puudutuksista enemmän. ja yleensäkkin kivun lievityksistä.jotta jokainen voisi tehdä valintoja etukäteen ja tietäisi missä mennään.
asiaan...
olin henkisesti valmistautunut alatie synnytykseen ja mm. pyytämään epiduraalipuudutuksen.
jouduinkin raskausmyrkytyksen takia sairaalaan vuodeosastolle rv37.
siellä oireeni paheni ja päätettiin kiireellisesti leikata vauveli masusta.
paniikissa tietysti oli mutta ikinä en olisi uskonut mitä joutuisin kokemaan..
nikamien välistä ei löytynyt oikein kohtaa jonka vuoksi minua pistettiin 10-15 kertaa. erikohtiin. tuntui kuin selkä räjähtäisi. se oli kauheaa. ja koko aikana minulle ei selitetty mitä tapahtuisi. itkin ja huusin vain. loppujen lopuksi luovutettiin ja päätettiin nukuttaa. leikkaavalle lääkärille sanoivat että ei onnistunut puudutus potilas kärsi ja neulat vääntyili!!!!
sitten unta palloon hetkessä ja pikku likka maailmaan.leikkaus kesti 14min. (puudutuksessa tehtäessä 45min)
mutta jos vain olisin tiennyt mitä tapahtuu ja miten asiat on ,olisin viimeistään viidennen neulan jälkeen kieltänyt ja uskaltanut kieltää yrittämästä puudutusta. oli se vaan niin tuskallista.kamalaa. mutta kun kukaan ei missään ollut kertonut mitään. ja eikös näin halvaantumisia tapahdu myös jonkin verran??!!
epiduraali alatie synnytyksessä laitetaan samalla tavalla. eli ottakaa selvää myös näistä asioista ja olkaa sillä lailla vahvoilla,opinkin että aina voi kivuliaat asia kieltää tekemästä jos on toinenkin vaihtoehto.
asiaan...
olin henkisesti valmistautunut alatie synnytykseen ja mm. pyytämään epiduraalipuudutuksen.
jouduinkin raskausmyrkytyksen takia sairaalaan vuodeosastolle rv37.
siellä oireeni paheni ja päätettiin kiireellisesti leikata vauveli masusta.
paniikissa tietysti oli mutta ikinä en olisi uskonut mitä joutuisin kokemaan..
nikamien välistä ei löytynyt oikein kohtaa jonka vuoksi minua pistettiin 10-15 kertaa. erikohtiin. tuntui kuin selkä räjähtäisi. se oli kauheaa. ja koko aikana minulle ei selitetty mitä tapahtuisi. itkin ja huusin vain. loppujen lopuksi luovutettiin ja päätettiin nukuttaa. leikkaavalle lääkärille sanoivat että ei onnistunut puudutus potilas kärsi ja neulat vääntyili!!!!
sitten unta palloon hetkessä ja pikku likka maailmaan.leikkaus kesti 14min. (puudutuksessa tehtäessä 45min)
mutta jos vain olisin tiennyt mitä tapahtuu ja miten asiat on ,olisin viimeistään viidennen neulan jälkeen kieltänyt ja uskaltanut kieltää yrittämästä puudutusta. oli se vaan niin tuskallista.kamalaa. mutta kun kukaan ei missään ollut kertonut mitään. ja eikös näin halvaantumisia tapahdu myös jonkin verran??!!
epiduraali alatie synnytyksessä laitetaan samalla tavalla. eli ottakaa selvää myös näistä asioista ja olkaa sillä lailla vahvoilla,opinkin että aina voi kivuliaat asia kieltää tekemästä jos on toinenkin vaihtoehto.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muistakaa kuitenkin että puudutuksen laittaa aina anestesialääkäri, joka osaa asiansa. Tällaiset nimimerkin "järkyttynyt" kokemat tapaukset ovat hyvin harvinaisia. Ikävää että ei osattu sinun tapauksessasi tarpeeksi ajoissa luovuttaa yrittämästä puudutusta. Äidit, jotka menette synnyttämään: muistakaa aukaista oma suunne myös, eli kysykää ja vaatikaa vastauksia. Kaikkea ei aina kaikille joka tilanteessa pystytä kertomaan. Ja ottakaa asioista selvää jo raskausaikana.
