"Ilman ystäviä ei ole elämää", näin sanoo Ella 15.9 Extra lehdessä.
Mitä ootte mieltä?
Mitä ootte mieltä?
Ei ystäviä, ei elämää
annaperkele
20842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tottahan tuo on, ei ainakaan oma pää kestäisi jos ei olisi ketään.
Totta se puhelee. Mun elämä on aivan per..seestä. Ei ole ystäviä tai ketään. Aina vaan oleskelen yksinäni joten mulla ei ole elämää.
Pitää todellakin paikkansa!!!! Voi kurjuuden kurjuus. Ymmärrän kyl täysin jos joltain levii pää yksinäisyyden takii. Ne joilla on kavereita ei voi sitä tunnetta täysin tajuta, ku ei oo ketään.
Totta on. Näemmä on työantajakin ruvennut vihamaan ja syrjimään, kun ei oo töitä ollut tarjolla. :(
Mitäs nyt sitten? Rahaa on kohta tiukilla ja laskuja pitäis maksaa... :(
Ei näin ruma kelpais edes pornotähdeks vaikka muna seisoiskin.
Oletko sä rumempi kuin Ron Jeremy?
No ainakin pienempi maha mulla on ja mun munakin on pienempi.
Taas tuo teoria.
Minulla taas ei ole ystäviä, koska minulla ei ole elämää!
Olen touhunnut syyssiivoa, tyhjennellyt varastoja, siivonnut sisällä, pakastanut puolukoita ja leiponut puolukkapiirakkaa. Ulkona on ihan mahtava ilma, 16 astetta lämmintä, ihana ilma olla haravoimassa pihaa ja nauttimassa kauniista syyspäivistä. Miten tässä vielä aikaa olisi johonkin ystävyyssuhteeseen?
Ei ystäviä koko ajan tarvitse ympärillä olla. Sitten kun halua seuraa soitan jollekin tai lähden sinne missä on ihmisiä. Parasta silti on oma seura :)
Ap tarkoittaa sellaista yksinäisyyttä, kun ei oo ketään kenelle soittaa.....
joo nimittäin on ihan tosi juttu se kun ei oo ketään jolle soittaa.ihmisiin on vaikea luottaa ja pelottaa jos ei kelpaa sellaisena kun on. sit alkaa miettii liikaa ja asia vaan pahenee.
Vaikea ulkopuolisena alkaa neuvomaan, mutta muutos lähtee meistä itsestämme.
Jos todella on tyytymätön omaan elämäänsä, niin silloin pitää tehdä asialle jotain. Elämästä saa ja pitää tehdä itselleen mieluinen. Ja kun järjellä ajattelee, niin muutos on mahdollista jokaisen elämässä, ja jokainen siihen kykenee, jos tarpeeksi haluaa.
Jos asiat ovat todella huonosti, eikä ole energiaa itse aloittamaan muuttamaan elämän suuntaa, niin ammattiapua kannattaa pyytää.
Pieniä muutoksia voi tehdä arkielämässä, jotka vaikuttavat omaan jaksamiseen ja mielialaan. Esimerkiksi liikunta. Missä muodossa tahansa se nyt vain tuo paremman mielen, ainakin itselleni. Arjen vaikeuksissa en pärjäisi ilman säännöllistä lenkkeilyä. Kenenkään mieltymyksistä en tiedä, mutta ulkoilma liikunta auttaa saamaan ainakin hetkellisen hyvän olon ja antaa energiaa jaksaa 'taistella' elämän vastoinkäymisiä vastaan.
Ja sitten tähän yksinäisyyteen ja itsesääliin käpertyminen ei auta pääsemään ongelmasta pois. Tänne keskustelupalstallekin jää 'koukkuun' eikä sitten ongelmien vatvomisen sijaan ryhdy käytännössä asioita muuttamaan. Tottakai täältä saa vertaistukea ja saa täällä käydäkin, mutta joskus voisi pitää muutaman päivän tauon ja keskittyä ihan muuhun.
Se mihin keskityt, kasvaa. Oma huomion voisi kohdistaa muualle kuin omiin ongelmiin ja omaan itseensä. Voisi vaikka tehdä seuraavalle päivälle suunnitelman, jos ei päivässä muuten ole mitään rytmiä: herätys kello 9, sitten aamupäivällä kirjastoon ja ruokaostoksille. Kotona ruuanlaittoa ja ruokalevon jälkeen kävelylle. Illemmalla vaikka elokuvaa kirjan lukemista.
