Itseäni on ärsyttänyt viime aikoina, kun kaupan kassoilla, eritysesti suurissa marketeissa ja niistä erityisesti Prismoissa, kun annan setelin maksuksi ostoksista myyjä usein lykkää setelin erityiseen seteliskanneriin, joka kyylää rahan "aitouden". Silloin tällöin tehtävät pistokokeet olisivat ymmärrettäviä, mutta joka kerralla tehtynä ne vaikuttavat lähinnä idiotismilta.
Todellinen ironia tietenkin on käsite "väärä raha". Se tarkoittaa rahaa, joka tulee jostakin muualta kuin valtion seteli- tai kolikkopainosta. Todellisuudessa valtio on ensimmäinen taho, joka aloitti rahan väärentämisen. Kun aiemmin rahat olivat jalometalleja, valtio vähitellen korvasi jalometallit halvemmilla ja lisäsi arvottoman paperirahan määrää. Kun Nixon irrotti USA:n kultakannasta 1971, Suomi meni pian perässä ja alkoi painaa imaginaarista metalli- ja paperirahaa. Nykyään rahaa tuotetaan lisäksi paljon bitteinä, jotka ovat vielä aiemmastakin astetta imaginaarisempia. Pointti on kuitenkin, että rahan irrottaminen kultakannasta teki rahasta väärennettyä. Sillä ei ollut enää vastaavaa kultamäärää pankkiholvissa. Valtiolle tästä oli etua, sillä se saattoi ottaa valtavia lainoja ja maksaa niitä painamalla lisää rahaa. Näitä keinoja oli kokeiltu aiemmin 1920-luvulla Neuvostoliitossa ja Weimarin tasavallassa. Siellä ne johtivat valtavaan inflaatioon, oikeammin stagflaatioon (stagnaatio plus inflaatio) kun hinnat nousivat jatkuvasti, vaikka kansa oli köyhää. Erään tarinan mukaan mies lykkäsi eräänä päivänä kottikärryllisen rahaa leipomon luo maksaakseen leivänkannikan. Kun hän meni hetkeksi leipomoon ja jätti rahat kadulle, joku oli varastanut -kottikärryt ja jättänyt rahat kadulle. Tämä kuvaa hyvin inflaatiorahan "todellisuutta".
Nyt valtion väärentäessä rahoja sama kohtalo lienee edessä meilläkin ennen pitkää. Siten kun valtio uutisoi "Väärää rahaa liikkeellä siellä ja siellä" se itse asiassa tarkoittaa, että joku röyhkimys on uskaltanut rikkoa valtion monopolia rahan väärentämisessä. Kun valtio tekee sitä, se on normaalia rahapolitiikkaa. Kun joku yksityinen kansalainen tekee sitä, se on rikos.
Todellinen ironia tietenkin on käsite "väärä raha". Se tarkoittaa rahaa, joka tulee jostakin muualta kuin valtion seteli- tai kolikkopainosta. Todellisuudessa valtio on ensimmäinen taho, joka aloitti rahan väärentämisen. Kun aiemmin rahat olivat jalometalleja, valtio vähitellen korvasi jalometallit halvemmilla ja lisäsi arvottoman paperirahan määrää. Kun Nixon irrotti USA:n kultakannasta 1971, Suomi meni pian perässä ja alkoi painaa imaginaarista metalli- ja paperirahaa. Nykyään rahaa tuotetaan lisäksi paljon bitteinä, jotka ovat vielä aiemmastakin astetta imaginaarisempia. Pointti on kuitenkin, että rahan irrottaminen kultakannasta teki rahasta väärennettyä. Sillä ei ollut enää vastaavaa kultamäärää pankkiholvissa. Valtiolle tästä oli etua, sillä se saattoi ottaa valtavia lainoja ja maksaa niitä painamalla lisää rahaa. Näitä keinoja oli kokeiltu aiemmin 1920-luvulla Neuvostoliitossa ja Weimarin tasavallassa. Siellä ne johtivat valtavaan inflaatioon, oikeammin stagflaatioon (stagnaatio plus inflaatio) kun hinnat nousivat jatkuvasti, vaikka kansa oli köyhää. Erään tarinan mukaan mies lykkäsi eräänä päivänä kottikärryllisen rahaa leipomon luo maksaakseen leivänkannikan. Kun hän meni hetkeksi leipomoon ja jätti rahat kadulle, joku oli varastanut -kottikärryt ja jättänyt rahat kadulle. Tämä kuvaa hyvin inflaatiorahan "todellisuutta".
Nyt valtion väärentäessä rahoja sama kohtalo lienee edessä meilläkin ennen pitkää. Siten kun valtio uutisoi "Väärää rahaa liikkeellä siellä ja siellä" se itse asiassa tarkoittaa, että joku röyhkimys on uskaltanut rikkoa valtion monopolia rahan väärentämisessä. Kun valtio tekee sitä, se on normaalia rahapolitiikkaa. Kun joku yksityinen kansalainen tekee sitä, se on rikos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.