Jos ny korjataan terkkaa, niin anestesialääkeriä tarvitaan jos laitetaan ebiduraalia.
terkka juuri kirjoittanut niin? Epiduraalipuudutuksen antaa anestesialääkäri.
Puudutus on sektiota, erityisesti suunnittelematonta ei-hätäsektiota tehdessä sekä lasta että äitiä ajatellen turvallisin anestesiamuoto. Jos äiti sätkii puudutuksen aikana, se on voivoi - lapsen takia rauhoittavia/kipulääkkeitä ei ennen vauvan syntymää anneta.
Anestesiamuodon valinta on tässä tapauksessa ammattilaisten asia - äidin mielipiteellä ei juuri ole väliä. Milloin suinkin mahdollista, on anestesialääkärin velvollisuus yrittää puudutusta niin kauan että kertakaikkiaan joutuu tunnustamaan ettei puudutus onnistu.
Spinaalipuudutus (joka siis on sektiossa anestesiamuoto, ei epiduraalipuudutus) epäonnistuu hyvin harvoin ja on erittäin turvallinen. Lähes aina epäonnistumisen syynä on poikkeava selän anatomia tai huomattava ylipaino. Kun puuduttaminen on vaikeaa, neulat tosiaan vääntyvät nikamia vasten ja pistoja tarvitaan useita. Semmoista se vain on. Spinaalineulat tosin ovat hyvin ohuita eivätkä yleensä nipistä kovin pahasti.
Todennäköisesti tapauksessasi ei ole tapahtunut lääketieteellisesti katsoen yhtään mitään virhettä. Mielikuvasi kertoo lähinnä siitä miten merkittävä tekijä hoidosta jäävässä mielikuvassa on kommunikaatiolla potilaan kanssa. Ehkä sinäkään et ajattelisi kuvailemallasi tavalla jos nukutuslääkäri olisi rauhallisesti kertonut koko ajan mitä tapahtuu, pitänyt sinut ajan tasalla, kertonut että puuduttaminen ei ilmeisesti suju kohdallasi suunnitelmien mukaan.... Ja lopulta pahoitellut että yrityksestä huolimatta joudutaan nukuttamaan.
Kolmannen kappaleen alku ihmetyttää. Minulle on tehty kaksi sektiota, ensimmäinen epiduraalipuudutuksessa ja toinen spinaalipuudutuksessa. Itse koin spinaalipuudutuksen paljon epämiellyttävämmäksi, vaikka se varmaan turvallinen olikin. Verenpaine laski vaarallisen alas enkä voinut kunnolla hengittää, kun tuntui, että keuhkotkin ovat lamaantuneet. Itse puudutuksen laitto ei tosiaankaan tuntunut yhtään miltään.
Suurestí epäilen että molemmat sektiosi on tehty spinaalipuudutuksessa; epiduraalia voi toki käyttää puudutuksen lisänä jos sellainen on ehditty jo laittaa. Epiduraalipuudutuksella riittävän puutumisen saavuttaminen on hidasta, vie minimissään puoli tuntia (vrt. spinaalipuudutuksella parhaimmillaan 1-2 minuuttia), joten soveltuvuus sektioanestesiaan on huono. Monesti ihmiset eivät tiedä/ymmärrä mitä sairaalassa on tehty tai muistavat asiat väärin.
Verenpaine laskee spinaalipuudutuksen yhteydessä, sektiopuudutuksessa erityisesti siksi että puudutuksen täytyy olla melko korkea ja se helposti nouseekin raskaana olevalla aika ylös. Tähän on olemassa lääkkeitä jotka yleensä korjaavat tilanteen varsin tehokkaasti. Tunne siitä ettei voi hengittää kunnolla ei ole mitenkään tavatonta, kyse on korkealle kivunneesta puudutuksesta. Äärimmäisen harvoin kyseessä on kuitenkaan "todellinen" hengityshalvaus, vaan alemmalta lähtevien hengityslihaksia hermottavien hermojuurien osittainen puutuminen. Tunne on epämiellyttävä, mutta liki aina vaaraton. Tähänkin tilanteeseen on olemassa sopivia lääkkeitä, mutta lapsen turvallisuuden takaamiseksi näitä ei käytetä ennen ulosauttoa kuin poikkeustapauksessa.