Ja kun näitä asioita alkaa tekemään, niin sopii itsensä kanssa, että nyt laitan huolet vähäksi aikaa sivuun, ja keskityn ruoanlaittoon. Laittaa vaikka hyvää musiikkia taustalle ja kokkailee jotain hyvää. Taas kun lähtee lenkille, niin ensin työntää huolet syrjään ja keskittyy vain lenkkeilyyn. Toki ei sitä noin vain voi ajatuksia pois heittää, mutta ideana on että yrittää keskittyä muihin asioihin kuin siihen yksinäisyyden pahaan oloon. Katselkaa ympärillenne, mitä vain, kuunnelkaa samalla musiikkia.. Ja illemmalla kun on elokuvan aika, niin yrittää keskittyä siihen.
Ja itseään kannattaa kehittää ja olla utelias, hankkia tietoa ja lukea asioista. Seuraa uutisia, lue kirjoja ,katso elokuvia! Näin on myös jotain keskusteltavaa ja sanottavaa kun joskus sitten tapaa muita ihmisiä.
Paineita ei kannata ottaa siitä, et nyt pitäisi löytää ystäviä ja nyt pitäisi löytä poika/tyttökaveri. Sitä ei voi suunnitella kenen kanssa 'klikkaa' joten kun aloittaa luomaan elämäänsä sisältöä ja muutoksia, ei tarvitse odottaa että heti ystäviä saisi.
Omaan ulkonäköön saa vähän panostaa. Kun ulos lähtee, niin perus pesut ja puhtaat vaatteet päälle. Pieni siistiytyminen saa jo näyttämään hyvältä. Ja jos tuntuu että hiukset tarvitsee leikkausta, niin sitten leikkauttamaan! Ja uusia vaatteita, jos tuntuu ettei mitkään vaatteet istu.
Positiivinen ajattelu ei ole koskaan pahaksi! Hammasta purren tulisi yrittää tsempata itseään eikä koskaan antaa periksi, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.
Pienet kehonkielen muutokset kuten hyvä ryhti, katsekontakti ja hymy auttavat varmasti.
Nämä asiat tulivat näin äkkiä mieleen. Itsekkään en täydellisesti tällaiseen ajattelutapaan ja elämiseen ole pystynyt, mutta ajoittain. Ja aikaa myöten enemmän ja enemmän.
Do the thing you think you cannot do.
What you think you become.
Kiva, et yrität tsempata ihmisiä. Joo ja moni kyllä varmasti tiedostaa, et loppupeleis muutos pitää tapahtua itessä........
"Jos asiat ovat todella huonosti, eikä ole energiaa itse aloittamaan muuttamaan elämän suuntaa, niin ammattiapua kannattaa pyytää."
Joo noin se on. Tiedän kyl senkin tunteen, kun ei yksinkertaiseti jaksa eikä uskalla hakea apua. Jos ei ole niitä ystäviä potkimassa elämässä eteenpäin, niin todella raskasta on hakea apua.... Kauan voi mennä, et tapahtuu elämässä jotain sellaista positiivista, et saa siitä voimaa. Toisten negattiiviset kommentit voivat riudattaa itseään vaan lisää. Itse, kun kerroin pahasta olostani, nii perheenjäseneni vaan tylysti sanoivat, et pitää pitää turpansa kiinni. No, onneksi ammattiauttajilta ei saa ihan tuollaista tekstiä kuulla.
"Ja itseään kannattaa kehittää ja olla utelias, hankkia tietoa ja lukea asioista. Seuraa uutisia, lue kirjoja ,katso elokuvia! Näin on myös jotain keskusteltavaa ja sanottavaa kun joskus sitten tapaa muita ihmisiä."
Aivan. Vaikeasti masentuneena ei vaan saata jäädä mieleen mikään eikä mikään kiinnosta. Kun sulla on ihan kuollut olo, nii ei siinä hetkessä tapahdu muutosta. Jos kärsit niin pahasta ravintoaineiden puutoksesta, kun et masennuksen vuoksi oo saanut syötyä kunnolla ja kärsit univaikeuksista, on mahdotonta ees lukea kirjaa tai mennä sinne lenkille. Ite kyl yritän jotain opetella päivittäin nyt kun oon paremmas kunnos, mut helppoo ei oo vieläkään.
