä sairaslomalla. Jos haluat voin auttaa tai opettaa sinua pelaamaan. Olen itse myös todella ujo sosiaalisesti. Laita viestiä sähköpostiin [email protected] jos haluat puhua lisää.

Huomaatko, että et ole ainoa, joka kokee olevansa huono kaikessa? Olet saanut vadtauksia muilta samoin ajattelevilta. Minulla oli samanlaisia ajatuksia itsestäni lapsena ja nuorena. Ajatukseni johtuivat siitä, että äitini oli toistanut koko elämäni ajan, ettei minusta ole mihinkään ja minä uskoin.
Nyt ollessani yli 50 vuotias elämä on opettanut, että jokaisella ihmisellä on ainakin yksi kyky eli lahjakkuus. Joillakin on moniakin lahjoja tehdä erilaisia asioita, mutta ainakin yksi. Toisinaan se on vaan piilossa ja sen eteen on tehtävä töitä, jotta löytää sen oman juttunsa.
Sinulla on elämä edessä ja mahdollisesti vuosikymmeniä aikaa löytää ne vahvuudet itsestäsi. Usein ne on niitä, jotka itseä eniten kiinnostavat. Kun löydät ne, niin harjoittele, jotta sinusta tulee mestari.
Sitten annan sinulle vielä vinkin. Kun olet niin pitkällä, että osaat juttusi erittäin hyvin, niin ala opettamaan sitä muille, jotka ovat samasta asiasta kiinnostuneet ja huomaat oppivasi siitä vielä enemmän.
Muista myös se, että kaveri, joka sanoo, että olet huono, ei ole kaveri ensinkään. Älä suostu uskomaan sellaista puhetta, sillä se ei auta sinua yhtään vaan lannistaa sinut. Olet yhtä arvokas kuin muutkin. Toivotan sinulle mielenkiintoista matkaa, jossa opit omat vahvuutesi, sillä ne odottavat vaan sitä, että löydät ne.

Ainakin kirjotat ikäiseksesi erittäin luettavaa tekstiä. Muutama pilkku unohtunut, mutta-sanan edestä. Voit ajatella olevasi tässä siis semi-paska tai ehkä jopa ihan OK. Lue vaikka näitä keskusteluja täällä, huomaat että taso on melko huono.

Mikä vittu niissä peleissä oikeen kiehtoo, tai lähinnä niissä pärjäämisessä on tärkeää?!
Olen kohta 30-vuotias, teikäläisen mittapuulla siis selvä setämies. Ollessani sun ikäinen, pelattiin kyllä muistaakseni ihan vaan huviksemme. Oli ehkä järkevin päätös ikinä lopettaa pelaaminen. Se aika joka siitä vapautuu on käytettävissä paljon fiksumminkin.

Ainakin opiskelet alaa jossa saattaa jopa löytyä työpaikka. Tietenkin pitäisi olla vähän kiinnostunut siitä mitä tekee, muuten on täysin turha mies työnantajalle. Kokeile vaikka vittuillakses kiinnostua tosta ja pistää yritystä sen oppimiseen. Kukaan ei ole syntyjään hyvä jossakin työssä, siihen pitää vaan olla kiinnostusta. Työ on myös hyvä ympäristö huomata että on hyvä jossakin. Jos pätevöidyt omaan hommaasi kunnolla, voit myös mittauttaa oman paskuutesi työnantajan silmissä (palkkaneuvottelu).

Alistuminen on huono tunne, siitä sun pitäisi päästä pois.

Oon ongelma jäte tälle maailmalle


Oon niin paska kaikes en oo missään hyvä ei vähäänkään mun elämä on vaan paskaa oon miettiny itsemurhaa mut en uskalla siihen ja tunnen itseni luuseriks kun haluu kuolla mut ei uskalla siihen.
Tykkään yhest tytöst mut en kyl usko et se kiinnostuis muhu oon sellanen paskiainen ja roska ja hän on kaikes hyvä
eli niin sanotusti yks on taivaas ja yks helvetis oon myös nörtti joka pelaa mut hävii oikeest mä oon kestänyt näitä tarpeeks oon niin väsynyt ja mul ei oo enään toivoo TAPPAKAA MUT

tää on toosi myöhässä mut on vaa pakko mainita et ite oon ihan surkee kaikes... oon siis 13v ja mietin et mitä teen tääl planeetal
oonks turha ._.

mie 44 ja ihan paska peleissä. rallipelit tuntuu ku kävelis nuoralla. koko ajan sitö saatanan törmäilyä. kävi sit niin et heitin opleikkarin karjuen seinään ja huusin täysiä hakkasin nyrkillä päähäni. vitutti.

ja mie en siedä häviämistä missään.
raan raivokohtauksen silloin aina.
en tykkää haastaa itteeni missään!!

Luulin, että olen ainoa joka ajattelee noin.