Puudutuksen yhteydessä tapahtuu paljon asioita jotka voivat tuntua epämiellyttävältä, mutta pääsääntöisesti nämä asiat ovat melko vaarattomia verrattuna riskeihin joiden kanssa joudutaan tekemisiin nukutuksen yhteydessä äidin ollessa tiedoton. Niinpä hoitopuolella toimivien ihmisten näkökulmasta hyväksytään paljon mieluummin äidille koituvat epämukavuudet yhdistettynä pienempiin riskeihin verrattuna nukutuksessa aikaansaatuun äidin tiedottomuuteen, hengityslamaan ja selvästi korkeampaan komplikaatioriskiin.
Nämä asiat pätevät suunnittelemattomaan ei-hätäsektioon, suunnitellussa sektiossa periaatteet voivat olla hieman erilaiset, samoin hätäsektiossa.
Kyllä vain tehtiin ensimmäinen sektio epiduraalipuudutuksella pelkästään, ei yhdistelmällä. Siitä on 13 vuotta aikaa, ja tosiaankin puolisen tuntia meni, ennen kuin alettiin leikata puudutuksen laiton jälkeen. Molemmat sektiot olivat suunniteltuja.
Ai. Jänskiä. Onnistuuhan se epiduraalillakin, mutta itse en viitsisi alkaa leikkiä epiduraalipuudutuksella sektiossa. Hitauden lisäksi epiduraalilla voi saada aikaan laikukkaan tai vajaan vyöhykepuudutuksen, joka taas spinaalipuudutuksessa on liki mahdotonta.
Mutta nukutuslääkäreillä on kullakin tapansa... Suunnitellussa sektiossa jos sali/heräämö/anestesiologiaikaa on käytettävissä
mielin määrin, epiduraali voi olla ihan miellyttävä anestesiamuoto. Hidasta se vaan on.
Jos sitä lasta on odottanut 9 kuukautta niin ei sillä ole mitään väliä joutuuko puudutuksen syvenemistä odottamaan 10 vai 20 minuuttia. Jos on kiire, niin silloin kuitenkin nukutetaan. Nimimerkki Hepun käsitykset obstetrisesta anestesiasta ovat sen verran epätarkat ja yksioikoiset, että kehoitan tutustumaan vaikkapa kirjaan Anestesiologia ja tehohoito.
Heräämössä ja salissa on harvemmin puolta tuntia ylimääräistä aikaa tai paikkaa kulutella hitaan puudutuksen säätämiseen, kun näppärä, huomattavasti nopeampikin tapa on tarjolla. Kirurgisen anestesian riittävään saavuttamiseen voi vielä pelkällä epiduraalilla mennä runsaasti enemmänkin aikaa kuin puoli tuntia. Saliaika on kallista (omasta näkökulmastani ei niinkään taloudellisesti, vaan siksi että leikkausryhmän ja salin pitäminen varattuna turhaan liian kauan yhden potilaan vuoksi on usein pois toiselta potilaalta), ja koko leikkaussaliteatterin pyörittäminen joskus aikamoista taiteilua.
Pääsääntöisesti spinaalipuudutuksessa tehdyt sektiot onnistuvat mainiosti eikä tapa ole suurimmalle osalle potilaista mitenkään erityisen epämiellyttävä. Äidillä toki olisi aikaa odotella puutumista vaikka kuinka, mutta henkilökunnan pitää päästä kohtuullisessa ajassa hoitamaan seuraavaa potilasta.
Anestesiologia ja tehohoito on ihan hyvä peruseepos josta voi lähteä liikkeelle, mutta käytännön työstä ei tämän kirjan perusteella saa kovin kattavaa kuvaa.
mun kaksospojat leikattiin rv 32 5 ja sektiossa käytettiin epiduraalipuudutusta.. ei sattunut puudutuksen laitto ja muutenki kaikki meni vallan mainiosti..ja vauvatkin voivat hyvin edelleen.. nyt jo 4kk ikäisinä =)