Toivoisin vaan, että nämä ei niin masentuneet ja yksinäiset ihmiset heti tuomitsisi toista, jos hänellä on vaikeuksia elämässään. Olen kuullut monenkin työssä käyvän tai opiskelevan haukkuneen työtöntä ja varmastikin yksinäistä ja onnetonta ihmistä. Joo, toinen saattaa vaikuttaa tylsältä, kun hänellä ei ole heti kerrottavana mitään mielenkiintoisia juttuja, ei osaa osallistua keskusteluihin, saattaa pukeutua likaisiin vaatteisiin, kämppä olla kuin myrskyn jäljiltä jne. Jos oot vuosia ollu masentunut ja yksinäinen nii hankalapa siinä on ruveta kertoo jostain leffasta vaik, jos ei muista menneisyydestään paljo mitään.... Jotkut ihmiset myös nostavat kouluttatuneet, helpomman elämän eläneet, korkeammalle alustalle kuin rankemman taustan omaavat. Tapaan kyllä ihmisiä, mutta huomaan usein että olen elänyt niin erilaisen elämän, että kyllä siinä mieli tekee juosta paikalta. Kuulee ihmisen kehuvan jotain ihmistä kun se on tehnyt sitä ja tätä. Yhtä arvokkaita ihmisiä ollaan kaikki, mutta tuollaisesta tulee kyllä lyttyyn lyöty olo.
Toivoisin ymmärrystä yksinäistä ihmistä kohtaan. Ei se ihminen hetkessä muutu.
kuin huonossa seurassa. Totta sekin. Yksin voi löytää hyvää seraa, huonossa seurassa löytää vaan huonompaa seuraa.
Ilman ystäviä elämän kokee koko sielunsa voimin. Henkinen kapasiteetti aukeaa täyteen käyttöön. Ystävät kuluttavat energiaa, vievät aikaa, joudut läpisemään täysin turhia asioita.
No... Mitä tähän nyt sanoisi kun ei kerran itsellä ole ystäviä. Kyllä se tuntuu että tästä nuoruudesta on aika iso palanen jäänyt kokematta. Ei se minua sillein haittaa, koulussakin on "kavereita", mutta olisi kiva joskus viettää vapaa-aikaansa muuten kuin kotona tietokoneen ääressä. Eikä yksin ulkonakaan ole kivaa. Sitten suurinosa muista on ulkona kavereidansa kanssa ja käyvät toistensa luona.
Olisi kiva jos olisi joku muu kuin internet jolle voisi vähän enemmän avautua. Joku tyttö vaikka. Kyllähän tuolla koulussa on aina kaikkee, mutta joskus sekin loppuu, eikä siellä vietetä aikaa keidenkään kanssa, vaan satutaan olemaan samassa tilassa.
Edes parisuhteeseen pääsy pelastaisi paljon. Se EHKÄ kenties voisi jopa onnistua kun nyt on ollut tuon yhden typyn kanssa vähän sellasta. Oli sitä jo viime talvena, riparilla ja nyt ehkä vähäsen. Mutta vitut siitäkään mitään tule, kavereiksi jäädän sitten koulun loputtua.
MItä on se "elämä", mitä Ella tarkoittaa? Jokainen voi harrastaa ja käydä töissä yksinkin. Jos lähteminen ravintolaan, elokuviin ym. ei yksin onnistu, ei se nyt sentään kuolemaksi ole. Ystävän kanssa se on toki mukavampaa, mutta elämää silti, vaikka pysyisi vaan kotonakin.
ilman ystäviäkin voi olla onnellinen.minulla toki on paljonkin ns ystäviä mutta en koskaan pidä niihin yhteyttä koska en luota keneenkään.ne toki soittelee ja viestittelee joka saakelin päivä vaikka en haluaisi liiemmin niistä kuulla.olen joutunut kantapään kautta oppimaan sen että kehekään ei kannata tai voi luottaa joudut pettymään. ja sitäpaitsi nykyajan läheis riippuvaiset ihmiset on outoa porukkaa,ei osata edes työpaikan ruokalassa yksin syödä aina pitää olla joku muu mukana.
En käy semmosissa.